Kettu
Kettu (Repos perskeles) on punainen ja viekas eläin. Se onkin todistetusti maailman fiksuin ja ovelin eläimiä. Ainoastaan Aibo-koira, ameeba ja Kongon mandrilli kykenevät antamaan sille edes jonkinlaisen vastuksen.
Ulkonäkö[muokkaa]
Ketun juonikasta perusluonnetta korostaa sen pieni ja solakka olemus. Se ei paina kymmentäkään kiloa ja pituuttakin on vain metri. Näin ollen se näyttää ainakin viekkaammalta, kuin neljäsataakiloinen ja parimetrinen karhu.
Ketun hännänpäässä on valkoinen läikkä, jonka se olisi kuuleman mukaan saanut kerman vuoksi.
On kuitenkin muistettava, että kettu on valeasujen mestari. Näin ollen se voi naamioitua vaikka naapurin Lalliksi, jos se hyötyy siitä jotenkin. Siispä pidä varasi.
Jotkin ketut voivat olla myös hilpeitä, suorastaan iloisia.
Levinneisyys[muokkaa]
Kettuun voit törmätä (tai oikeastaan et voi, sillä ketut eivät fiineinä eläiminä törmäile, mutta kettuja silti on) Euroopassa, Pohjoisnavalla, Etelänavalla, Aasiassa, ja Eutanasiassa kusettamassa tyhmempiään (pääosin karhuja, lintuja, susia ja ihmisiä. Kettuja eli tosin aiemmin myös Afrikassa, Australiassa ja Amerikoissa, mutta kun ihmisiltä loppuivat rahkeet, ne siirtyivät muualle.
Elintavat[muokkaa]
Kettu on viekkautensa vuoksi perin vittumainen otus, minkä tähden se luokitellaankin tuhoeläimeksi.
Kettu syö usein karhulta huijaamansa haaskat, lihat tai kasvit. Se asettuu usein tämän läheisyyteen, yllyttää karhun johonkin hullutukseen, ja otsoparan sakottautuessa tyhmyydestä, se vie sille kuuluvat eineet. Myös sudelle tiedetään käyneen näin, mutta näiden muodostettua yhä yleisemmin laumoja kettu on luopunut puuhistaan. Myös korppi saattaa vahingossa tiputtaa leivän ketulle, joskin sen ärsytyskynnys on karhua korkeampi.
Kettu elää pääosin metsässä, mutta hairahtuu toisinaan haastamaan ihmiset älymittelöön. Tällöin se hankkii yleensä itselleen ylläpidon silkalla kusetuksella. Ketun tapoihin kuuluu myös näiden siivellä eläminen, mutta älä kuitenkaan sekoita kettua (tyhmiin) lapsiisi. Kettu saattaa pettää ihmistä myös tämän aviopuolison kautta, jolloin se selviää helposti oveluudellaan käräjiltä.
Ainut tunnettu tilanne, jossa kettu ei jollain tapaa hyväksikäytä muita luontokappaleita, lienee sika. Se näet sai karsinapaikan, ja repo joutui metsään.
Lähteet[muokkaa]
Artikkelin lähteinä olemme käyttäneet vanhoja kansansatuja, ja kuten näette, niiden sisältö on luotettavampaa, kuin nykytieteen.