Kristinusko

Tämä artikkeli on pyhäinhäväistystä ja törkeää jumalanpilkkaa! Artikkelin keskustelusivulla voi keskustella arvomaailmojen ja kulttuurien kohtaamisesta, mutta rakentavampaa on lähteä ulos riehumaan ja polttamaan Tanskan lippuja. Artikkelin tekijää pyydetään menemään vessaan ja pysymään siellä pitkään.

”	Kristityt käyttävät usein ristiriipuksia. Mitäs luulette, jos Jeesus tulee takaisin, haluaako hän tosiaan nähdä ensimmäiseksi ristin? Ehkä se on syy siihen, ettei toista tulemista ole vielä tapahtunut. Sehän on vähän sama juttu kuin mennä Jackie Onassiksen luo kiikaritähtäinriipuksen kanssa.	”
~Bill Hicks

”	Antakaa keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on. Mutta ennen kaikkea antakaa kirkolle – ja paljon.	”
~Kaupallisesti editoitu Jeesus-sitaatti

Ehtoollinenkaan ei tunnu enää samalta kuin silloin kerran...

Kristinusko tarkoittaa laajalle levinnyttä uskomusta, jonka mukaan epäkuollut juutalaiszombi, joka oli oma isänsä, tekee sinut onnelliseksi ja ikuisesti eläväksi, jos et ole itseesi tyytyväinen vaan kadut monia tekojasi, syöt symbolisesti kosmisen juutalaiszombin lihaa ja juot tämän verta sekä telepaattisesti kerrot hänelle, että hän on sinun herrasi ja mestarisi ja että olet hänen orjansa. Kristinuskon mukaan näin toimimalla sielusi pelastuu synnistä, joka on olemassa siksi että kylkiluunainen vakuuttui valheista, jotka puhuva käärme kertoi taikapuusta. Pelastus tapahtuu vain, koska Jumala uhrasi julmasti ja verisesti poikansa joka oli Hän itse, jotta voisi muuttaa tilannetta jonka oli itse säätänyt ja korjata rikoksen, jonka kohteena Hän oli itse. Kristinusko sai alkunsa yrityksenä reformoida edes hiukan takapajuisuudestaan, epäloogisuudestaan, tiukkapipoisuudestaan, fanaattisuudestaan ja julmuudestaan tunnettua juutalaisuutta ja saada siihen edes jotain tolkkua, mutta siitä kehkeytyikin aivan oma uskontonsa ja esimerkiksi kolminaisuusoppi, niin että helvettiäkös.

Loogisuutensa vuoksi kristinusko on maailman laajimmalle levinnyt uskonto. Sen rauhan ja rakkauden sanomaa, jonka symbolina on antiikkinen kidutusväline, kannatetaan miltei kaikkialla maailmassa. Augustinus (400-l.) istutti kristinuskoon lopullisesti sen moraalisen nerouden, jonka mukaan jokainen ihminen on syntinen paska jonkun toisen tyypin tekosen takia, mutta onneksi kolmas tyyppi, jonka kanssa et myöskään ole ollut tekemisissä, on korjannut asian, paitsi ettei silleen oo. Kristinuskon moraalisista hyödyistä kuullaan usein nykyäänkin esimerkiksi Suomen valtionkirkon edustajien yleishyväilijöiltä, jotka nähdessään Luther luultavasti kuolisi otsan verisuonten puhkeamiseen (se kävi hänellä lähellä silloin tällöin muutenkin).

Historia

Alkuperä

Kristinusko pohjautuu Lähi-idässä vaeltaneiden mielisairaiden paimentolaisten kertomaperinnerykelmään, jota kutsutaan juutalaisuudeksi. Kristinusko sai alkunsa eräänlaisena juutalaisuuden paranneltuna versiona: vähemmän sääntöjä sen suhteen, mitä saa kosketella, ei ympärileikkauspakkoa, luonnehäiriöisestä kansojenmurhaajasta yhtäkkiä rakastavaksi isähahmoksi muuttunut Jumala – ja lupaus pelastuksesta, vapahduksesta, syntien anteeksiannosta sekä jopa 37 % enemmän tuuheutta hiuksillesi. Eräänlainen Judaism Light siis.

Ajanlaskun alun tienoilla juutalaiset olivat yhä vakuuttuneita siitä, että ovat Jumalan valittu kansa, vaikka näkyvä todellisuus ei tätä oikein antanut ymmärtää – ellei Jumalalla sitten ole todella outo huumorintaju. Kun juutalaisilta oli mennyt itsenäisyys ja mukava keskinäinen rähinöinti, ja tilalle oli tullut roomalainen hallinto ja verotus, alkoi usein bar mitzvan jatkoilla ilmetä levotonta liikehdintää. Yleensä kun ilta oli mennyt tarpeeksi pitkälle ja ruukkuja oli tyhjennelty tarpeeksi, joku julistautui messiaaksi. Messias tarkoittaa voideltua. Tapa on juutalaisten kuninkailta, jotka voideltiin kruunajaisissaan. Voitelun jälkeen kuninkaan päälle saatettiin asettaa myös esimerkiksi juustoa ja kurkunviipaleita. Ikävä kyllä voidellut kuninkaat putosivat aina voipuoli alaspäin, mikä oli selvä merkki Jumalan tyytymättömyydestä. Siksi juutalaisten piirissä alkoi milleniaalinen todellisen messiaan odotus, messiaan, joka vapauttaisi kansan eikä putoaisi voipuoli alaspäin. Tavallisimmin nämä tusinamessiaat päätyivät joko Tullianumiin, sirkustaiteilijoiksi tai heidät liiskattiin päiviltä jollain hienostuneella tavalla, jonka jälkeen heidän seuraajansa haihtuivat kuin lumi lämpimänä kevätpäivänä.

Kuollut puuseppä nousi haudastaan kolmantena päivänä suurenmoisena pelastuszombina.

Lopulta messiaaksi julistautui nasaretilainen aikamiespoika, joka työskenteli isänsä puusepänverstaassa. Hänelle oli tullut mieleen aivan vallankumouksellinen idea, joka voidaan tiivistää suunnilleen sanoiksi olkaa kilttejä toisillenne ja rukoilkaa säännöllisesti. Tuon ajan ilmapiirissä, jossa murhat, ryöstöt ja rähinät olivat päivittäisiä tapahtumia, tuollainen julistus oli vallankumouksen merkki. Koska roomalaisilla paloi jo tunikasta hihat alati hankalien juutalaisten kanssa, he nappasivat tämän Jeesus-nimisen hepun kiinni. Pontius Pilatus järjesti suuren tekstiviestiäänestyksen, ja yleisö antoi enemmän ääniä Barabbas-nimiselle korstolle.Tämän jälkeen Jeesus nirhattiin ristille, minne hän kuoli kahden kiinteistönvälittäjän väliin.

Kuten niin moni nuorena kuollut nuoriso-idoli, myös Jeesus saavutti legendaarisen maineen. Hänen kerrotaan nousseen haudastaan siistinä pelastuszombina. Tätä väitettä ei ole voitu vahvistaa, mutta monet ihmiset kieltäytyvät vielä kahden tuhannen vuoden jälkeenkin uskomasta Jeesuksen kuolemaa. He odottavat, että jonain päivänä hän palaa. Monet ihailijat käyttävät Jeesuksesta nimeä ”Kuningas”, aivan kuin Elviksen tapauksessakin.

Opin väkivaltainen vakiintuminen ja leviäminen

Kristinusko eli Jeesus-fanitus levisi Rooman valtakunnassa vähitellen, vaikka saavuttikin ensimmäisinä Armenian, Etiopian ja Georgian. Kristinusko oli jännittävää undergroundia, joka kyseenalaisti vallitsevan yhteiskunnan arvot radikaalilla tavalla. Jännittävät kokoontumiset katakombeissa ja omat kalasymbolit olivat aluksi ”tosi metkaa”, kuten kirkkoisä Augustinus totesi. Käänne pahempaan seurasi, kun kristityt aloittivat lähetystyön. He alkoivat liikkua pareittain ja kolkutella naapuriensa ovia. Tämän jälkeen he ryhtyivät käännyttämään naapuria ja tarjosivat tälle marmorilaattoja, joissa kerrottiin Jeesuksesta ja hänen armostaan. Tällainen on tietysti omiaan ärsyttämään ihmisiä, etenkin kun marmorilaatat olivat järjettömän painavaa kirjoitusmateriaalia. Pragmaattiset roomalaiset keksivät pian kristityille virkistyskäyttöä, ja nämä saivat oman show’n valtakunnan areenoilla.

Roomalaiset tiesivät, miten ärsyttävistä hihhuleista päästään eroon tyylikkäästi.

Käänne tapahtui, kun keisari Konstantinus salli kristinuskon 300-luvulla voitettuaan tärkeän taistelun Jeesuksen avulla. Kun kuoleva ja kuumehoureinen keisari kastettiin väkisin kuolinvuoteellaan, kristinuskosta tuli Rooman virallinen valtionuskonto, ja kristityt osoittivat armonsa ryhtymällä vainoamaan pakanoita ja soveltamaan Vanhasta testamentista tuttua silmä silmästä, hammas hampaasta -periaatetta - ja hampaankolossa heillä ilmeisesti olikin aika paljon. Hyvin pian kristinuskon voiton jälkeen Rooman valtakunta repesi kahtia, mikä osoittaa, että hyvä teologia ei aina ole hyvää politiikkaa.

Kun kristinuskoa saattoi harjoittaa vapaasti paikalle ilmaantui tietysti joukko päällepäsmäreitä, jotka osasivat tulkita Raamattua paremmin kuin muut. Näitä oli ollut jo tosin aivan kristinuskon alkuaikoina. Tärkein varhaiskristillisistä besserwissereistä oli apostoli ”Nyt hiljaa akat” Paavali, jonka intiimiä kirjeenvaihtoa on päätynyt Raamattuun. Ilman Paavalia kristinusko tuskin olisi kehittynyt hellenististen juutalaisten marginaalissa hääränneestä maailmanlopunodotuslahkosta edemmä. Jos se olisikin silti otettu Rooman valtionuskonnoksi, olisi se kuihtunut valtakunnan mukana ilman Paavalin universalismia. Hän oli tiettävästi maailmanhistorian ensimmäinen ajattelija, joka painottaa uskomisen tärkeyttä järjenkäytön yli Platonin jo valmiiksi varsin epäterveelle opille suoritetussa täyskäännös-mindfuck-operaatiossa. Tätä voidaan toki pitää edistyksellä uskonnollisessa ajassa, jolloin aiemmin missään mitään vaadittu uskomaan, koska kaikki oli itsestään selvää; toisaalta joku voisi kritisoida teologian syntyä tyrannian ulottamisesta käytännön jutuista henkisiin.

Kun ei käynyt selväksi, kenet pitäisi kivittää tai polttaa kerettiläisinä, puhdasoppisen vastakohtina, kutsuttiin koolle sarja kirkolliskokouksia, jotka päättivät arvalla kristinuskon opillisista ydinkysymyksistä. Kun oppi oli koossa, saatettiin vihdoin ja viimein aloittaa kerettiläisten ja noitien tappaminen. Juutalaiset tietysti kävivät samaan tarkoitukseen, mikäli varsinaisia kerettiläisiä ei ollut saatavilla, sillä käytettävissä oli aina se vanha hyvä keppihevonen Te sen aloititte! Juutalaisuus ja kristinusko ovatkin, Jamnian synodin v. 90, jossa fariseukset heivasivat kristityt yli laidan ja kirosivat kristityt ikuisiksi ajoiksi, jälkeen sopineet yhteen suunnilleen yhtä hyvin kuin nitraushappo ja glyseroli.

Totuuden nimessä on kuitenkin mainittava, että kristityt eivät olleet ainoa ihmisryhmä, jota roomalaiset vainosivat. Lähes joka ainoa uskonto, joka harjoitti uskovien silpomista kuten juutalaisuus, temppeliprostituutiota kuten itämaiset hedelmällisyyskultit, rituaalista kastraatiota kuten Kybelen palvonta tai kapinoi Rooman esivaltaa vastaan kuten druidismi, joutuivat yksi toisensa jälkeen lakkautuslistalle ja niiden tukialueet etnisen puhdistuksen kohteiksi. Roomalaiset vainosivat juutalaisia paljon kovemmalla kädellä kuin kristittyjä, ja heidän kapina-alttiuteensa kypsyttyään järjestivät kostoksi sellaisen kansanmurhan, joka nykypäivänä katsottaisiin holocaustiksi, Juudeassa 135 kun juutalaiset tapansa mukaisesti olivat löytäneet jälleen yhden messiaan ja ryhtyneet kapinaan. 580,000 juutalaista tai 20 miljoonaa, jos luotamme Talmudiin, pääsi maistamaan gladiusta. Kristityt vain kuvittelevat, että juuri he olisivat olleet jotenkin erityisen vainotussa tai sorretussa asemassa. Ehkä heidät vain yksinkertaisesti erehdyksessä sekoitettiin juutalaisiin, joilla on kertakaikkiaan uskomaton kyky joutua joka paikassa, missä he ikinä asuvatkaan, ikävyyksiin vallanpitäjien kanssa.

Jakautuminen... ja jakautuminen... ja jakautuminen...

Koska kristinusko opettaa toisten hyväksymistä ja armoa, on vain luonnollista, että kirkko lopulta jakaantui sisäisissä tappeluissa toisiaan vihaaviin uusiin kirkkokuntiin. Varhaiskeskiajalla Rooman piispan ja Konstantinopolin patriarkan välille ilmaantui riitaa jostain täysin käsittämättömästä filioque-jutusta, joka on latinaa ja jolla ei ole helvetinkään merkitystä. Kiista kärjistyi, kun paavi asetti patriarkan istuimelle pierutyynyn vuonna 1054. Tämän jälkeen kirkko jakaantui kahteen osaan, jotka julistivat toisensa välittömästi luopioiksi ja lainsuojattomiksi, kuten kunnon kristittyjen kuuluukin.

Martti Luther rakasti yli kaiken Jumalaa, totuutta ja omaa ääntään. Tässä hän hajottaa kirkkoa saarnallaan. Halkeamat näkyvät heikosti ylhäällä oikealla.

Ortodoksisen ja katolisen kirkon eron jälkeen kristilliset kirkkokunnat ovat lisääntyneet kuin solut tai kommunistipuolueet: jakautumalla. Seuraava jakautuminen tapahtui 1500-luvulla, kun Martti Luther oli lihonut liikaa mahtuakseen enää samaan kirkkokuntaan paavin kanssa (joka ei hänkään ollut mikään keijukainen). Luther oli myös närkästynyt aneista, joiden tuotto meni vain ja ainoastaan paavin massan kasvattamiseen, eikä tärkeämpiin asioihin, kuten Lutherin massan kasvattamiseen. Samoihin aikoihin Sveitsissä sotilaspastori Ulrich Zwingli ja lakimies Jean Calvin olivat sanoutuneet julkisesti paavista irti, ja kun Zwingli oli liiskattu Kappelin taistelussa, Calvin sanoutui myös Lutherista irti. Lutherin luoma protestanttinen kirkko aloitti ennen pitkää myös jakaantumisen, ja lopulta siis näihin samoihin paikkojenrikkojiin juontuvat kristinuskon kaikki rasittavimmat hihhuliliikkeet ja vastenmielisimmät lahkot. Uusi protestanttinen kirkkokunta syntyy sitä mukaa, kun joku liikaa yksin ollut pappi alkaa kokea aistiharhoja tai on ylimääräisen rahan tarpeessa, eli noin joka kymmenes minuutti.

Kristinuskon perusväitteet

Kristinusko on tiukasta hierarkisesta yhteyskunnasta derivoitunut uskontojärjestelmä, joka perustuu seuraaviin perusväittämiin:

• Jumala (arab. Allah) on kaikkein suurin. (arab. akhbar)
• Jeesus on Kristus eli messias eli vapahtaja eli Jumalan poika.
• Paavali on kaikista luotettavin tietolähde. Hänen kirjailijanimen valintansa on nokkela ja hauska.
• Paavi on Jeesuksen varamies maan päällä ja ehkäpä vielä Taivaassakin. Paavi on tärkein ihminen (paitsi jos olet protestantti, jolloin tärkein ihminen on Martti Luther tai vaihtoehtoisesti Jean Calvin).
• Hyvät pääsevät Taivaaseen ja pahat joutuvat Helvettiin. (Paitsi jos olet kalvinisti, niin loppusijoituspaikkasi on aivan puhdasta arpapeliä.)
• Pyhiä esineitä ovat Risti, Sädekehä, Jeesusteippi, kirkkovene (kaikkein pyhin) ja pyhä kirja, eli Taru sormusten herrasta.
• Pyhimykset ovat korkea-arvoisempia kuin muut ihmiset. Paitsi jos olet protestantti, jolloin pyhimykset ovat automaattisesti naurettavia. Toisin kuin neitseestäsyntyminen, Pyhä Kolminaisuus tai Lutherin neronleimaus, jonka mukaan aina kun pidät ehtoollisen, leipä ja viini muuttuvat fyysisesti Kristuksen lihaksi ja vereksi.
• Kirkko on pyhä ja aina oikeassa. (Paitsi jos olet luterilainen, niin valtio on aina oikeassa, sillä valtionpää on myös kirkon pää.)
• Jumalakin tarvitsee rahaa!
• Pyhät asiat ovat aina tärkeitä.
• Saatana/Antikristus on suurin paha. (Paitsi jos olet protestantti tai ortodoksi, niin Paavi on suurin paha.)
• Evoluutioteoria on vielä tätäkin suurempi paha. (Paitsi jos olet liberaali protestantti, niin kreationismi on sitä ihtiään.) Nykytietojen valossa tämä on täydellistä puppua, mutta se ei estä ihmisiä Euroopassa tai Amerikassa uskomasta niihin. Kaikki järkevät luonnonkansat kieltäytyvät uskomasta moista sontaa.
• Kymmenen käskyä on korkein laki. Niitä ja homoilukieltoa lukuun ottamatta kaikki muut osat Mooseksen laista on lakkautettu tarpeettomana.

Palvontamenot

Palvontamenoissa uhrataan neitsyitä, jotka on sidottu verikiviin jeesusteipillä. Vielä sykkivänä uhrattujen irrotettu sydän poltetaan hiilipannussa. Kirkon tunnusvärejä ovat musta ja verenpunainen. Kirkon palvontamenoja johtaa pappi. Hiljaisuudesta vastaa kanttori. Talonmiehenä on suntio.

Palvontamenot käynnistyvät viikon ainoana perinteisenä vapaapäivänä sunnuntaina liian aikaisin. Tämä ilmentää kärsimyksen erityistä teologista merkitystä kristinuskossa. Lisäksi kirkko saa herättää kaikki lähellä ihmiset aikaisin sunnuntaiaamuna kilkuttamalla kellojaan, vaikka näillä ei olisi aikomustakaan mennä kirkkoon. Yritäpä samaa itse, ja poliisi korjaa sinut talteen laittoman kilpailun takia.

Palvontamenojen tarkoituksena on opettaa ihmiset taistelemaan nukahtamista vastaan. Näin he muistavat Jeesuksen opetuslasten koettelemusta tuona kohtalokkaana yönä Getsemanen kasvitieteellisessä puutarhassa.

Moraalinvalvonta

Oikeaa moraalia valvomaan perustettiin aikanaan inkvisitio, jota johtaa pääikvisiittori. Roomalaiskatolisesta inkvisitiosta on erilaisia versioita eri kirkkokuntien eri ryhmillä. Mikrosiruja on kehitelty valvomaan paremmin kansalaisten puhtautta, mutta perinteiset kyttäysmenetelmät ovat toistaiseksi eniten käytössä. Ovelin keksintö inkvisitiolaitoksella oli 1800-luvulla keksitty käänteispsykologinen darwinismi. Sen avulla kirkko pystyy helposti havaitsemaan ne yksilöt, jotka poikkeavat oikeasta opista koskien elämän alkuperää. Nykyisistä käänteispsykologisista inkvisiittoreista tehokkain on Dawkins, jonka kirjojen ostajat rekisteröidään Rooman inkvisition keskustietokoneille, ja paikalliset inkvisitiot tarvittaessa ottavat henkilöt kuulusteluihin.

Suomessa on Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Se on kyllä yhteiskunnallisesti etuoikeutetussa asemassa, mutta vaikka se suhtautuukin uskoon pitäen sitä totena, ei se ota asiakseen sanoa, että ne, jotka eivät pidä sitä totena, olisivat jotenkin väärässä, sillä sehän olisi suorastaan negatiivista. Kirkko suhtautuu samoin arvovalintoihin, vaikka suvaitseekin ensisijaisesti suvaitsemattomimpia tyyppejä – joten varsinaisen kristillisen moraalinvalvojan tehtävä Suomessa on jäänyt Antti Nylénille. Nylénin mukaan ”apostolinen usko” ei voi olla johtamatta radikaaliin sosiaalisen oikeudenmukaisuuden aktivismiin. Paavali olisi päinvastaista mieltä.

Maksut

Palvontalaitokselle l. kirkolle maksetaan

a) Sisäänpääsymaksu. Pakollinen kaikille kirkkoon tuleville. Kirkkoon on pakko tulla.

b) Kirkollisvero. Veroa kirkossa käynnistä.

c) Paavinelatusmaksut. Jotta paavi saisi ruokaa, viiniä ja naisia, täytyy maksaa paavinelatusmaksuja.

d) Aneet. Nämä maksettuasi olet synnitön.

e) Taivasvuokra. Näitä maksetaan, jotta kuoltuasi pääsisit Taivaaseen.

f) Hautausmaan vuokra. Jotta sinut voitaisiin haudata kirkon hautausmaalle.

g) Ylimääräismaksut. Papin ja muun henkilökunnan halujen ja himojen mukaan. Useimmiten ylen runsaat, mutta käteinen ei käy.

Kielletyt asiat

• porno
• seksi
• Internet
• piratismi
• raha (muilta kuin kirkonihmisiltä)
• pedofilia (muilta kuin katollisen kirkon papeilta)
• ruoka (ks. edell.)
• pahuus
• kapinointi
• tieto
• vitsit

Mikäli oheista listaa ei noudata, joutuu useimmiten narun jatkoksi, jalkapuuhun tai kirouksen alaiseksi. Vähintään hurskas uskovainen katsoo sinua murhaavasti. (Mutta jos olet liberaali protestantti voit pitää listaa ihan naurettavana.)

Katso myös

• Helvetti
• Jeesus
• Jumala
• kirkko
• paavi
• Raamattu
• Saatana
• synti
• Taivas
• Suomen kristillistyminen
• juutalaisuus
• Alkokristillisyys
• Taru sormusten herrasta
• Hikikirjasto:Noidanmetsästys huviksi ja hyödyksi
• Hikikirjasto:Pitäisikö kristityn kantaa asetta?
• Raamatulla päähän lyöminen

Aiheesta muualla

• Lisätietoa Raamatusta