Kypros

Hikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Κυπριακή Δημοκρατία
Kuzey Kıbrıs Türk Cumhuriyeti Kyproksen kreikkalais-turkkilainen tasavalta
Cyprus.svg tai Flag of the Turkish Republic of Northern Cyprus.png
(liput)
Motto: ”Kunnon kulttuurit kohtaavat kolinalla
LocationMalta.png
Valtiomuoto tasavalta tai tasavalta
Hallitsija presidentti Tassos Papadopoudodapopulos
Dimitris Khristofias
Nikos Anastasiades
tai presidentti Mustafa Akıncı
Pääkaupunki Nikosia tai Lefkosia
Viralliset kielet turkki tai kreikka
Pääuskonnot kristinusko tai islam
Itsenäisyys 1960 (Iso-Britannian alaisuudesta)
tai 1983 (Turkin tunnustamana)
Valuutta euro tai Turkin liira
Kansallislaulu Jumala rauhanturvaajia siunatkoon tai Allah rauhanturvaajia siunatkoon

Kypros on Välimerellä liian lähellä sivistystä sijaitseva saari. YK toivoo saaren uppoavan pian, sillä rauhanturvajoukoille olisi taatusti akuuttia tarvetta muualla kuin Euroopan vetisellä takapihalla. Saksat yhdistyivät jo vuonna 1990, ja Pohjois-Irlanninkin pahimmat kiistat on saatu hiljalleen sammumaan. On silti piristävää huomata, että maailmassa on yhä paikkoja, joissa ainoa tapa ratkaista kahden ihmisryhmän ongelmat on rakentaa väliin helkkarin iso muuri. Kypros on tällaisista paikoista toinen.

Historia[muokkaa]

Kyproksen saaressa on kautta historian ollut jotain vikana, sillä se ei ole tuntunut kelpaavan kenellekään. Alueen hallinnasta pääsivät ensimmäisenä luopumaan kreikkalaiset, jotka viskasivat sen Aleksanteri Suuren riesaksi. Hän syötti pallon nopeasti itäroomalaisille, jotka tekivät parhaansa, mutta joutuivat siitä huolimatta pitämään saarta rajojensa sisällä 800 vuotta. He luovuttivat alueen heti, kun ryhmä arabeja ilmoitti kiinnostuksensa paikkaan. Nämäkin huomasivat, että jokin on vialla, ja heittivät Kyproksen nopeasti eteenpäin Rikhard Leijonamielelle ristiretkien aikaan. Saari poltteli Leijonamielen näppejä pitkään, kunnes temppeliritarien veljeskunta osti sen vuonna 1191. Heiltä kesti kolme vuosisataa saada selville, että saarelta ei löydy Graalin maljaa, vaikka Leijonamielen myyntipuheessa niin luvattiin.

1800–1900-lukujen taitteessa kyproslaiset huomasivat lehdessä ilmoituksen:

Kutsu meidät paikalle, jos maatilkullasi on liian vähän ongelmia. Soita 0700 - UK UK UK (£ 2 + pvm). Nopea etnisten ongelmien järjestäminen tilauksesta, sijainti rannalla välttämätön. Soittoanne odottaen, kuninkaallinen laivasto.

Harmillisesti saaren johtajat olivat jo ehtineet soittaa, ennen kuin heille selvisi, mitä uusi suosittu trendisana "itsemääräämisoikeus" tarkoittaa. Saari päätyi brittien haltuun. He huomasivat pian, että Kyproksen kreikkalaisperäisen enemmistön ja turkkilaisperäisen vähemmistön välille oli syntymässä verinen konflikti. Kreikkalaiset halusivat liittyä Kreikkaan ja turkkilaiset – ihme kyllä – eivät. Britit aavistivat, että kohta rytisee. He pakkasivat tavaransa, laativat alueelle perustuslain ja seilasivat äkkiä horisonttiin. Kyproksen molemmat kansat tuijottivat perustuslakia hetken, hylkäsivät sen ja heristivät nyrkkiä brittien perään.

Nykyään[muokkaa]

1900-luku sujui saarella rauhallisesti, jos jättää huomiotta muutamat räjähdysherkät hetket 1930-, 1950-, 1960-, 1970-, 1980- ja 1990-luvuilla. Kreikkalaiset huomasivat, että heitä on enemmän, ja alkoivat sortaa turkkilaisia. Turkkilaiset huomasivat, että heidän emämaansa on aivan kivenheiton päässä ja pyysivät apua. Turkki valloitti saaresta kolmasosan vuonna 1974. Pohjoisosaan perustettiin kyproksenturkkilaisten ikioma valtio, jota eivät ole tunnustaneet mitkään muut maat paitsi Turkki ja Sealandin ruhtinaskunta. Saaren eteläosaa pitävät hallussaan kyproksenkreikkalaiset sekä halpojen pakettimatkojen perässä ravaavat ikäloput turistit. Saari jakautuu kahtia parempaan ja vitun huonoon osaan ns. "Vihreän linjan" kohdalla, joka halkaisee kahtia pääkaupunki Nikosian tai Lefkosian – riippuen siitä, kummalla puolella satut seisomaan. Puoli kannattaa valita tarkkaan, sillä sitä ei lomamatkan aikana voi vaihtaa uhmaamatta YK-joukkojen paheksuvia katseita ja heristävää sormea.

Euroopan Unionilla on ollut monta hyvää syytä edistää saaren rauhanprosessia. Yksi on se, että Romania ja Bulgaria saataisiin vihdoin näyttämään Unionin sivistymättömimmiltä kolkilta. Toinen syy oli Kyproksen edesmennyt presidentti Tassossos Papadopoudopolopodolos, jonka hillittömän hauskaa nimeä valtiojohtajat halusivat päästä vääntelemään illallispöydässä.

Elinkeino[muokkaa]

Kyproksen turkkilaispuoli elää pääasiassa aasinpieksennällä ja angstilla. Kreikkalaispuoli koettaa peitellä mainettaan maailman väsähtäneimpänä lomakohteena ja huijata huolellisesti editoiduilla hiekkarantakuvilla alueelle maksavia eläkeläisiä. Pakettimatkamummojen lisäksi saarelle eksyy myös tavallisia turisteja, jotka eivät pakettimatkalaisten lailla ole tuomittuja viettämään alueella tiettyä aikaan, vaan saavat lähteä kotiin, milloin huvittaa. Tämä onkin heidän ainoa ilonaiheensa Kyproksella.

Nuorten on turha vaivautua: hiekkarannoilla söpöihin poikiin törmääminen on yhtä todennäköistä kuin viiden kilometrin mummojonon välttäminen matkalla rannalle. Jotain populaation suhteista kertonee se, että turistien keski-ikä on noin kaksinkertainen paikallisen väestön elinajanodotteeseen verrattuna.

400 %:n epävirallinen arvonlisävero pitää torikaupan edes jossain määrin kannattavana, tosin torimyyjätkin koetetaan muurata mahdollisimman tehokkaasti eri puolelle aitoja kuin turistit. Kunhan köyhät pysyvät pois silmistä, Puolasta lennätetyn betonikolossin näköiset hotellit menevät ihan täydestä, jos niiden päälle on muistettu kaataa vuotuinen annos valkoista maalia.