Leijona

Hikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Leijonat ovat globalisaation myötä ajautuneet yhä enemmän niille vieraisiin ympäristöihin, joissa ne yleensä päätyvät tekemään hanttihommia köyhyysrajan alapuolella, kuten nämä kaksi yksilöä, joista on tehty kyltin kannattimia.

”...ja siellä leijona ja lammas käyskentelevät rinta rinnan, joskaan lampaan askel ei ole yhtä vakaa...”

~Raamattu

”En ole koskaan pitänyt leijonankesyttäjiä poikkeuksellisen rohkeina yksilöinä. Häkin sisällä he ovat sentään turvassa ihmisiltä.”

~George Bernard Shaw

Jesus Christ it's a lion get in the car!”

~4chan

Leijona (Kattius leopon), jonka koti on Afrikassa, lienee tunnetuimpia eläinmaailman asukkeja. Se on vainoharhainen olento, joka viihtyy parhaiten avomaastossa peläten ryteiköitä, joissa seepra tai ehkä jopa haikaraparvi saattaa käydä sen kimppuun.

Ulkonäkö[muokkaa]

Kaikille urosleijonille tärkein ulkomuodollinen osa on luonnollisesti letti. Leijonille tyypillinen, yleensä avonaisena hulmuava hiustyyli on vuosituhansien aikana pysynyt kutakuinkin samana. Tosin nyttemmin todennäköisesti kasvihuoneilmiön yllyttämänä leijonat ovat pikkuhiljaa alkaneet siirtyä hillittyympään tyyliin; karva ei enää olekaan niin villi ja vapaa kuin ennen vaan lyhyempi ja hienostuneempi.

Leijonanaaraat taas ovat kuin testosteronia nauttivat naiskehonrakentajat; tukka on lyhyeksi ajeltu ja ruumiissa on enemmän lihaksia kuin Saska Saarikoskella pilkkaajia. Tämä tyyli on käytännöllinen, sillä näin tukka ei ryve silmillä treenatessa.

Perhe-elämä ja mukavat hetket[muokkaa]

"Ja enkö minä monta kertaa sanonut, että tarkasta se ilmanpaine, tarkasta se ilmanpaine, hyvä ihminen??? Mutta ei! Herra oli niin kiireinen sen näpsäkän näköisen myyjättären kanssa... jäkäti... jäkäti jäkäti...

Luulisi, että leijonat uskaltaisivat elellä yksin, kun kerta sellaiset surkimukset kuin gepardi tai leopardikin uskaltavat, vaan näitä monta kertaa suurempi leijona pelkääkin ulkomaailmaa ja elelee mielellään perheensä parissa tai, mikä vielä pahempaa, monesta perheestä koostuvassa ryhmässä.

Leijonalaumaa tyrannoi yleensä yksi ainoa uros, koska Afrikassa demokratia ei ole vielä ehtinyt muotiin. Muut urokset ovat vain siivelläeläjiä, jotka silloin tällöin tavoittelevat vallan kuumaa kahvaa – päätyen useimmiten saamaan pahasti turpiinsa.

Valtaosa lauman muista jäsenistä on sen kauniimman sukupuolen edustajia, joiden hommiin luonnollisesti kuuluu mukuloiden vahtiminen sekä siitä huolehtiminen, että leipä tulee ajoissa pöytään. Urokset tyytyvät lähinnä makaamaan ja valittamaan kaikesta, mikä liikkuu niiden näkökentässä.

Baarissa leijona käy kahden parhaan kaverinsa, pahkasian ja mangustin kanssa, minkä opetti meille Leijonakuningas. Tällaisilla ryyppyreissuilla leijona usein riitaantuu hyeenajengin tai parin kanssa, ja jos leijona on yksin (tai seuranaan vain se pahkasika ja mangusti) on henki hilkulla.

Joskus, kun joku lauman pennuista saavuttaa täysi-ikäisyyden, alfa-uros ajaa sen kaikkien isien tavalla ryminällä ulos, mikä on ihan ymmärrettävää, jos tarkoituksena on pyrkiä välttymään sukurutsaukselta. Joka tapauksessa ulos heitetty leijonanuorukainen joko kuolee ikävään angstiin tai se löytää toisen lauman, jonka messiin se yrittää päästä yksinkertaisesti pieksemällä joukkion isäpapan.

Ravinto[muokkaa]

Leijonien ravintoon kuuluvat kaikenkokoiset eläimet, jotka naaras metsästää ja uros syö. Pulakautena kelpaavat pienet helposti saalistettavat eläimet. Leijonauros ei ole kovinkaan taitava metsästäjä mutta sitäkin parempi vaimonhakkaaja, joten sen ei tarvitse koskaan tyytyä matoihin tai hyönteisiin[1].

Luonnottomuuden valinta[muokkaa]

Iso riski leijonien ravinnon saannille on nykyaikaistuvan maailman tuomat ongelmat, kuten turistit.

Kun naarasleijonalauma on jo lähes kaatanut saaliin, voi epätoivoinen kaurislauma sortua kikkailuun, jossa yksi lauman jäsenistä uhrautuu ja loikkaa pää edellä leijonan suuhun. Teon jälkeen kauriit menevät itkemään WWF:n edustajille. Jos edustajat löytävät paikalliselta savannilta edes yhden saksalaisen turistin, joka latvialaisella halpahallikotivideokameralla tulkitsee jahdin päättyneen tuloksettomana, leijonien saalis menee sivu suun.

Onneksi kaurislaumalla on noin puolen minuutin muisti. Naarasleijona sen sijaan on petoeläin ja muistaa kyllä.

Leijona kansanperinteessä[muokkaa]

Vanhan kansanuskomuksen mukaan leijonan näkeminen tuottaa huonoa onnea. Useimmiten huono onni ilmenee siten, että joutuu hetkeä myöhemmin saman leijonan syömäksi.

Kuuluisia leijonia[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. MELKEIN koskaan. Mikäli oma setä karkottaa maasta niin on parasta alkaa syödä sen mitä voi eikä sitä mitä haluaa