Markka
Markka on vanha eurooppalainen painomitta, joka vastasi noin 250 grammaa. Suomessa se otettiin käyttöön valuuttayksikkönä; 1 Suomen markka vastasi arvoltaan noin neljänneskiloa jauhelihaa.
Historia[muokkaa]
1800-luvun puolessavälissä Suomessa käytettiin rahayksikkönä Venäjän ruplaa. Rupla oli kuitenkin huonotapainen ja arvaamaton, heitteli arvoltaan miten sattuu ja saattoi jopa purra omistajaansa. Suomi anoi omaa rahayksikköään vuonna 1860, ja lupa siihen myönnettiin 4. huhtikuuta.
Suomen markka pidettiin ruplaa huomattavasti lyhyemmässä talutushihnassa, ja sidottiin aina tarvittaessa hopeaan, kultaan tai sopivasti sijoitettuun lyhtypylvääseen. Välillä sen annettiin kellutella kaikessa rauhassa. Näsijärvellä polskiessaan heinäkuussa 1912 markka saavutti uimamaisterin arvonimen.
Toisen maailmansodan jälkimainingeissa markka sairastui inflaatioon. Valtionvarainministeri Ralf Törngren antoi sille voimakkaita troppeja, mutta inflaatio ei lääkityksellä hävinnyt. 1950-luvun loppupuolella markan nähtiin usein laahaavan takalistoaan puistoissa ja kujilla.
Uusi markka[muokkaa]
Vuonna 1963 Suomessa suoritettiin rahauudistus. Uusi markka oli arvoltaan sata vanhaa markkaa, ja aluksi se olikin melko hyvävointinen. Inflaatio kuitenkin iski myös uuteen markkaan, ja sitä jouduttiin käyttämään leikkauspöydällä kolmasti 1970-luvun loppupuolella ja vielä kertaalleen vuonna 1982.
Kolikot ja seteli[muokkaa]
Presidentti Urho Kaleva Kekkonen teki heti selväksi, että uuden markan aikakaudella turhia seteleitä ei painettaisi. Rikkaille riittäisi 500 markan seteli, ja tavallinen kansa pärjäisi hyvin 1 mk ja 5 mk kolikoilla. Seteliä koristamaan valittiin Kekkosen komea turpavärkki, markan kolikkoon lyötiin leijona ja viiden markan kolikkoon jäänmurtaja Urho.
Euroaika[muokkaa]
Markoille Suomi antoi kyytiä euroaikaan siirtyessään vuonna 2002. Kurssi naulattiin helpon päässälaskun tueksi suhteeseen 1 euro = 5,94573 markkaa.
Takaisinottoyritys[muokkaa]
Vuonna 2015 eduskunta yritti ottaa markan takaisin käyttöön, huonoin tuloksin. Hallituksen sisäisten ristiriitojen takia ei päästy yksimielisyyteen kenen naama olisi tonnin markan setelissä, vaikka me tiedämme kyllä kuka olisi ollut sopiva mies siihen. [[1]]