Mongolia
|
Tämä artikkeli kertoo todellisesta super-, hyper- tai jopa kybervallasta, joten älä missään nimessä vandalisoi tätä artikkelia, tai sen joukot tulevat tuhoamaan sinut täysin! |
| |||
| Motto: ”Pieni, mutta pippurinen” | |||
| |||
| Valtiomuoto | kaanikunta | ||
| Hallitsija | Tšingis-kaani | ||
| Pääkaupunki | Ulan Bator | ||
| Viralliset kielet | mongoli | ||
| Pääuskonnot | alkoholismi | ||
| Itsenäisyys | on ollut aina | ||
| Valuutta | tugrik = 100 möngöä (Ihan totta, ei tällaista voi keksiä!) | ||
| Kansallislaulu | Tsin, Tsin, Tsingiz Khaaan! | ||
”Halusin vain 'nähdä vähä mualimoo'.”
Mongolian suurkaanikunta on keskiaasialainen suurvalta, joka kylvää säännöllisin väliajoin kauhua kaikkien Euraasian mantereella asuvien keskuuteen, yleensä surmaamalla heidät vallattuaan ja tuhottuaan ensin heidän kaupunkinsa. Mongoleilla on historiansa vuoksi porttikielto useisiin ravintoloihin ja lisäksi mm. Kiinaan, Venäjälle, Persiaan ja Eurooppaan. Kiinalaiset päätyivät jopa rakentamaan muurin pitääkseen ei-toivotut ja huonosti käyttäytyvät mongolit omassa maassaan. Nykyinen Mongolia on moderni ja sykkivä itäisen Aasian taloudellinen keskus.
Historia[muokkaa]
Mongoliassa ei tapahtunut yhtään mitään vuoteen 1206 mennessä. Mongolit rakensivat vähän jurttia, elivät jakinmaidolla ja ratsastelivat. Vuonna 1206 mongolien päällikkö eli Pingis-kani kuoli ja uudeksi valittiin kuitenkin Temujin-niminen hiljainen hissukka, joka otti hallitsijanimekseen Tšingis-kaani. Aiemmin otaksuttiin, että nimi tarkoittaa ”sangen mahtavaa kaania”, mutta viimeisin tutkimus on paljastanut, että Temujin sai innoituksen nimeensä Frederikin samannimisestä ”laulusta”. Täytyy muistaa, että Frederik oli suosionsa huipulla juuri 1200-luvulla, jolloin elettiin pimeää keskiaikaa ja machoilu ja sovinismi olivat vielä kovia juttuja. Tšingis-kaanilla oli kuitenkin edessään suuri taloudellinen ongelma. Mongolian jakinlypsyyn perustuva talousjärjestelmä oli romahtamassa, kun kiinalaiset olivat keskittäneet toimintansa suuriin meijereihin. Lisäksi mongolipäällikön asema riippui hänen palkanmaksukyvystään. Kaanin kassa oli tyhjillään, ja Tšingis-kaani pelkäsi, että hänen maanmiehensä saattaisivat huomata, että oli aivan mahdollista ratsastaa arolla ympyrää ilman erityistä suurkaania. Hän päätti lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja valloittaa Kiinan. Mongolit oli helppo suostutella hankkeeseen, sillä monet olivat innokkaita näkemään vähän maailmaa oman jurtan ulkopuolellakin. Ongelmana oli nokkelien kiinalaisten jo aiemmin rakentama massiivinen Kiinan muuri, joka katkaisi mongolien pääsyn maahan. Kiinalaiset eivät olleet kuitenkaan vaivautuneet tekemään työtään loppuun, ja muuri oli jäänyt vain 6350 kilometrin mittaiseksi. Aroilla pitkiin välimatkoihin tottuneet mongolit pelasivat epärehellisesti ja kiersivät koko muurin. Kiinalaiset alistuivat mongolivalloittajien valtaan, koska olivat niin häpeissään siitä, etteivät olleet huomanneet, että muuri oli mahdollista kiertää.
Retken tavoite oli saavutettu, ja mongolit pystyttivät Pekingiin leirin ja alkoivat syödä eväitään (jakinmaitoa, jakinjuustoa, kumissia ja hapanta jakkijogurttia) aikomuksenaan palata kotiin, mutta monet olivat huomanneet, että ulkomailla käynti olikin oikeastaan aika kivaa ja että paikalliset kohtelivat vieraita kovin hövelisti – varsinkin, jos piti sapelia heidän kurkullaan. Lisäksi ratsumiehet vaativat palkankorotuksia. Tšingis-kaani jakoi sotasaaliin (kaikki, mikä lähti irti) miehilleen, mutta jatkuvasti kohoavat palkkavaatimukset saivat hänet aavistelemaan, että matka saattaisi venyä aiottua pidemmäksi.
Seuraavaksi mongolit suuntasivat Keski-Aasiaan, löysivät silkkitien ja tuhosivat sen. He poikkesivat myös ihastelemaan Samarkandin kaupungin tarunhohtoisia nähtävyyksiä ja polttamaan ne maan tasalle. Keski-Aasiassa Tšingis-kaani hurahti feng shui -ajatteluun, millä oli hyvin vakavat seuraukset. Hänen mielestään energiavirrat eivät päässeet kunnolla virtaamaan kaupungeissa. Ratkaisuksi hän päätti tuhota kaikki tielleen sattuvat kaupungit. On syytä huomata, että tuohon aikaan kaupungilla tarkoitettiin mitä tahansa yli kuuden henkilön asutuskeskittymää.
Mongolit ratsastivat seuraavaksi Persiaan, kun kotiin piti saada tuliaisiksi mattoja. Lisäksi tuloneuvotteluissa ei ollut tapahtunut sanottavaa edistystä, palkat nousivat ja matkakilometrit kasvoivat. Matkalla Persiaan mongolit tuhosivat Afganistanin kastelujärjestelmät, mutta päättivät jättää kaikki vähänkin suuremmat Buddha-patsaat talibaanien huoleksi. Persian hallitsija luovutti vapaaehtoisesti maansa Tšingis-kaanille, mikä ei kuitenkaan sanottavasti parantanut sen asemaa. Kuvaavat ovat kaanin sanat vain yksi yö sen jälkeen, kun Persia oli luovutettu hänelle:
| ” |
|
” |
~ Tšingis-kaanin kommentti Persiasta | ||
Koska Persiaa ei saatu korjattua, päättivät mongolien työmarkkinajärjestöt uudesta palkankorotuksesta, jonka toteuttamiseksi toimintoja olisi välttämätöntä laajentaa Bagdadiin, Syyriaan ja Anatoliaan. Valitettavasti nekin menivät rikki, jolloin mongolit poistuivat paikalta nopeasti, ettei kukaan huomaisi. He ylittivät Kaukasuksen ja saapuivat Venäjälle. Toiminta jatkui suurin piirtein samanlaisena, kunnes Tšingis-kaani haastettiin nykyisessä Ukrainassa lapselliseen ryyppykisaan. Mongolien viinapää oli noina aikoina vielä heikko, kun taas Itä-Euroopassa viinaan on sopeuduttu geneettisesti. Eräs kasakkapäällikkö löi kaanin kanssa vetoa, että pystyisi juomaan tämän pöydän alle. Häviäjän olisi ratsastettava Mongoliaan 50 000 kaverinsa kanssa. Edes nämä erikoiset ehdot eivät saaneet Tšingis-kaania epäröimään, vaan hän pelasi – ja hävisi. Rehellinen Tšingis-kaani piti lupauksen ja lähti ratsaille kohti Mongoliaa sotilaidensa (joita oli melko tarkkaan 50 000) kanssa. Hän kuitenkin kuoli matkalla pudottuaan juovuspäissään hevosensa selästä, ja palkankorotukset jäivät saamatta.
Tšingiksen jälkeen suurkaaniksi nousi hänen poikansa Ögödei. Ögödei? Kuinka kukaan voi antaa lapselleen nimeksi "Ögödei"? V*ttuuntuneena isänsä julmuudesta nimeämisjupakassaan Ögödei päätti sitten lähteä valloittamaan Venäjää. Toisin kuin eräät toiset maailmanvalloittajat, Ögödei päätti valloittaa Venäjän idästä käsin. Tähän pirulliseen juoneen venäläiset havahtuivat vasta, kun mongolit olivat jo Moskovassa. Mongolit kävivät vielä rikkomassa paikkoja ja hävittämässä Puolan ja Unkarin, kunnes kuulivat, että Ögödei oli heittänyt kumissimukinsa jurtannurkkaan kuoltuaan alkoholimyrkytykseen. Hänen johdollaan mongolit olivat valloittaneet koko maailmanhistorian suurimman valtakunnan, joka ulottui Etelä-Kiinan mereltä Vienan Karjalaan. Ja kuinka paljon koko touhusta oli heille hyötyä?
- Rahalliset hyödyt: väliaikaisia, lopputulema 0
- Muut hyödyt: väliaikaisia, paikkojen rikkominen ja siitä saatava hupi
- Tärkein seuraus: tolkuttoman huono maine koko Euraasian mantereella
Ögödeitä seurasi kaaniksi hänen poikansa Güjük, joka kuoli rajun ryyppäämisen heikentämän ruumiin kuihduttua tuberkuloosiin vain 42-vuotiaana. Güjükin jälkeen kaaniksi valittiin Möngke, joka kaatui kiinalaisen varsijousimiehen nuolesta. Möngkeä seurasi Kublai, joka yritti valloittaa Japania ja kuoli rajun ryypiskelyn aiheuttamaan haimatulehdukseen.
Kukaan ei ole kuullut Mongoliasta mitään enää 1300-luvun jälkeen. Historia on kuitenkin osoittanut sangen selvästi, että mongoleille ei kannata isotella.
Maantiede ja pinnanmuodot[muokkaa]
Mongolia on geografisesti maailman tylsin maa. Puolet maasta on Gobin autiomaata ja puolet ruohoaroa. Nämä maisematyypit erottaa toisistaan siten, että ruohoarolla on jurtta 1000 kilometrin välein. Ei ihme, että mongolit ovat kovia ryyppymiehiä. Vähemmästäkin tuollaiseen maisemaan kypsyy.
Talous[muokkaa]
Mongolian talous on perustunut pitkälti jakinmaitoon ja kumissiin, mutta Mongolia on modernisoinut tässä suhteessa täysin 1990- ja 2000-lukujen taitteessa. Tuolloin pastörointitekniikka ja tislaustaito saapui maahan. Nykyisin Mongolian talous perustuu iskukuumennettuihin jakinmaitotuotteisiin. Tämän ansiosta Mongolian pääkaupungista Ulan Batorista on tullut Itä-Aasian kuumimpia talouskeskuksia. Vuosien 2001 ja 2003 välisenä aikana kaupungin väkiluku nelinkertaistui, ja nykyään tässä arojen sykkivässä metropolissa onkin 4000 asukasta eli lähes kolmannes koko maan väkiluvusta. Lähes kaikki Mongolian miehet ja suurin osa naisista on alkoholisteja, ja alkoholin valmiste- ja liikevaihtoverotus onkin Mongolian tärkein tulonlähde jakinmaitotuotteiden ohella.
Myös Mongolian bruttokansantuote on kasvanut räjähdysmäisesti 2000-luvulla. Se on kaksinkertaistunut vuodesta 2001 heinäkuuhun 2006 mennessä, ja on nykyisin 135 euroa. Ulkomaalaiset tosin luulevat yleensä, että tämä luku ilmaisee bruttokansantuotetta asukasta kohden, mutta näin ei ole, vaan luku kuvaa koko maan bruttokansantuotetta.
Mongolian valtiollisen elämän tärkein tapahtuma ovat vaalit. Olivatpa vaalit ihan mitkä tahansa, ne ovat maassa yleinen ryypiskely- ja paikkojenhajottamisjuhla. Siksi vaalien alla maahan julistetaan kolmen päivän kieltolaki.
Merkittävimmät luonnonvarat[muokkaa]
Mongoliassa on runsaasti merkittäviä luonnonvaroja. Valitettavasti ne vain ovat sellaisia, joille ei ole kovin suurta kysyntää maailmanmarkkinoilla.
- Jakkimakupalat
- Jakit
- Jakinmaito
- Jakinjuusto
- Jakkijogurtti
- Kumissi
- Hiekka
- Ruoho
Merkittävimmät vientituotteet[muokkaa]
- Jakinmaitotuotteet
- Jakintaljat
- Jakinhoitoon liittyvät tuotteet
Katso myös[muokkaa]
| Lähi-itä: | Saudi-Arabia – Jemen – Oman – Yhdistyneet arabiemiirikunnat – Bahrain – Kuwait – Irak – Iran - Jordania – Syyria – Israel/Palestiina – Libanon – Turkki (Eiku me kuulutaan Eurooppaan!) – Qatar – Paskastan – Irakin ja Levantin islamilainen valtio (ISIL/ISIS) – Kurdistan (työn alla) |
| Kaukoitä: | Kiina – Japani – Thaimaa – Myanmar (Burma) – Laos – Vietnam – Kambodža – Singapore – Hong Kong – Malesia – Bangladesh – Intia – Nepal – Bhutan – Tiibet – Pohjois-Korea – Etelä-Korea |
| siltä väliltä: | Pakistan – Tadžikistan – Azerbaidžan – Turkmenistan – Uzbekistan – Georgia – Tšetšenia – Kirgisia – Afganistan – Kazakstan – Armenia |
| Saarialueet: | Brunei – Indonesia – Filippiinit – Sri Lanka – Malediivit – Taiwan – Itä-Timor |
| Pohjois-Aasia: | Siperia – Mongolia |