kaktusruukku

Kaktuksella oli jo ahdasta. Ruukun laidat tulivat vastaan. Kuten aiemmin kerroin, menin savityöpajaan tekemään isomman ruukun.

On taas tilaa kasvaa. Uuden ruukun leveys on yli 20 cm. Tykkään tuosta tummasta savesta. Hitsin vaikea tuollaista piikkimöykkelöä on käsitellä! Vaihtoon rupeaa vasta aivan pakon edessä. Pitää olla kunnon nahkarukkaset.

Ruukkujen vaihdosta seuraa aina uusi järjestys ikkunalla. Ihan kuin olisi saanut uusia kasveja.

savitöissä

Olipa hauskaa, että kaiken tämän hankaluuden keskellä onnistui päästä savityöpajaan! Teki mieli tehdä uusia kukkaruukkuja pitkästä aikaa.

Käsin rakensin tummasta savesta kaksi noin 20 cm halkaisijaltaan olevaa ruukkua. Menee varmaan pari viikkoa ennen kuin ne ovat kuivat ja sitten vielä poltettu. Onneksi lasitusta ei tarvitse, koska tulevat mehikasveille. Niitä onneksi ehtii vaihtaa vähän myöhemminkin.

 ps. niin kuin kuvan koosta ehkä voi päätellä, minäkin olen yrittänyt opetella instagramia. Pitäisi varmaan laittaa tänne linkki, mutta ei siellä ole käsityöjuttuja vaan ihan muuta. 

rannekoru savesta

Monta vuotta sitten tein näitä sulatuslasilla koristettuja saviosia.

Nämä rannekoruosat kuuluivat siihen epäonnistuneempaan lajiin. Aika rumasti tai ainakin "erikoisesti" levisi lasitus. Kasasin nyt kuitenkin ohuen nahkahihnan avulla rannerenkaan katsoakseni sietäisikö sitä käyttää.

savesta kasvaa koru

Karut savet yhdistyivät lopulta vapaavirkkaukseen, pellavalankaan.

Kaulakoru ja sormus

mayameininkiä

maya, hautauurna

 Ehdin taas vasta viimeisenä päivänä Didrichsenin taidemuseon Maya III näyttelyyn. Nyt tiedän mitä teen seuraavalla savikurssilla! Ainakin uurnan, olisi vaikka kiva leipälaatikko. Näyttelyssä sai muuten erittäin hyvää  chilikaakaota maya-uudenvuoden kunniaksi. Sitä voisi laitella kotonakin.

jokkemaa, kukkaruukku

 Ei sen puoleen etteikö Jokkemaankin viidakoista jo löytyisi kissaeläimiä. Noista itse tehdyistä kukkaruukuista. Bongailin niitä kotiviidakosta kevätsiivousta tehdessä.

maya, suitsutusastia

jokkemaa, kukkajakkara

jokkemaa, raunio (=kukkapöytä)

jokkemaa, matkamuistoksi ostettu saviastia

Näyttelyssä oli esillä myös muutama huipil. Minäkin löysin lopulta netistä itselleni sopivan värin viime talvena. Olen pitkään halunnut tuollaisen puseron mutta ne ovat aika kalliita ja vaikkakin kauniita, niin ne perinteisimmän väriset jäisivät minulla ehkä vain koristeeksi. Tätä tulee mielellään käytettyä.

Kasveja suihkutellessa huomasin, että itse siemenestä kasvatettu Philodendron evansii alkaa näyttää jo ihan komealta. Oikein hyvin liuskoittunut lehti. Aika siivoaminenhan tuolla puskassa taas oli mutta kyllä on mukavaa katsella kasvien piristymistä, kun pölyt on pesty ja kuollet lehdet noukittu pois.

karut savikorut

Savihelmikurssin korunosat valmiina tai siis puolivalmiina, koska koruja niistä ei ole vielä tehty.

Onneksi lasitteet eivät juurikaan erotu. Minusta saven pitää hengittää ja rohista.

Näihin on tarkoitus yhdistää lankaa jotenkin... asia kehkeytyy.

Ehkä näihinkin...

Musta ja valkea savi marmoroituna.

sormuksia

mikähän tämäkin on?

Hissun kissun löytävät paikkansa maailmassa.

savihelmiä työkuvina

Helmihullun savikurssin satoa, eri työvaiheita. Nämä kuvat näpsin itselleni kurssilla muistiinpanoiksi, että on helpompi polton jälkeen etsiskellä omat helmet muiden joukosta.

Käytin valkoista ja mustaa savea ja kokeilin niiden sekoittamista "marmoroinniksi". Sellaista tekniikkaa en ollut ennen päässyt tekemään.

Kurssilla tehtiin myös teline lasitettaville helmille.

Itse en ole niin hulluna siihen lasittamiseen, mutta muutaman oranssin ja keltaisen alilasitevärihelmen laitoin polttoon mukaan. Lasitettavat helmet pujotetaan paksuihin vastuslankoihin (rautalankaa, joka kestää korkean lämpötilan) roikkumaan.

Musta savi "imee" lasitteet näkymättömiin, hiukan lisäsin lasitetta näihinkin lättyihin. Ne eivät ole raakapolton jälkeen vielä mustia.

Väriero näkyy tässä kuvassa: raakapoltetut esineet polttokulhossa, jossa on osa mustaa savea.

Kaikenlaista käkkyrää tuli tehtyä, ei ollut tilausta pallomaisille helmille. Tai onhan ylimmässä kuvassa tuota bulkkia, pikkusälää jota koruihin voi tarvita. Seuraavassa katsauksessa sitten valmiita helmiä, mutta tuskin koruja, koska jotenkin ei ole yhtään koruntekofiilis. Helmissä on ehkä hauskinta se tekeminen ja sitten niiden hypistely ja fiilistely.

savikoruja valmiiksi

Kävin tässä vähän aikaa sitten yhden kurssin, "helmihullun savikurssin". Se olikin yksi harvoista kursseista, jotka eivät peruuntuneet tänä keväänä. Vähän kehnosti minun kurssivalinnat osuivat.

No, helmikurssi oli kiva, mutta kuvat ovat vielä kamerassa, joten siitä lisää myöhemmin.

Innostuin kuitenkin kasaamaan vanhempia parin vuoden takaisia savitöitä alta pois.

Eli liimasin sormuksen ja korvanapit vihdoin valmiiksi, mikähän tuossakin on ollut niin vaikeaa...

Tuo on tuollainen isompi kahden sormen sormus.
"Nurmi" on tehty pursottamalla.
Ehkä tuo aika epäonnistunut limanvihreä lasite ei ole innostanut valmiiksisaattamiseen.

(joulu)koriste nro 5

Arkistosta löytyi lisää (joulu)kissoja!

Jos jonain harvana vuonna tulee laitettua ihan kuusikuusi, niin se on ollut kissojen peitossa.

Esimerkiksi näiden askartelusavesta muotoiltujen misujen.

Aurinko paistaa, kissat kehrää Jokkemaan kuusessa.

ps. en tiedä miten näiden vuosia sitten vanhalla editorilla talletettujen kuvien kokoa voisi muuttaa