Puutarhan kevät

 

Ihan mahdottoman ihana viikonloppu takana! Eivät tunnit riitä siihen kaikkeen mitä haluaisi ja pitäisi tehdä. Supervaihde päällä on tullut kylvettyä ja koulittua sen minkä jaksaa. Piha on jo lähes täysin lumeton ja suurin osa kasvilavoistakin on sulanut kevätauringon alla. Tänään vierähti koko iltapäivä ruukutuspöydän äärellä jo hieman ylisuuriksi kasvaneita tomaatintaimia koulimassa. Juhannusperunat ovat paljussa kasvamassa kasvihuoneen puolella ja kaikenlaista pientä itää siellä sun täällä. 

Pihalla kukkivat sinivuokot, italiantalventähdet, lumikellot ja krookukset. Aivan nupullaan olevat kiurunkannukset avautuvat ehkä jo huomenna. Syksyllä kukkalavaan talvehtimaan kuopatut sipuliruukut ovat pikkuhiljaa aloittaneet kukintaansa lasikasvihuoneen lämmössä. Ensimmäiset hyasintit, posliinihyasintit ja atsurihelmililjat huumaavat söpöydellään. Tulppaanit kasvavat suurin piirtein samaa tahtia niin ulkona kuin ruukuissakin. 

Ihan paras hetki vuodesta käsillä. Kahvikuppi kädessä kun istuu pihalla ja sulkee silmänsä, niin kuulee sepelkyyhkyn keväisen pulutuksen, variksen raakkumisen pesänrakennuspuuhien parissa ja satojen pikkulintujen konsertin. Kimalaiset kieriskelevät krookuksissa ja tänään neitoperho meinasi törmätä päin näköä. :)

Nyt alkoi myös kauan kaivattu loma, jonka aion viettää ihan täysin luonnossa vailla vaatimuksia, sähköpostien tarkastelua ja näytön tuijotusta. Pari viikkoa pelkkää rauhaa, kylvöä, maadoittumista, kaivamista ja tietysti ajoittain päätöntä hepuliryntäilyä Herra Aapelin kanssa (kuuluu päivärutiineihin). Ihania kevätpäiviä meiltä teille!

Kevättä kohti!

 

Mukavaa alkanutta kesäaikaa ja pääsiäisviikkoa! Kivaa kun päivät pitenevät vaikka muuten en iltavirkkuna välitä tuntia aikaisemmasta herätyksestä lainkaan. Aapelikin - joka on ihan supervirkeä nuori kollipoika - oli aamulla silmät ristissä ja ihmetteli suuresti että minä olin se joka oli ensimmäisenä hereillä. Se oli ihme. :-D  Yleensä hän on se joka mankuu joko seuran ja halailun puutetta tai juuri ihan kohta koittavaa suurta nälkäkuolemaa kun raksupotti on jo puoliksi tyhjä ja naudanfileetilanne varsin huolettava.

"Ei kai vielä nousta...? Tunti vielä..."

Lumet hupenevat nyt aika vauhdilla ja toivon että yön aikana tuleva sade huuhtoisi loputkin hangista mukanaan. Viime keväänä tähän aikaan olin jo pihahommissa täyttä häkää ja taisin kaivaa jo kukkasipuliruukkuja kasvilavojen uumenista. Siellä niitä nytkin on odottamassa kevättä ja suurella innolla odotan koska pääsen niitä viemään kasvihuoneeseen ja nauttimaan tulppaaneista, hyasinteista ja helmililjoista. Täytyy varmaan tonkia syksyisiä kuvia että muistaisi mitä tuli istutettua... Tässä fiiliksiä viime keväältä.

Hyasintista on tullut minulle ihan kevätkukkasuosikki. Huhti-toukokuussa se ei todellakaan tunnu jouluiselta vaan tuo ihana tuoksuva nuppu levittää ilmoille kevään aromia. Jouluna en edes pysty mitään joulukukkia pitämään sisätiloissa mutta keväällä ulkona onneksi tuoksu levittäytyy hieman loivemmaksi ja silloin siitä jopa nauttii - sopivan etäisyyden päästä. ;)

Uusi hyötytarhuri-blogi aktivoitui varsin vauhdilla ja se tuntui ihan mahtavalta! Etenkin Instagramin puolella tuli lentävä lähtö kun uusia ystäviä/seuraajia tuli kahdessa viikossa jo yli 560 vaikka en ole mitenkään "mainostanut" blogia. Minulle se kertoo siitä, että hyötykasvien kasvatus ja oman puutarhan hyvinvointi sekä ruoan kasvattaminen kiinnostavat juuri nyt ihmisiä varmasti enemmän kuin koskaan. Se on mahtavaa! Tervetuloa siis seurailemaan blogia ja Instagramia. 

Tänään juuri postailin pääsiäisviikon kunniaksi asiaa munankuorien hyötykäytöstä puutarhassa. Juttuun pääset tästä. 

Kylmää kestävät salaattivihannekset on täällä myös jo kylvetty ja maatuvat taimiruukut ovat myös kiinnostaneet monia. :)

Iloista pääsiäistä jo näin etukäteen! Huomenna on aika mennä koulimaan orvokkeja kasvihuoneeseen ja muutkin pienet taimet ehkä kaipaavat jo valvottua ulkoilua ja auringon vahvistavaa voimaa. Samalla se varmasti vahvistaa myös meitä ihmisiä taas kohti uutta kasvukautta. :)

Romppalan puutarhavuosi 2019 hyötytarhassa

Hyötytarhan vuosi 2019

Sitä vuosi 2019 on todellakin ollut - puutarhan vuosi. Keväällä suuressa ilmasto- ja ympäristöahdistuksessani (ja katseltuani kaikki talvi-illat YouTubesta erinäisiä kotivaraan, omavaraisuuteen ja hyötyviljelyyn liittyviä videoita) päätin keskittyä täysillä hyvötyviljelyyn ajatuksella "viljele kuin henkesi riippuisi siitä". Okei, ehkä hieman dramaattisesti ilmaistu mutta kuvaa syvimpiä tuntemuksiani - eikä sitä kasvatusvimmaa joka sisimmässä kyti voinut estää. Se oli purkautumisvaiheessa jo ennen toukokuuta. Onneksi lavatarhaan ei tarvinut kuin heittää siemenet, perunat sekä istukassipulit ja odotella kasvua. Satoa tulikin ihan kiitettävästi. Avomaalla kasvimaan luonti alkoi ja se vienee vielä useamman vuoden aikaa että muheva kasvualusta syntyy. Toki ei sieltäkään tyhjin käsin lähdetty. Kesän kohokohtia joka päivä oli ruokatarpeiden poimiminen lavoista. Kori käteen ja yltäkylläinen vihreä "tuoretiski" odotti muutaman askeleen päässä. 

Salaatteja tuli mussutettua kesän aikana varmaankin kilotolkulla, samoin sipulinvarsia, retiisejä, tomaatteja ja kasvihuonekurkkuja. Keväällä kun söi ensimmäiset kunnon satsit vihreää, tuntui kuinka koko keho olisi saanut virtapiikin ja sillä hetkellä kyllä oivalsi kuinka tärkeää tuoreen raakaravinnon saanti on pitkän talven jälkeen. Toki talvellakin tulee syötyä kaupan salaattia ja tomaatteja mutta ei niissä vaan ole samaa "ytyä". Tuoretta tilliä ja persiljaa tuli myös laitettua ruokaan kuin ruokaan. Ikävä on jo uusia perunoita, ‘Lollo Rossaa‘ ja kähäräsinappia...

Laskin että ahkeralle salaatinsyöjälle tässä tulee kyllä valtava säästö ja myös toki pienennys muovijätteen määrässä. Oletetaan että jos joka päivä ostaisi pussillisen salaattia joka maksaa noin euron, muutaman neliömetrin alalta keräsin salaattia aina toukokuun puolesta välistä pitkälle syyskuuhun kulhollisen joka ikinen päivä, se tekisi noin 130 pss salaattia. Salaatissa oli tietty myös seassa yrttejä, sipulinvartta, pinaattia ym. joten säästö varmasti vielä suurempi. Kylvin salaatit tiheään ja keräsin aina suurimmat reunalehdet sieltä täältä, jolloin kasvi jatkoi loputonta kasvuaan. Isoista lavoista sidesalaattikerät keräsin tosin kokonaisina sitten loppukesällä.

Muistoissa ovat ihanat kesälounaat, uudet perunat ja melko vihreät salaatti-illalliset... ;-) Ensi kesänä kasvatan perunoista vain Solistia, Annabelleä ja syksyksi Mozartia, joka on suuri suloisen kaunis myöhäinen punakuorinen peruna. Se kasvoi itsekseen vailla mitään hoitoa tai kastelua avomaalla. Vierellä kasvoi Solistia ja Siikliä joista molemmista tuli aivan surkea sato avomaalla. Lavoissa niistä tuli paljon satoa ja suuria puhtaita perunoita. Tulin siis tulokseen että vain Mozart päätyy ensi kesänä kasvimaahan ja kaikki varhaisperunat lavoihin.

Ämpärillinen kauniita Mozarteja myöhäissyksyllä. Ovat kuulema hyviä uuniperunana mutta itse en tullut sitä valmistustapaa vielä kokeilleeksi.

Monilta löytyy kännykästä kuvia sukulaislapsista, itsestä tai lemmikeistä mutta minulla suurin osa taitaa olla (tietty Mimman kuvien ohella) vihanneskulhollisia muodossa jos toisessa. :-D

Tämäkin ‘Little Gem‘ -yksilö on näköjään pitänyt ihan erikseen suurella viherpiipertäjän ylpeydellä ikuistaa. Ilmeisesti se oli erityisen hieno?

Kesän paras mansikka oli ilmeisesti tämä (ihme, kerrankin ei ole multaa kynsien alla).

Keväällä istutin lisää marjapensaita kaikkialle minne pystyin ja sain ensimmäiset maistiaiset ‘Pohjan Jätti‘ -pensaasta. Tavoitteenani on ollut ujuttaa satokasveja koristekasvien joukkoon "edible landscaping" -hengessä ja vuoden 2019 aikana kaikkiaan istutinkin 4 viherherukkaa, 5 mustaherukkaa, 6 karviaista, 2 vadelmaa, kokeeksi yhden mesivadelman ja yhden mansikkavadelman, 2 luumupuuta, 5 kirsikkapuuta ja ‘Pekka‘ omenapuun sekä 2 marjapihlajaa. Säästin koko viime talven keväisiä taimihankintoja varten ja paras varmaan aloittaa sama homma nyt. Talvet kaurapuurolla niin kesä menee sadonkorjuussa. ;-)

Pinaattiakin löytyy vielä pakkasesta...

Yrttejä keräsin korikaupalla kuivumaan joten niitä on talven tarpeiksi ja varmaan ylikin. Lähinnä tilliä, persiljaa ja oreganoa kun muille olen hieman allerginen (tai en muuten vain tykkää mausta esim. korianteri - hyi).

Rapeat herneet ja pitkät pavut maistuivat. Papuja pakastin jonkin verran kun taittoherneitä tuli tuoreeltaan syötyä aika paljon ja ne kukkivat syksyllä vielä uudelleen.

Tomaatti ja kasvihuonekurkkuvillitys iski nyt toden teolla kun kerrankin meni esikasvatus niinsanotusti putkeen. Tällä vyöhykkeellä ja näissä olosuhteissa missä kasvatan, en aloita tomaattien esikasvatusta ennen huhtikuun puolta väliä vaikka kasvivalot onkin. Taimet ehtivät venähtää aivan liian pitkisi ja jos tulee viileä kevät, se on täysi katastrofi ja energian hukkaa. Sen totesin toissakeväänä kun kylvin tomaatit maaliskuussa ja honteloita metrin pituisia taimia pääsin istuttamaan kasvihuoneeseen vasta kesäkuun puolessa välissä. Aion pitäytyä myös kompakteissa amppeli- ja parveketomaattilajikkeissa jotka tuottavat paljon makeaa satoa pienessä tilassa.

Tosin näitä ‘Sweet Aperitif‘ -kirsikkatomaatteja kasvatan kyllä ensi kesänäkin. Niin ihanan ylimakeita ne olivat. Suurimman osan taimista kasvatin siemenestä paria amppelia ja yhtä herkullista ‘Dasher‘ -taatelitomaattia lukuunottamatta. Surkean pieni 5m² lasihuoneeni oli ääriään myötäen täynnä. Isossa muovihuoneessa ei tunnu mikään oikein kasvavan. Se on liian puolivarjossa ja ehkä kennomuovin UV-suodatin tai jokin muu syy tekee siitä huonon koska siellä ei mikään tunnu kasvavan ja taimetkin jäävät honteloiksi. :-(

Keväällä istutettu ‘Pekka‘ teki maistiaisen - ei huono. ;-) Tiedän, nuoresta puusta olisi pitänyt ottaa raakileet pois että jaksaa juurtua kunnolla mutta en vaan raaskinut. Halusin tätä omenaa liian paljon, siitä tuli upean punainen ja herkullinen. Olisi tullut vieläkin tummempi mutta piti poimia pakkasen alta.

Tästä tuli sen verran pitkä hyötytarhaa koskeva jaaritus että teen ehkä vielä toisen vuosikoosteen koristekasvien osalta koska silläkin puolella tuli joitakin kivoja yllätyksiä ja kukintoja. Päätän postauksen loppusyksyn tunnelmiin. Kasvihuoneen vierusta on ollut sotkuinen ongemapaikka jossa ei menestynyt muuta kuin lemmikki ja rikkaruohot, joten syksyllä isän kanssa rakensimme uuden lavan ensi vuodeksi sipuleita varten. Syksyn poistomyynnistä löysin myös yhden Palram-minikasvihuoneen lisää kokoelmiini. Nämä ovat ihan parhaita jos haluaa aikaista satoa. Tässä on hyvä aurinkoinen paikka. 

Ison lavan kasvualustaksi sai kätevästi kipattua kaikki haravoidut syksyn lehdet pihalta ja sekaan tuoretta hevosenlantaa. Keväällä pinnalle vielä kerros mustaa multaa ja istukassipuleita. Pyrin että saisin sipulisadon määrän kasvatettua niin että riittäisivät hyvin vielä pitkälle talveen asti. Eli tuplaus viime kesän satoon.

 

Hyötytarha - edes pieni sellainen - on ihana kiitollisuutta tuottava asia, joka saa ihmisen arvostamaan puhdasta ruoantuotantoa entisestään. Puhumattakaan työpanoksesta ja energiasta, jota ruoan kasvatukseen menee. Makuelämykset ja onnistumisen ilo olivat pinnalla viime kesänä. Tiedän toki että aina ei mene satovuodet putkeen mutta se on osa luonnon kanssa elämistä. Vuosi 2019 oli onneksi innostavan palkitseva. Oman puutarhan satokasvien lajikevalinnoissakin tapahtuu taas hienosäätöä, joka on tärkeä osa koko puutarhaharrastuksen hienoutta ja seikkailua makuelämysten maailmassa. Uutta satokautta odotellessa...

Nautinnollista uutta vuotta 2020!

Ensimmäiset keväthetket

Nyt voin sanoa, että tänään illansuussa kevät saapui sydämeen kuin ensimmäistä kertaa. Toki se saapuu joka vuosi, mutta pitkien talvikuukausien jälkeen melkein unohtaa miltä se tuntuu. Se tuntuu innostuksena, vilpittömänä hämmästyksenä ja pienistä asioista nauttumiselta. Pihani alkaa olla jo melkein lumesta vapaa. Kukkapenkkejä pääsen varmaankin viikonloppuna putsaamaan. Piippoja näkyy kaikkialla. Kevätkurjenmiekkoja piilottelin syksyllä parisataa.

Tänään pienet narsissit pääsivät koristamaan verannan vierustaa, ja siinä samassa istutushetken kruunasi taivaalta kantautuvat massiiviset huudot, kun yli lensi kaksi valtavaa kurkiauraa.

Aikaisimmat valkoiset krookukset ovat poranneet tiensä lumilaikkujen läpi. Vaaleajouluruusunkin nuput paljastuivat, vaikka sillä oli naama vielä hieman lumessa. Kurkkasin varovasti vaaleanpunaisen kerratun tarhajouluruusun talvisuojan alle ja siellä näkyi muutama muhkea nuppu.

Talvehtimishuoneessa japaninvaahteran pinkit lehdet loistavat valoa vasten, ja tuo lähes luonnottoman värinen näky jaksaa ihastuttaa joka kevät. Banaanipuukin rullailee uusia lehtiä auki jo kovalla vauhdilla. Hyytävän vapun uhkakuvista huolimatta toivotaan että tulee keltainen toukokuu, sellainen juuri sopivan aurinkoinen ja lämmin.

Onnellinen tässä ja nyt

Ihana hetki on tässä ja nyt. Se on illalla pihalla vaikkakin hyttystenkin ininässä. Se ohikiitävä hetki kun kuumottava lämpö avaa kevätkukat äärimmilleen ja koko maailma herää eloon. Vaikka keskellä kylmää ja myöhästynyttä kevättä näytti siltä että kaikki tulppaanit ovat kärsineitä ja kitukasvuisia, lämpö ja vesi ovat ne näin kauniiksi korjanneet. 

Vallitseva tunnelma on varsin herkkä kaikkine pastellisävyineen.
Suurine ja pienine yllätyksineen.

Vihreys tuntuu räjähtävän energiselle ja sitä haluaa vain ahmia katseellaan. Juuri nyt nautin luonnon ja kukkien katselusta varmasti enemmän kuin koskaan aiemmin. Jouduin reilu viikko sitten sairaslomalle kun täysin oma-aloitteisesti tökkäsin itseäni keskarilla suoraan avoimeen silmään aamutohinoissani - ja lujaa. Ajattelin sillä hetkellä että tökkäsinkö terävällä kynnellä koko silmän puhki. Kipu oli niin valtava enkä pystynytkään avaamaan silmää kunnolla pariin päivään. Silmäsärkyä pahempaa kipua en osaa juuri nyt kuvitellakaan. Muutama päivä hiljaa pimeydessä särkylääkettä popsien vailla tietokonetta, telkkaa, kännykkää, ja ylipäätään kirkasta valoa on kohtuullisen tylsää. Toisaalta huomasin että vuosia kestänyt meditointi"harrastus" on ollut hyödyllinen. Joskus hiljentyminen voi aistiärsykkeiden kyllästämälle nykyihmiselle olla aika haasteellista ja pelottavaakin. Havaitsin, että jos mitään muuta ei voi tehdä, aina voi meditoida ja aika menee silloin huomattavasti nopeammin.

 Katse on silmässä vielä hieman sumea, mutta paranemaan päin! Töitä olen jo pystynyt tekemään ja ulkonakin puuhastelemaan. Valo ei tee enää pahaa. Sen kunniaksi piti ottaa kamera kouraan ja kontata katselemassa pienimpiäkin juttuja. Lemmikit, patjarikot, jouluruusut ja kylmänkukat. Kyllä - ne kukkivat vasta nyt.

Ehkä ne vain odottivat tulevansa nähdyiksi. ♥

 

Varjohiippa

Sinivalkoinen keväthetki

Kevät tuntuu vihdoinkin saapuneen! Kauan sitä onkin saanut odottaa. Juuri nyt kukassa ovat vasta scillat, kevättähdet ja muutama hassu narsissi. Normaalisti narsissit ovat tähän aikaan jo melkein kukkineet ohi. Paljon on siis vielä odotettavaa! Suloisimmat kevätkukat kaipaavat kameran kautta hieman lähempää tarkastelua jotta niistä pääsee kunnolla nauttimaan.

Viimeisen parin päivän sisällä luonto on kyllä silminnähden vihertynyt. Lehdet alkavat pikkuhiljaa puhjeta. Tulppaaneille vuosi on tainnut olla melko huono. Joissakin paikoissa ovat todella näivettyneen näköisiä ja pieneksi jääneitä alkuja joista tuskin tulee mitään. Kastelu on nyt avainasemassa, sen verran kuivaa on ollut. Ukkolaukkoja istutin onneksi syksyllä paljon ja ne kasvavat kohisten - ensimmäiset nuput ovat jo näkyvissä. Kukkapenkkien suurempi kunnostus ja uusien jo hankittujen taimien istuttaminen saa vielä hetken odottaa, sillä syksyllä istuttamieni uusien taimien elonmerkkejä odotellessa en uskalla pahemmin penkkejä tonkia jotten vahingossa sörki ylös tärkeitä taimia.

Ilta-auringon lämmittäessä on kuitenkin mukava suihkutella istutusalueita ja kuunnella lintujen kevätkonserttia. Ehkä pikkuhiljaa siitä jälleen alkaa uusi into puutarhatöihin ja se kauan kadoksissa ollut villi vihertunne palaa sydämeen. Pihatyömaalla on pohjatyöt melkein valmiina uutta kasvihuonetta varten ja kasvihuoneen osatkin jo saapuivat. Se tietää siis jälleen aikamoisen palapelin kasaamista, mutta onneksi tiedossa on lempeitä kevätpäiviä ja -iltoja. Siitä hieman enemmän kun projekti etenee. 

Nautitaan keväästä ja sen pienistä ja hieman suuremmistakin hetkistä täysillä! Blogipäivitykset ovat jääneet minulla viimeaikoina hieman harvoiksi, mutta Instagramin puolella tulee oltua ahkerammin ja uuden paremman älypuhelimen innostamana, joten nähdään myös siellä puolella! ♥ ;-)

Koti vai viidakko?

Se tunne, kun alkaa miettimään että lähtikö tänä vuonna siemenkylvöt hieman lapasesta.  Loputon viidakko laajentuu huoneesta toiseen. Jos joku kurkistaisi ikkunasta sisään, ei sieltä muuta näkyisi kuin pelkkää vihreää.

Malabarinpinaatit malttavat vielä mielensä ja ovat melko hillittykasvuisia. Toisaalta jos niille laittaisi köynnöskepit, varmaan kasvu räjähtäisi heti. Olen monesti huomannut että köynnöskasvi kyllä vaistoaa kun tuki on lähellä, silloin alkaa kova kasvuvauhti.

Tomaatteja pukkaa joka suunnalta. Luulin jo aluksi että mitkään näistä eivät idä. Onneksi en ehtinyt sentään uutta satsia kylvää. Eiköhän nämä 25 tainta riitä alkajaisiksi...

Koska minulla on kasvamassa vain kolmea eri lajiketta, vihreä Green Zebra, punainen Supersweet 100 ja keltainen Udi, merkkasin taimet helposti vain eri värisillä tikuilla koulimisvaiheessa. Olen käyttänyt samaa systeemiä monien muidenkin kasvien kanssa jotka tunnistaa muuten helposti, mutta joiden eri väriset lajikkeet haluaa pitää erossa toisistaan ja aikoo istuttaa tietyt kukat tietyille paikoille väriensä mukaan. Etenkin kasvihuoneen kevätkaaoksessa kouliessa voi monesti taimet mennä sekaisin. Joskus käytän ihan puolitettuja grillitikkuja joiden päät dippaan väriin. Esimerkiksi jos vaikkapa auringonkukkia on samaan aikaan kasvamassa mustaa, punaista ja keltaista. Huomattavasti nopeampi systeemi kuin pienten lappujen ja taimikylttien väsääminen kymmenille taimille.

Vielä kun nämä saisi kaikki pidettyä hyvässä kunnossa kevääseen asti. Tsiniat ovat kohta kukassa. Jos olisin järkevä, katkoisin nuput pois ja antaisin taimen haarottua, mutta kun en millään raaski vielä leikata. Sitten kun nuput avautuvat, pätkäisen ne maljakkoon. Ne olisivat pärjänneet huomattavasti lyhyemmällä esikasvatuksella. Toisen satsin voisi vielä kylvää jos vain tila kotona riittäisi. Kohta täytyy varmaan laajentaa kasvatuksia vielä makuuhuoneenkin puolelle...

Aurinkoisia päiviä ja kevättuulen lämpöä jo odotellen...

Linda