käsky

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search
See also: Kasky

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

From Proto-Finnic *käskü, equivalent to käskeä (to order, command, tell) +‎ -y

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈkæsky/, [ˈk̟æs̠k̟y]
  • Rhymes: -æsky
  • Syllabification(key): käs‧ky

Noun

[edit]

käsky

  1. order, command, commandment, dictation, behest
    kymmenen käskyäthe Ten Commandments
  2. (computing) instruction

Declension

[edit]
Inflection of käsky (Kotus type 1/valo, no gradation)
nominative käsky käskyt
genitive käskyn käskyjen
partitive käskyä käskyjä
illative käskyyn käskyihin
singular plural
nominative käsky käskyt
accusative nom. käsky käskyt
gen. käskyn
genitive käskyn käskyjen
partitive käskyä käskyjä
inessive käskyssä käskyissä
elative käskystä käskyistä
illative käskyyn käskyihin
adessive käskyllä käskyillä
ablative käskyltä käskyiltä
allative käskylle käskyille
essive käskynä käskyinä
translative käskyksi käskyiksi
abessive käskyttä käskyittä
instructive käskyin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of käsky (Kotus type 1/valo, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative käskyni käskyni
accusative nom. käskyni käskyni
gen. käskyni
genitive käskyni käskyjeni
partitive käskyäni käskyjäni
inessive käskyssäni käskyissäni
elative käskystäni käskyistäni
illative käskyyni käskyihini
adessive käskylläni käskyilläni
ablative käskyltäni käskyiltäni
allative käskylleni käskyilleni
essive käskynäni käskyinäni
translative käskykseni käskyikseni
abessive käskyttäni käskyittäni
instructive
comitative käskyineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative käskysi käskysi
accusative nom. käskysi käskysi
gen. käskysi
genitive käskysi käskyjesi
partitive käskyäsi käskyjäsi
inessive käskyssäsi käskyissäsi
elative käskystäsi käskyistäsi
illative käskyysi käskyihisi
adessive käskylläsi käskyilläsi
ablative käskyltäsi käskyiltäsi
allative käskyllesi käskyillesi
essive käskynäsi käskyinäsi
translative käskyksesi käskyiksesi
abessive käskyttäsi käskyittäsi
instructive
comitative käskyinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative käskymme käskymme
accusative nom. käskymme käskymme
gen. käskymme
genitive käskymme käskyjemme
partitive käskyämme käskyjämme
inessive käskyssämme käskyissämme
elative käskystämme käskyistämme
illative käskyymme käskyihimme
adessive käskyllämme käskyillämme
ablative käskyltämme käskyiltämme
allative käskyllemme käskyillemme
essive käskynämme käskyinämme
translative käskyksemme käskyiksemme
abessive käskyttämme käskyittämme
instructive
comitative käskyinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative käskynne käskynne
accusative nom. käskynne käskynne
gen. käskynne
genitive käskynne käskyjenne
partitive käskyänne käskyjänne
inessive käskyssänne käskyissänne
elative käskystänne käskyistänne
illative käskyynne käskyihinne
adessive käskyllänne käskyillänne
ablative käskyltänne käskyiltänne
allative käskyllenne käskyillenne
essive käskynänne käskyinänne
translative käskyksenne käskyiksenne
abessive käskyttänne käskyittänne
instructive
comitative käskyinenne
third-person possessor
singular plural
nominative käskynsä käskynsä
accusative nom. käskynsä käskynsä
gen. käskynsä
genitive käskynsä käskyjensä
partitive käskyään
käskyänsä
käskyjään
käskyjänsä
inessive käskyssään
käskyssänsä
käskyissään
käskyissänsä
elative käskystään
käskystänsä
käskyistään
käskyistänsä
illative käskyynsä käskyihinsä
adessive käskyllään
käskyllänsä
käskyillään
käskyillänsä
ablative käskyltään
käskyltänsä
käskyiltään
käskyiltänsä
allative käskylleen
käskyllensä
käskyilleen
käskyillensä
essive käskynään
käskynänsä
käskyinään
käskyinänsä
translative käskykseen
käskyksensä
käskyikseen
käskyiksensä
abessive käskyttään
käskyttänsä
käskyittään
käskyittänsä
instructive
comitative käskyineen
käskyinensä

Synonyms

[edit]

Derived terms

[edit]
nouns
verbs
compounds

Further reading

[edit]

Ingrian

[edit]

Etymology

[edit]

From Proto-Finnic *käskü, equivalent to käskiä (to order) +‎ -y. Akin to Finnish käsky.

Pronunciation

[edit]

Noun

[edit]

käsky

  1. order, command
    • 1936, V. I. Junus, Iƶoran Keelen Grammatikka[2], Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 81:
      Brigadiralt tuli käsky, männä hoomnikool tööhö.
      From the foreman came the order, to go to work in the morning.

Declension

[edit]
Declension of käsky (type 4/koivu, no gradation)
singular plural
nominative käsky käskyt
genitive käskyn käskyin, käskylöin
partitive käskyä käskyjä, käskylöjä
illative käskyy käskyi, käskylöihe
inessive käskyys käskyis, käskylöis
elative käskyst käskyist, käskylöist
allative käskylle käskyille, käskylöille
adessive käskyyl käskyil, käskylöil
ablative käskylt käskyilt, käskylöilt
translative käskyks käskyiks, käskylöiks
essive käskynnä, käskyyn käskyinnä, käskylöinnä, käskyin, käskylöin
exessive1) käskynt käskyint, käskylöint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Derived terms

[edit]