maaherra

Suomi

Substantiivi

maaherra (9)

1. läänin ylin hallintoviranomainen, lääninhallituksen päällikkö

Ääntäminen

• IPA: /ˈmɑːˌherːɑ/
• tavutus: maa‧her‧ra

Etymologia

yhdyssana sanoista maa ja herra

Käännökset

1. läänin ylin hallintoviranomainen, lääninhallituksen päällikkö

englanti: governor ruotsi: landshövding

turkki: vali

Liittyvät sanat

• kuvernööri

Aiheesta muualla

• maaherra Kielitoimiston sanakirjassa