paikkakortti

Suomi

Substantiivi

paikkakortti (5-C)

1. ruokapöytään kunkin kutsutun kohdalle asetettu kappale jäykkää paperia, johon on kirjoitettu henkilön nimi ja titteli; virallisessa tilaisuudessa se on muodoltaan suorakaide, sileä ja valkoinen

Ääntäminen

• IPA: /ˈpɑi̯kːɑˌkort̪ːi/
• tavutus: paik‧ka‧kort‧ti

Etymologia

yhdyssana sanoista paikka ja kortti

Käännökset

1. paperinkappale

englanti: place card

Liittyvät sanat

Synonyymit

• lasikortti
• pöytäkortti

Aiheesta muualla

• paikkakortti Kielitoimiston sanakirjassa