yläpohja

Suomi

Substantiivi

yläpohja (10)

1. (arkkitehtuuri, rakennustekniikka) rakennuksen ylimmän kerroksen yläpuolisen rakenteen muodostama rakennusosa, johon ullakottoman rakennuksen vesikaton tukirakenteet ja eristeet voidaan laskea kuuluvaksi

Ääntäminen

• IPA: /ˈylæˌpohjɑ/
• tavutus: y‧lä‧poh‧ja

Etymologia

• yhdyssana sanoista ylä- ja pohja

Käännökset

1. rakennuksen ylimmän kerroksen yläpuolisen rakenteen ja vesikaton muodostama rakennusosa

englanti: roof

ruotsi: mellantak

Liittyvät sanat

• alapohja
• kate
• katto
• laipio
• ullakko
• välikatto
• välipohja

Aiheesta muualla

• yläpohja Kielitoimiston sanakirjassa