Alicia Keys

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Alicia Keys
Alicia Keys vuonna 2013.
Alicia Keys vuonna 2013.
Henkilötiedot
Koko nimi Alicia Augello Cook
Syntynyt25. tammikuuta 1981 (ikä 43)
Manhattan, New York, New York, Yhdysvallat
Ammatti
Puoliso Swizz Beatz (vih. 2010)
Muusikko
Aktiivisena 1997–
Tyylilajit
Soittimet
Levy-yhtiöt
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Kotisivut

Alicia Keys (oikealta nimeltään Alicia Augello Cook, s. 25. tammikuuta 1981 Manhattan, New York, New York) on yhdysvaltalainen R&B ja soul -laulaja, pianisti ja näyttelijä. Hänen taiteilija­nimensä viittaa pianon koskettimiin.[1]

Alicia Keys on julkaissut uransa aikana kuusi albumia: Songs in A Minor (2001), The Diary of Alicia Keys (2003), As I Am (2007), The Element of Freedom (2009), Girl on Fire (2012) ja Here (2016). Hänen albumejaan on myyty maailman­laajuisesti yli 30 miljoonaa kappaletta.[2]

Musiikki­uransa ohella Keys on näytellyt myös muutamissa elo­kuvissa: Smokin’ Aces (2007), Nanny Diaries (2007) ja Mehiläisten salaisuudet (2008).

Alicia Keys on voittanut uransa aikana lukuisia palkintoja, muun muassa 14 Grammyä, viisi American Music Awardia ja kolme World Music Awardia. Vuonna 2009 Billboard-lehti valitsi hänet vuosi­kymmenen R&B-artistiksi.[3]

Varhainen elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keys syntyi moni­kulttuuriseen perheeseen. Äiti Teresa ”Terri” Augello on irlantilais-italialainen laki­miehen avustaja ja osa-aikainen näyttelijä. Jamaikalainen isä Craig Cook on stuertti.[4] Keysin vanhemmat erosivat hänen ollessaan kaksi­vuotias ja hänen äitinsä kasvatti hänet siitä lähtien yksin­huoltajana Hell’s Kitchenin alueella New Yorkissa. Keys alkoi soittaa pianoa seitsemän­vuotiaana ja ensimmäisen kappaleensa hän sävelsi neljä­toista­vuotiaana. Kappale ”Butterflyz” julkaistiin myöhemmin hänen ensi­albumillaan. Valmistuttuaan high schoolista Keys aloitti opinnot Columbian yliopistossa, mutta hän päätti keskeyttää ne muutaman viikon jälkeen keskittyäkseen täysi­painoisesti musiikki­uran luomiseen.

Keysin ensi­albumi Songs in A Minor julkaistiin Clive Davisin vuonna 2000 perustaman J Records -levy-yhtiön kautta kesä­kuussa 2001. Levy oli menestys sekä kriitikoiden keskuudessa että kaupallisesti. Se oli heinä-elo­kuussa 2001 kolmella viikolla Yhdysvaltain myydyin albumi ja yhteensä albumia on myyty Yhdys­valloissa yli kuusi miljoonaa kappaletta ja maailman­laajuisesti yli yksitoista miljoonaa kappaletta. Albumilta julkaistiin useita singlejä, joista menestyneimmäksi nousi ensimmäisenä julkaistu ”Fallin’”, joka palkittiin myöhemmin muun muassa vuoden kappaleen Grammy-palkinnolla. Hän voitti vuoden 2002 Grammy-gaalassa yhteensä viisi palkintoa, parhaan kappaleen Grammyn lisäksi muun muassa parhaan uuden artistin palkinnon.

Alicia Keys esiintymässä Frank­furtissa vuonna 2002.

Keys julkaisi toisen albuminsa The Diary of Alicia Keys vuoden 2003 loppu­puolella. Levyä myytiin ensimmäisellä viikollaan yli 618 000 kappaletta ja yhteensä sitä on myyty yli yhdeksän miljoonaa kappaletta. Hän voitti vuoden 2005 gaalassa neljä Grammy-palkintoa, kategorioissa paras R&B-albumi, paras nais­artistin R&B-esitys (”If I Ain’t Got You”), paras R&B-kappale (”You Don’t Know My Name”) ja paras R&B-duetto tai ryhmäesitys (”My Boo”, duetto Usherin kanssa, joka löytyy Usherin Confessions- albumin erikois­painokselta). Keys oli ehdolla myös kategorioissa vuoden albumi, vuoden kappale (”If I Ain’t Got You”), toistamiseen kategoriassa paras R&B-duetto tai ryhmä­esitys (”Diary”, esitys yhtyeen Tony! Toni! Toné! kanssa) ja toistamiseen kategoriassa paras R&B-kappale (”My Boo”).

Vuonna 2005 julkaistiin Keysin live­albumi Unplugged, joka kuuluu MTV Unplugged -sarjaan. Levy sai vuoden 2006 Grammy-gaalassa neljä ehdokkuutta, muun muassa kategorioissa paras R&B-albumi ja paras R&B-kappale. Lisäksi Keys oli ehdolla kategoriassa paras R&B-duetto kappaleella ”If This World Were Mine” (duetto Jermaine Paulin kanssa), joka julkaistiin Luther Vandrossin tribuutti­albumilla So Amazing: An All-Star Tribute to Luther Vandross. Keys esiintyi vuonna 2005 Ray Charlesin kanssa kappaleella ”America The Beautiful”, joka julkaistiin albumilla Genius & Friends.

Alicia Keys Tokiossa kesällä 2008.

Marras­kuussa 2007 ilmestyi Alicia Keysin kolmas studio­albumi As I Am. Se sijoittui Billboard 200 -listan ensimmäiseksi myyden ensimmäisellä viikolla 742 000 kappaletta, mikä oli siihen mennessä vuoden 2007 toiseksi paras viikko­myynti ja paras nais­soolo­artistin myynti Yhdys­valloissa sitten Norah Jonesin vuoden 2004 albumin Feels Like Home.[5] Albumin ensimmäisestä singlestä ”No One” tuli maailman­laajuinen hitti sekä Keysin uran kolmas ykkös­hitti Yhdys­valloissa. Hän voitti kappaleella kaksi Grammy-palkintoa vuoden 2008 gaalassa, kategorioissa paras R&B-kappale ja paras nais­artistin R&B-esitys. Lisäksi Keys voitti palkinnon maailman parhaiten myyneenä R&B-artistina vuoden 2008 World Music Awardsissa. Keys levytti yhdessä Jack Whiten kanssa kappaleen ”Another Way to Die”, joka toimi James Bond -elo­kuvan 007 Quantum of Solace tunnus­kappaleena. Vuoden 2009 Grammy-gaalassa Keys voitti palkinnon kappaleella ”Super­woman” kategoriassa paras nais­artistin R&B-esitys.

Vuoden 2009 loppu­puolella Keys vieraili Jay-Z:n albumilla The Blueprint 3 kappaleella ”Empire State of Mind”, josta tuli suuri hitti Yhdys­valloissa.[6]

Neljäs studio­albumi, The Element of Freedom, julkaistiin joulu­kuussa 2009. Se nousi Yhdys­valloissa ilmestymis­viikollaan Billboard 200 -listan kakkoseksi ja sitä myytiin ensimmäisellä viikolla 417 000 kappaletta.[7] Albumilta on julkaistu singlet Doesn’t Mean Anything, Try Sleeping with a Broken Heart, Empire State of Mind ja Un-Thinkable (I’m Ready). The Element of Freedom on Keysin ensimmäinen albumi, joka nousi albumi­listan ykköseksi Englannissa.[8] Vuonna 2010 Keys julkaisi oman versionsa Blondien kappaleesta ”Rapture” Sinkku­elämää 2 -elo­kuvan sound­trackillä. Lisäksi hän levytti kappaleen ”Fireworks” Draken kanssa albumille Thank Me Later. Toisin kuin aikaisemmat levyt, The Element of Freedom ei saanut yhtään ehdokkuutta vuoden 2011 Grammy-gaalassa.[9] Sen sijaan kappale ”Empire State of Mind” oli ehdolla kolmessa kategoriassa: vuoden äänite, paras yhteis­työ (rap & laulu) ja paras rap-kappale. Kappale palkittiin kahdessa jälkimmäisessä.[6][10]

Elokuvat ja televisio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keys on työskennellyt myös näyttelijänä. Hän esiintyi televisiossa ensimmäisen kerran jo vuonna 1985, jolloin hänellä oli pieni rooli yhdessä tilanne­komedia­sarja The Cosby Show’n jaksossa. Vuosina 2001 ja 2003 hän vieraili sarjoissa Siskoni on noita ja American Dreams. Vuonna 2007 hän teki ensimmäisen isomman roolinsa elo­kuvassa Smokin’ Aces, jossa näyttelivät hänen lisäkseen muun muassa Ben Affleck, Jeremy Piven, Ryan Reynolds ja Andy García. Keys esitti elo­kuvassa palkka­murhaaja Georgia Sykesia. Hänellä on rooli myös samana vuonna julkaistussa draama­komediassa Nanny Diaries, joka perustuu saman­nimiseen romaaniin. Lisäksi vuonna 2007 Keys esiintyi draama­sarjassa Cane esittäen itseään. Vuonna 2008 Keys näytteli June Boatwrightia Will Smithin tuottamassa elo­kuvassa Mehiläisten salaisuudet, jossa esiintyivät myös Dakota Fanning, Paul Bettany, Jennifer Hudson, Sophie Okonedo ja Queen Latifah. Hän myös vieraili sarjassa Empire.

Hyväntekeväisyystyö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alicia Keys osallistuu aktiivisesti hyvän­tekeväisyyteen. Hän on yksi Keep A Child Alive (KCA) -järjestön perustajista ja toimii myös järjestön keula­kuvana. KCA kerää varoja afrikkalaisille HIV-viruksesta ja aidsista kärsiville ihmisille, joilla ei ole varaa lääke­hoitoon. Keys emännöi joka vuosi New Yorkissa ja Lontoossa järjestettävän KCA Black Ball -konsertin, jonka lippu­tulot lahjoitetaan KCA:lle. Vuoden 2005 Maailman aids-päivää varten Keys esiintyi yhdessä U2:n Bonon kanssa kappaleen ”Don’t Give Up (Africa)”, joka on uusintaversio Peter Gabrielin ja Kate Bushin kappaleesta ”Don’t Give Up”.[11] Vuoden 2009 Maailman aids- päivää varten Keys konsertoi New Yorkissa ja kaikki konsertin lippu­tulot lahjoitettiin Keep A Child Alive -järjestölle. Konsertti näytettiin ilmaiseksi myös You­Tubessa.[12]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keys on naimisissa rap-artisti-tuottaja Swizz Beatzin (oik. Kasseem Dean) kanssa ja heillä on kaksi poikaa (s. 2010 ja 2014).[13][14][15]

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Alicia Keys ja Michelle Burford: Matka minuksi (alkuteos: More Myself. A Journey). Suomentanut Sirpa Parviainen. Helsinki: Bazar Kustannus, 2022. ISBN 978-952-376-245-9.
Studioalbumit
  1. Alicia Keys: Mom Helped Pick Stage Name Fox News. 11.11.2007. Viitattu 29.2.2016. (englanniksi)
  2. Sams, Christine: The Secret Life of Alicia Keys The Age. 23.2.2009. Viitattu 5.12.2018. (englanniksi)
  3. George, Raphael: Alicia Keys Named Top R&B Artist of Decade 18.12.2009. Reuters. Arkistoitu 3.2.2016. Viitattu 7.1.2011. (englanniksi)
  4. Alicia Keys’ Early Years to Be Made Into a TV Series MTV. 12.1.2006. Arkistoitu 18.4.2006. (englanniksi)
  5. Alicia Keys ’As I Am’ Bows Big at No. 1 Billboard. 21.11.2007. (englanniksi)
  6. a b Rodriguez, Jayson: Jay-Z’s Grammy-Nominated ’Empire State of Mind’: How Did It Happen? MTV. 4.2.2011. Arkistoitu 25.11.2011. Viitattu 17.6.2013. (englanniksi)
  7. Susan Boyle Blocks Alicia Keys From No. 1 On Billboard 200 Billboard. 23.12.2009. Nielsen Business Media, Inc. Viitattu 5.1.2010. (englanniksi)
  8. Alicia Keys Scores First U.K. No. 1 Album Billboard. 8.2.2010. (englanniksi)
  9. Grammy Awards Snubs: Alicia Keys, “Hey Soul Sister,” R&B Showbiz411. 2.12.2010. (englanniksi)
  10. Canada, Danielle: 53rd Annual Grammy Award Winners Hip-Hop Wired. 14.2.2011. Viitattu 17.6.2013. (englanniksi)
  11. Bono and Alicia Keys : Don’t Give Up (Africa) About. Arkistoitu 25.11.2007. (englanniksi)
  12. Alicia Keys World AIDS Day Benefit Concert to Stream on YouTube for Free Examiner. 30.11.2009. (englanniksi)
  13. Alicia Keys Marries Swizz Beatz Billboard. 2.8.2010. (englanniksi)
  14. Alicia Keys Has a Baby Boy People. 15.10.2010. (englanniksi)
  15. Laulajakaunotar synnytti toisen lapsensa Voice. 29.12.2014. Viitattu 4.5.2021.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]