Vaalien tulosta pidettiin yleisesti melko odotettuna. Vaalien eniten huomiota herättänyt piirre oli, että sitoutumattomia ehdokkaita ja ryhmiä oli mukana selvästi aikaisempia vaaleja enemmän. Sitoutumattomien menestys sekoitti monia vakiintuneita valtakuvioita, koska heidän joukossaan oli monia entisiä poliitikkoja tai muuten tunnettuja nimiä. Helsingin ääniharavaksi nousi kansalaisaktivisti ja entinen Keskustan kansanedustaja, ns. rötösherrajahdin nostattajiin aikanaan kuulunut Liisa Kulhia. Tampereella entisen kaupunginjohtajan Pekka Paavolan (ent. SDP) mukanaan valtuustoon vetämä sitoutumattomien ryhmä pääsi vaa'ankieliasemaan sosialistien ja porvarien välillä. Monien kuntien valtuustoihin pääsi myös ns. yhden asian liikkeiden edustajia joko puolueiden listoilta tai niiden ulkopuolelta. Vaaleihin osallistui ensikertalaisina viisi puoluetta, joista Kommunistinen Työväenpuolue (KTP) ja Eläkeläiset Kansan Asialla (ELKA) saivat valtuustopaikkoja. Koko maassa äänesti ennakkoon noin 38 prosenttia kaikista äänestäneistä, mikä oli 20 prosenttiyksikköä enemmän kuin vuoden 1988 vaaleissa. [1]