Al-Ahzab

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Al-Ahzab

Al-Ahzab (arab. الأحزاب‎, al-’Aḥzāb, suom. Ryhmien suura) on Koraanin 33. suura. Se luokitellaan medinalaiseksi ja käsittää 73 jaetta.[1] Suuran erikoisuus on, että se on ainoa, jossa varmuudella kerrotaan nimeltä mainiten profeetta Muhammediin liittyvä tarina. Tarina kertoo Muhammedin ottopojan Zaidin avioerosta, minkä jälkeen Muhammed nai tämän entisen puolison.

Zaidin puolison nimeä ei mainita, mutta islamilaisen perimätiedon mukaan se on Zainab bint Jahsh.[2] Perimätiedon mukaan Muhammed näkee taivasmatkallaan Zainabin seitsemännessä taivaassa. Tarina on saatu Persian zarathustralaisesta perinteestä,[3] ja se on ollut vuorostaan esikuva Danten teokselle Jumalainen näytelmä.[4]

Sisältö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suura koostuu seuraavista osista:[1]

  • Jakeissa 1–8 kerrotaan säädöksiä ottopojista
  • Jakeissa 9–27 kerrotaan, miten Jumala auttoi uskovia taistelussa
  • Jakeissa 28–40 on profeetta Muhammedin vaimoja koskevia määräyksiä
  • Jakeissa 41–48 on kehotuksia uskoville
  • Jae 49 sisältää avioliittoa koskevia säädöksiä
  • Jakeissa 50–62 on Muhammedin vaimoihin liittyviä ohjeita
  • Jakeet 63–68 käsittelevät viimeistä hetkeä
  • Jakeet 69–73 sisältävät kehotuksia uskoville.

Tarina Muhammedista

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurassa puhutaan profeetasta, jolle Jumala myöntää sellaisia seksuaalisia erioikeuksia, jotka ovat vieraita kristinuskolle. Profeetta ihastuu ottopoikansa Zaidin vaimoon Zainab bint Jahshiin. Hän saa Jumalalta poikkeusluvan mennä naimisiin tämän kanssa, kun parille ensin järjestetään avioero. Hän saa myös naida haluamansa määrän uskovia naisia ja ottaa orjattaria mistä ryhmästä tahansa. Jotkut suuran ilmaisut viittaavat siihen, että puhutaan jo kuolleesta henkilöstä.[5]

Jakeessa 40 esitetään profeetta Muhammediin liitettyjä ominaisuuksia. Siinä todetaan:

”Muhammed ei ole kenenkään miehenne isä, vaan Jumalan lähettiläs ja profeettojen sinetti.”[6]

Islamiin kuuluu ajatus, että Muhammed on viimeinen profeetta, mihin viitataan käsitteellä ”profeettojen sinetti”. Lainatussa virkkeessä asiaa vielä vahvistaa maininta siitä, ettei profeetta ole ”kenenkään miehenne isä”. Jos profeetalla olisi poika, hänenkin kuuluisi olla profeetta. Koska sellaista ei ole, Muhammed on viimeinen. On esitetty arvelu, että Zaidin asema Muhammedin ottopoikana haluttiin tästä syystä mitätöidä, ja juuri sitä varten piti kehittää tarina Muhammedin avioitumisesta Zaidin vaimon kanssa.[7][8] Se onkin ainoa tarina, joka Muhammedista Koraanissa kerrotaan. Kun Jumala hyväksyi Muhammedin avioliiton Zainabin kanssa, hän samalla hylkäsi arabien perinteisen käytännön rinnastaa ottopoika biologiseen poikaan. Avioliitto on mahdollinen, koska Zaid ei ole Muhammedin poika. Jakeessa 33:4 asia tehdään mahdollisimman selväksi. Zinetullah Ahsen-Bören suomennoksessa jakeet kuuluvat seuraavasti:[9]

Jumala ei ole pannut kenenkään luomansa ihmisen rintaan kahta sydäntä eikä Hän ole luonut vaimojanne yhtäläisiksi äitienne kanssa, vaikkakin te hylkäätte vaimojanne vertaamalla äiteihinne; ei Hän liioin ole tehnyt todellisia poikianne niistä, jotka olette pojiksenne ottaneet - senhän teette vain suunne sanoilla, jota vastoin Jumala (luomistöissään) puhuu totta ja ohjaa oikeaan.[10]

Israelilainen tutkija G. Stroumsa on osoittanut, että islam sai oppinsa viimeisestä profeetasta manikealaisuudesta. 200-luvulla elänyt Mani piti itseään Aatamista alkaneen vanhatestamentillisten profeettojen sarjan jatkajana. Manikealaiset käyttivät hänestä kunnianimeä ”profeettojen sinetti”. Sillä ei kuitenkaan tarkoitettu, että Mani olisi ollut viimeinen profeetta, vaan että hän vahvisti eli sinetöi oikeaksi aikaisempien profeettojen sanoman. Islamilaisissa lähteissä kielikuva tulkittiin niin, että Mani olisi pitänyt itseään lopullisen tiedon ilmoittajana. Tämä Maniin liitetty käsitys siirrettiin koskemaan myös Muhammedia.[11]

Suuran 33 sisältö on ei-kristillinen, joten siinä mainittu ”Muhammed” ei voi olla Jeesus, kuten on arveltu muista kolmesta Koraanin kohdasta, joissa sana muhammad eli "ylistetty" esiintyy. Suura 33 onkin Karl-Heinz Ohligin mukaan ainoa, jossa varmuudella mainitaan profeetta Muhammed.[12]

Raymond Dequin väittää, että Zaidista kertova osuus Koraanissa (33:37) olisi peräisin vasta 800-luvun alusta, koska Ibn Ishaq ei kerro siitä ja Ibn Hisham viittaa siihen vain lyhyesti. [13]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Hämeen-Anttila, Jaakko: Koraanin selitysteos. Helsinki: Basam Books, 1997, 3. p. 2008. ISBN 952-9842-15-5.
  • Koraani - opastus ja johdatus pahan hylkäämiseen ja hyvän valitsemiseen. Z.I. Ahsen Böre, 1942. Teoksen verkkoversio.
  • Koraani. Suomentanut Jaakko Hämeen-Anttila. Helsinki: Basam Books, 1995. ISBN 952-9842-05-8.
  • Ohlig, Karl-Heinz: From Muhammad Jesus to prophet of the Arabs. Teoksessa: K-H. Ohlig (toim.) Early islam. A critical reconstruction based on contemporary sources, s. 251–307. Prometheus Books, 2013. ISBN 978-1-61614-825-6. Teoksen verkkoversio.
  • Powers, David S.: Muhammad Is Not the Father of Any of Your Men: The Making of the Last Prophet.. University of Pennsylvania Press, 2009. ISBN 978-0-8122-4178-5.
  • Al-Tabari: The History of al-Tabari. Volume XXXIX. Biographies of the Prophet's Companions and Their Successors. Translated and annotated by Ella Landau-Tasseron. State University of New York Press, 1998. Teoksen verkkoversio.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Hämeen-Anttila 1997, s. 134–137
  2. ↑ al-Tabari, 1998, s.180–182
  3. ↑ Goldziher, Ignaz (1900): Read anew: Islam and Parsism. Teoksessa Ohlig, K.-H. (toim.): Early Islam. A Critical Reconstruction Based on Contemporary Sources, s. 339–356. Amherst, New York: Prometheus Books, 2013. ISBN 978-1-61614-825-6. Artikkeli saksaksi. (englanniksi)
  4. ↑ Corti, Maria: Dante e l’Islam (Internet Archive) Enciclopedia Multimediale delle Scienze Filosofiche. 20.4.2000. Viitattu 3.4.2021. (italiaksi)
  5. ↑ Ohlig, 2013, s. 283
  6. ↑ Koraani 1995
  7. ↑ Peter Townsend: The Mecca Mystery, s. 134. , 2018.
  8. ↑ Powers 2009, s. 35
  9. ↑ Koraani, 1942
  10. ↑ Koraani - Liittoutuneiden suura Islamopas.com. Viitattu 13.8.2024.
  11. ↑ Stroumsa, G.G.: (1986). “Seal of the prophets”. The nature of the Manichean metaphors Jerusalem studies in Arabic and Islam, 7. 1986. Magnet Press.. Arkistoitu 29.12.2011.
  12. ↑ Ohlig, 2013, s. 286
  13. ↑ Dequin, Raymond: Zayd, der Adoptivsohn des arabischen Propheten - der Koran als Werkzeug d Herrschaft des arabischen Reichs". Teoksessa: Markus Gross & Karl-Heinz Ohlig (toim.) Die Entstehung einer Weltreligion V. Der Koran als Werkzeug der Herrschaft, s. 52–145. Schiler & Mucke, 2020.
Edeltävä suura:
Al-Sajda 		Koraanin suurat Seuraava suura:
Saba'
Al-Azhab

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 38 39 40 41 42 43 44 45 46 47 48 49 50 51 52 53 54 55 56 57 58 59 60 61 62 63 64 65 66 67 68 69 70 71 72 73 74 75 76 77 78 79 80 81 82 83 84 85 86 87 88 89 90 91 92 93 94 95 96 97 98 99 100 101 102 103 104 105 106 107 108 109 110 111 112 113 114

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Al-Ahzab&oldid=22575168”