Päteväksi lakimieheksi tiedetty Gyldenstolpe nimitettiin 1817 Matthias Caloniuksen seuraajaksi senaatin prokuraattorin virkaan. Vuonna 1822 sekä senaatin talousosasto että oikeusosasto saivat varapuheenjohtajan virat. Gyldenstolpe nimitettiin oikeusosaston varapuheenjohtajaksi ja Carl Johan Walleenista tuli prokuraattori. Vuonna 1822 Gyldenstolpe sai salaneuvoksen arvon ja 1827 hänet korotettiin vapaaherraksi. Hänelle myönnettiin virkaero terveydellisten syiden vuoksi vuoden 1831 lokakuun alusta lukien, mutta hän kuoli ennen eläkepäivien alkamista huhtikuussa 1831.[2] Gyldenstolpe oli naimaton.[1]
↑ abcdMatti Mali (toimittanut): Korkein oikeus 1809–1959, Helsinki 1959, sivut 91–92.
↑ abKristiina Kalleinen: Gyldenstolpe, Carl Edvard teoksessa Suomen kansallisbiografia, Suomalaisen kirjallisuuden seura 2004, ISBN 951-746-441-X, osa 3, sivut 376–377.
↑Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1968, osa 3, p. 213