Hardanger-kirjonta
Hardanger-kirjonta eli Hardanger-ompelu[1] on perinteinen revinnäiskirjontamuoto. Se on saanut nimensä Norjan Hardangervuonosta, jonka alueella sitä ommeltiin noin vuosina 1650–1850. Kirjonnan esikuvat lienevät saapuneet Eurooppaan Aasiasta ja Persiasta silkkitietä pitkin.
Hardanger-kirjontakuviot ovat geometrisia, esimerkiksi neliöitä, suorakulmioita, vinoneliöitä, siksak-kuvioita ja ristejä. Kuviot kirjotaan useimmiten helmilangalla tiiviille palttinasidoksiselle kankaalle. On olemassa myös hardanger-töihin erityisesti suunniteltuja, yleensä valkoisia tai kellertäviä hardanger-kankaita.[1]
Kirjonnassa käytetään paula-, sidos- ja tikkipistoja, joilla ommellaan yhteen yleensä neljän langan ryhmiä. Kankaan lankoja voidaan katkaista, ja jäljelle jäävät langat parsitaan muodostaen reikiä ympäröiviä kuvioita. Myös useita erikoistekniikoita saatetaan hyödyntää pitsimäisen vaikutelman aikaansaamiseksi. Useimmiten hardangerkirjonnassa käytetään helmilankaa ja kangasta, jossa on palttinasidoksia.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Maija Suova (toim.): Emännän tietokirja I–II, 4. uudistettu laitos, s. 514. WSOY, 1958.
- ↑ Puistolan Martat ja hardanger-kirjontaa Ruusu-unelmia ja villasukkia. 15.10.2019. Blogger. Viitattu 16.7.2024.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Käspaikka - Pohjoista käsityökieltä (Arkistoitu – Internet Archive)