Hiroshi Amano

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hiroshi Amano
天野 浩
Hiroshi Amano vuonna 2014.
Hiroshi Amano vuonna 2014.
Henkilötiedot
Koko nimi 天野 浩
Syntynyt11. syyskuuta 1960 (ikä 64)
Hamamatsu, Japani
Kansalaisuus Japani Japani
Koulutus ja ura
Tutkinnot Nagoyan yliopisto, Japani
Väitöstyön ohjaaja Isamu Akasaki
Instituutti Nagoyan yliopisto, Japani
Tutkimusalue Fysiikka
Tunnetut työt sininen LED
Palkinnot Nobel-palkinto Nobelin fysiikanpalkinto (2014)

Hiroshi Amano (jap. 天野 浩, Amano Hiroshi, s. 11. syyskuuta 1960 Hamamatsu, Japani[1]) on japanilainen fyysikko, joka sai vuoden 2014 Nobelin fysiikanpalkinnon yhdessä Isamu Akasakin ja Shuji Nakamuran kanssa sinisen LED-valon kehittämisestä.[2][3]

Elämä ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hirosi Amano syntyi Hamamatsussa, Japanissa. Hän opiskeli Nagoyan yliopistossa sähkö insinööriksi. Amano valmistui maisteriksi 1985 ja tohtoriksi 1989. Vuonna 2002 hänestä tuli Meijon yliopiston professori, ja vuonna 2010 hän siirtyi professoriksi Nagoyan yliopistoon.

Hän liittyi professori Isamu Akasakin ryhmään vuonna 1982 perustutkinto-opiskelijana. Siitä lähtien hän on tutkinut ryhmän III nitridipuolijohteiden kasvua, karakterisointia ja laitesovelluksia. Nämä nitridipuolijohteet tunnetaan nykyään hyvin sinisissä valodiodeissa käytettyinä materiaaleina. Vuonna 1985 hän kehitti matalassa lämpötilassa kerrostettuja puskurikerroksia ryhmän III nitridipuolijohdekalvojen kasvattamiseksi safiirisubstraatille, mikä johti III-ryhmän nitridipuolijohdepohjaisten valodiodeihin ja laserdiodeihin. Vuonna 1989 hän onnistui kasvattamaan p-tyypin GaN:ää ja valmistamaan p-n-liitostyyppisen GaN-pohjaisen UV/sinisen valodiodin ensimmäistä kertaa maailmassa.[4]

  1. Faculty member Amano Nagoya University. Viitattu 8.2.2021. (englanniksi)
  2. The Nobel Prize in Physics 2014 – press release nobelprize.org. Viitattu 8.2.2021. (englanniksi)
  3. Hiroshi Amano - Facts nobelprize.org. Viitattu 8.2.2021. (englanniksi)
  4. Amano Hiroshi | Japanese materials scientist | Britannica www.britannica.com. Viitattu 3.6.2023. (englanniksi)