Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut 1949 pelattiin Tukholmassa, Ruotsissa.[1]Suomi osallistui maailmanmestaruuskilpailuihin kymmenen vuoden tauon jälkeen. Kyseessä olivat myös ensimmäiset maailmanmestaruuskilpailut, joissa oli mukana suomalainen tuomari, kaudella 1948–1949 perustetun Erotuomarikerhon ensimmäinen puheenjohtaja Risto Lindroos[2]. Turnauksessa Suomi otti ensimmäiset voittonsa maailmanmestaruuskilpailuissa[3].
Kanadan 47–0-voitto Tanskasta on kaikkien aikojen maalieroennätys maailmanmestaruuskisojen A-sarjassa.[4] Kaikkien tasojen maalieroennätys on D-sarjasta vuodelta 1987, jolloin Australia voitti Uuden-Seelannin maalein 58–0.[5]
Vladimir Bouzek,
Augustin Bubnik,
Miloslav Chariuzd,
Premysl Hainy,
Josef Jirka,
Vladimír Kobranov,
Stanislav Konopasek,
Jiri Macelis,
Zdenek Marek,
Frantisek Mizera,
Bohumil Modry,
Josef Nemec,
Zanek Picha,
Vaclav Rozinak,
Josef Trousilek,
Frantisek Vacovsky,
Vladimir Zabrodsky
Vuosina 1920–1928 maailmanmestaruuskilpailuja järjestettiin vain olympiaturnausten yhteydessä. Vuosina 1932–1968 olympiaturnauksissa ratkaistiin myös kyseisen vuoden maailmanmestaruus. Vuosina 1940–1946 maailmanmestaruuskilpailuja ei pelattu 2. maailmansodan vuoksi. Vuodesta 1972 lähtien olympiaturnauksilla ei ole ollut maailmanmestaruuskilpailujen arvoa. Vuosina 1972–1976 olympiavuosina järjestettiin erilliset maailmanmestaruuskilpailut. Vuosina 1980–1988 olympiavuosina ei järjestetty erillisiä maailmanmestaruuskilpailuja. Vuodesta 1992 lähtien olympiavuosina on järjestetty erillinen maailmanmestaruusturnaus. Vuonna 2020 maailmanmestaruuskilpailuja ei pelattu koronaviruspandemian vuoksi.