Haataja valmistui ylioppilaaksi 1899 ja lakitieteen kandidaatiksi 1910. Hän toimi aluksi maanmittausalalla. Haataja perehtyi erityisesti maanvuokra-oloihin ja -lainsäädäntöön ja tuli maanvuokra-asioiden esittelijäksi senaatin oikeustoimituskuntaan 1910, esittelijäsihteeriksi 1917 ja maanmittaushallituksen ylitirehtööriksi 1917. Hän oli eduskunnan jäsen 1917–1919.[3]
Haataja oli puheenjohtajana komiteassa, joka laati ehdotukset hallinnollisiksi asetuksiksi ja toimenpiteiksi vuokra-alueiden lunastustoimia varten eli torpparilaiksi.[3] Niin sanottu torpparilaki oli siten pitkälti Haatajan käsialaa. Laki astui voimaan lokakuussa 1918. Lunastettavaan torppaan sai kuulua 20 hehtaaria viljelysmaata ja saman verran metsää. Mäkitupa-alue soveltui lunastettavaksi, kun siihen kuului korkeintaan kaksi hehtaaria maata. Vapaaehtoisin kaupoin muodostettavat tilat saivat olla suurempiakin. Myöhemmin lakia laajennettiin koskemaan myös lampuotitiloja.[4]
Alpo Puusaari, Torpparien vapautuksesta siirtoväen sijoittamiseen : Kyösti Haataja asutustoiminnan vaikuttajana vuosina 1910-1950, pro gradu, oulun yliopisto 2007
