Leiden-asteikko

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Leiden-asteikko (yksikön tunnus °L tai ÐL) on historiallinen lämpötila-asteikko, jota käytettiin 1900-luvun alkupuolella matalien, alle −183 °C, lämpötilojen mittaamiseen Hollannissa. Se on empiirinen asteikko, jonka kaksi referenssipistettä ovat luonnollisen vedyn kiehumispiste (noin 20,4 K) ja hapen kiehumispiste (noin 90 K). Näille pisteille annettiin lämpötilat 0 °L ja noin 70 °L. Asteikkovälinä käytettiin kelvineitä, joten absoluuttinen nollapiste oli noin −20,4 °L. Koska lämpötilat mitataan vedyn kiehumispisteen suhteen, kutsutaan sitä suhteelliseksi asteikoksi. Mittausteknisesti sen asteikko on välimatka-asteikko, jossa termodynaamisia laskelmia voi tehdä ainoastaan lämpötilaerojen avulla.[1][2][3][4][5]

Heike Kamerlingh Onnes (1853–1926) perusti kylmälaboratorion vuoden 1894 tienoilla Leideniin Alankomaihin. Mittareiden nesteenä käytettiin nesteytettyä happea, jonka kiehumispiste on −183 °C. Muut mittaustekniikat kehittyivät 1900-luvulla niin, että happimittareista voitiin luopua. Koska asteikko on 1 °C = 1 K = 1 °L, saadaan helpot muunnoskaavat

ja

  1. en.Vionto: Leiden scale:all facts at a glance
  2. Lämpöopin luentomoniste, s. 4–5, 1997
  3. Hyhkö, Heikki: Tilastotieteen johdantokurssi, s. 27–32, 2013
  4. Hyhkö, Heikki: Tilastotieteen johdantokurssi, s. 59–60, 2013
  5. Hyhkö, Heikki: Tilastotieteen johdantokurssi, s. 73, 2013

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Leiden scale