Muhammad Yunus
.png)
Muhammad Yunus (bengaliksi মুহাম্মদ ইউনুস, Muhammod Iunus; s. 28. kesäkuuta 1940 Bathua, Brittiläinen Intia) on bangladeshilainen pankkiiri ja ekonomisti, joka on luonut mikroluoton käsitteen. Yunus on myös Grameen Bankin perustaja. Yunus ja Grameen Bank saivat yhdessä vuoden 2006 Nobelin rauhanpalkinnon. Elokuun 2024 alussa Yunnusin kerrottiin nousevan Banglandeshin virkaa tekeväksi pääministeriksi sen jälkeen, kun maan pääministeri Sheikh Hasina ilmoitti erostaan ja pakeni maasta.[1]
Nuoruus ja opiskelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Muhammad Yunus syntyi 1940 Bathuan kylässä Chittagongin piirikunnassa. Hän oli Haji Muhammad Dula Mia Shawdagarin ja Sofia Khatunin kolmas lapsi. Perheeseen syntyi kaikkiaan yhdeksän lasta. He muuttivat 1944 Chittagongiin, missä Muhammad kävi koulunsa. Hän oli koulu-aikanansa aktiiviinen partiolainen ja vierailia jamboreeleireillä useissa maissa.[2]
Yunus aloitti 1957 opintonsa Dhakan yliopiston taloustieteen laitoksella. Hän suoritti alemman korkeakoulututkinnon 1960 ja valmistui seuraavana vuonna maiseteriksi. Hän alkoi 1961 opettaa Chittagongin yliopistolla.[2] Hän sai 1965 Fulbright-stipendin ja opiskeli sekä opetti 1965–1972 Vanderbiltin yliopistossa. Hän valmistui 1969 taloustieteen tohtoriksi.[3]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Bangladeshin itsenäisyystaistelun tukeminen ja mikroluottojen kehittäminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Bangladeshin itsenäisyyssota Pakistania vastaan alkoi 1971. Yunus tuki sotaa ja alkoi kerätä rahaa sen tukemiseen. Hän perusti Nashvillessä Citizen’s Committee, julkaisi Bangladesh Newsletter -uutiskirjettä ja johti Washingtonissa Bangladesh-informaatiokeskusta. Sen tarkoituksena oli edistää Itä-Pakistanin asiaa ja lobata Yhdysvaltain kongressiä lopettamaan sotilastukensa Pakistaniin.[2] Myöhemmin he auttoivat bangladeshilaisia virkamiehiä pakenemaan Pakistanin-suurlähetystöstä. Yunus oli myös mukana Bangladeshin puolustusliitossa, jonka perusti Yhdysvalloissa asuva bangladeshilainen arkkitehti tohtori Fazlur Rahman Khan.
Bangladeshin itsenäistymisen jälkeen Yunus palasi 1972 maahan ja[2] alkoi opettaa Chittagongin yliopistossa. Bangladeshiin iski 1974 nälänhätä, jossa kuoli noin 1,5 miljoonaa ihmistä. Yunus on kertonut myöhemmin, että talouden teorioiden opettaminen alkoi tuntua tilanteessa tyhjältä ja halusi tehdä asialle jotain.[4]
Yunus alkoi toimia aktiivisesti köyhyyden vähentämisessä ja perusti Chittagongin yliopiston taloustieteen laitokselle maaseudun taloustieteen ohjelman. Hän järjesti 1975 Nabajug-nimisen yhteisemaatilan, ja seuraavana vuonna hän huomasi, että pienillä luotoilla voisi olla hyvin suuri merkitys köyhien elämään. Hän vieraili Jobran kylässä, missä monet paikalliset naiset tekivät bambuhuonekaluja. He joutuivat ottamaan lainaa bambun ostamista varten ja menettivät lainaajille voittonsa suurten korkomaksujen takia.[3]
Yunusin mikrolainaohjelma alkoi 1976. Sen tarkoituksena oli suuntautua erityisesti Bangladeshin köyhiä varten. Lainaajat olivat lainaryhmissä, ja ryhmän jäsenten tuki ja vertaispaine saivat lainaajat maksamaan lainansa. Bangladeshin hallinto teki 1983 ohjelmasta oman itsenäisen Grameen Bank -pankin.[3] Se erikoistui antamaan mikrolainoja,[2] ja Grameen-malli on synnyttänyt vastavia mikrolainajärjestelmiä ympäri maailmaa.[3]
Yritys puoluepolitiikkaan ja epäselvyydet Grameen Bankissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yunus kertoi 2007 perustavansa uuden Nagorik Shakti -puolueen ja osallistuvansa vaaleihin seuraavana vuonna. Bangladesh oli tuolloin keskellä poliittista kriisiä, jossa oli osapuolina maan merkittävimmät puolueet, Awamiliitto ja Bangladeshin nationalistipuolue. Yunus lupasi uuden puolueensa palauttavan hyvän hallinnon ja hävittävän korruption, mutta hän lopulta hylkäsi puoluehaaveensa. Syyksi hän kertoi tuen puuttumisen.[3]
Norjalainen dokumenttiohjelma kertoi 2010 Grameen Bankin epäselvyyksistä ja väitti, että pankki kiertää veroja. Yunus erotettiin keväällä 2011 Grameen-pankin johdosta. Kerrottiin, että eroa edelsi tiettävästi kuukausia kestänyt poliittinen painostus. Samalla väitettiin, että Yunusin nimityksen yhteydessä vuonna 2000 rikottiin pankin sisäisiä sääntöjä.[5] Syytökset todettiin kuitenkin myöhemmin perättömiksi.[6] Yunusin mukaan hänen erottamisensa oli poliittinen päätös ja sen takana olisi ollut pääministeri Sheikh Hasina.[3]
Virkaatekeväksi pääministeriksi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Bangladeshissa syttyi kesällä 2024 protesteja, joissa vaadittiin virkamiesten valintakriteerien muokkaamista. Protestit laajenivat nopeasti laajemmeksi hallinnon vastaisiksi mielenosoituksissa. Niissä vaadittiin pääministeri Sheikh Hasinan eroa. Bangladeshin asevoimien komentaja Waker-uz-Zaman ilmoitti 5. elokuuta Hasinan eronneen. Opiskelijaprotestien johtohenkilöihin kuuluva Nahid Islam vaati parlamentin hajottamista ja Yunusin valitsemista väliaikaisen hallituksen johtoon. Presidentti Mohammed Shahabuddin suostui vaatimuksiin, ja Yunus hyväksyi 6. elokuuta tehtävän.[3]
Tunnustukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Muhammad Yunus on saanut Nobelin lisäksi muun muassa seuraavat palkinnot: 1994 World Food Prize, 1996 Simón Bolívarin kansainvälinen palkinto, 1998 Asturian ruhtinaan palkinto, 1998 Sydneyn rauhanpalkinto, 2004 The Economist -lehden palkinto sosiaalisesta ja taloudellisesta innovaatiosta, 2006 Äiti Teresa -palkinto, Intia ja 2006 8. Soulin rauhanpalkinto.
Perhe
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yunus oli naimisissa amerikanvenäläisen Vera Forostenkon kanssa, joka oli kielitieteilijä. Heillä on yksi lapsi Monica Yunus (s. 1979) joka on sopraano. Yunus ja Forostenko tapasivat Vanderbiltin yliopistossa, jossa Vera opiskeli venäläistä kirjallisuutta. Vera oli venäläisemigranttien tytär Trentonista. Pariskunta meni naimisiin vuonna 1970 Chittagongissa, Itä-Pakistanissa. Yunuksen ja Forostenkon avioliitto päättyi vuonna 1979 kun heille syntyi tytär Monica. Vera lähti Monican kanssa takaisin Yhdysvaltoihin sillä tämän mielestä Bangladesh ei ollut sopiva maa asua.
Myöhemmin Yunus meni naimisiin fyysikko Afrozin kanssa, joka oli tutkijana Manchesterin yliopistossa. Yunuksen nykyinen vaimo Afrozin on professori Jahangirnagarin yliopistossa. Heillä on yksi lapsi Deena Afroz Yunus (s. 1986).
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- About Muhammad Yunus (Arkistoitu – Internet Archive)
- http://www.thedailystar.net/2005/12/06/d512061401100.htm Daily Star Monica Yunus
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Nobel winner Muhammad Yunus to lead Bangladesh interim government BBC News. 6.8.2024. Viitattu 6.8.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Muhammad Yunus: Bio Nelson Mandela Foundation. Viitattu 11.8.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Muhammad Yunus Encyclopedia Britannica. 9.8.2024. Viitattu 11.8.2024. (englanniksi)
- ↑ Jessie Yeung & Samra Zulfaqar: Who is Muhammad Yunus, the Nobel laureate leader of Bangladesh’s interim government? CNN.com. 8.8.2024. Cable News Network. Viitattu 11.8.2024. (englanniksi)
- ↑ Helsingin Sanomat 2.3.2011. cit. STT–AFP–Reuters. Rauhannobelisti sai lähtöpassit perustamastaan pankista. [1] viitattu 3.3.2011.
- ↑ Bangladesh puhdisti mikrolainanobelistin maineen Yle.fi viitattu 25.4.2011
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Muhammad Yunus Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||
