Robert Doisneau

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Robert Doisneau
Robert Doisneau studiossaan vuonna 1992.
Robert Doisneau studiossaan vuonna 1992.
Henkilötiedot
Syntynyt14. huhtikuuta 1912
Gentilly, Ranska
Kuollut1. huhtikuuta 1994 (81 vuotta)
Montrouge, Ranska
Kansalaisuus ranskalainen
Taiteilija
Ala valokuvaus
Kuuluisimpia töitä Le baîser de l'hôtel de ville
Palkinnot
Aiheesta muualla
www.robert-doisneau.com

Robert Doisneau [ʁɔbɛʁ dwano] (14. huhtikuuta 1912 Gentilly, Ranska1. huhtikuuta 1994 Montrouge, Ranska) oli ranskalainen valokuvaaja, joka tunnetaan Pariisin katuelämän humoristisesta ikuistamisesta. Hänen valokuvataiteensa nousi kuuluisuuteen 1980-luvulla vilkkaan postikortti- ja julistetuotannon sekä kuvateosten ansiosta, joissa hänen otoksensa ovat olleet kysyttyä materiaalia. Doisneaun varmaankin tunnetuin teos on Le baîser de l'hôtel de ville eli ”Suudelma Pariisin kaupungintalon edessä”.

Doisneau syntyi Gentillyssä vuonna 1912. Hänen isänsä kuoli, kun hän oli neljävuotias, ja äitinsä, kun hän oli seitsemänvuotias. Hänet kasvatti hänen tätinsä. Hän aloitti 13-vuotiaana École Estienne -koulussa ja valmistui sieltä kaivertajaksi ja litografiksi. Doisneau jätti vuonna 1931 työnsä litografina ja aloitti modernistisen valokuvaajan André Vigneaun apulaisena. Ensimmäisen valokuvansa Doisneau myi 1932 Excelsior-lehdelle. Hänestä tuli 1934 Renault’n valokuvaaja, mutta hän sai potkut 1939 myöhästelyjen takia.[1]

Robert Doisneau (vasemmalla) ja André Kertész vuonna 1975 Arlesissa.

Rapho-valokuvatoimisto palkkasi Doisneaun pian potkujen jälkeen kiertämään Ranskaa ja etsimään tarinoita valokuvattavaksi. Tuona aikana hän otti ensimmäiset katuvalokuvat, joista hän myöhemmin tuli kuuluisaksi. Doisneau liittyi 1940 Ranskan armeijaan ja jatkoi valokuvaamista sinä aikanakin tekemällä postikortteja. Hän osallistui myös Ranskan vastarintaliikkeeseen väärentämällä passeja. Doisneau jatkoi asevoimissa toisen maailmansodan loppuun asti.[1]

Sodan jälkeen Doisneau jatko uraansa valokuvaajana ja myi valokuvia useille lehdille. Raphon palvelukseen hän palasi vuonna 1946 ja jatkoi siellä uransa loppuun asti. Doisneaun tunnetuin valokuva lienee Le baîser de l'hôtel de ville, jossa pari suutelee toisiaan Pariisin vilkkaalla kadulla.[1] Kuvasta tuli suosittu vasta 1986, kun eräs julistefirma keksi sen myyntiarvon. Seurannut kaupallinen myllytys johti muun muassa oikeusjuttuun, jossa kuvan nainen Françoise Bornet peräsi omaa osuuttaan kuvaajan saamasta hyödystä. Bornet hävisi juttunsa 1993, mutta Robert Doisneau joutui vastentahtoisesti tunnustamaan todella lavastaneensa tilanteen sen jälkeen, kun oli ensin nähnyt parin suutelevan toisiaan. Hän lahjoitti kuitenkin alkuperäisvedoksen Françoise Bornetile, joka myi sen huutokaupassa huhtikuussa 2005 valokuvayhteyksissä 155 000 euron summalla.[2][3] Ostaja oli nimettömänä pysytellyt sveitsiläinen keräilijä. Bornetin lisäksi kuvassa poseerasi hänen silloinen poikaystävänsä Jacques Carteaud. Muita kuuluisia kuvia ovat esimerkiksi Vaivihkainen katse (1940), kuvat Picassosta ja leivistä 1952 ja Rivoli-kadun ylitys (1978).

Doisneaun valokuvia on ollut esillä useissa näyttelyissä ympäri maailmaa. Niitä on ollut nähtävillä muun muassa New Yorkin Modernin taiteen museossa, Pariisin kaupungin modernin taiteen museossa ja Tokion Isetan-taidemuseossa.[1] Näyttelyt ovat olleet suosittuja. Esimerkiksi syksyllä 2006 retrospektiivinen näyttely veti Pariisissa parituhatta kävijää päivittäin. Suomessa hänen kuviaan on esitelty muun muassa VB-valokuvakeskuksessa Kuopiossa 1995[4], Helsingin Tennispalatsissa 2007[5] ja Turun taidemuseossa kesällä 2017[6].

Doisneau tunnetaan ajattomista 35 millimetrin filmille otetuista Pariisin ja sen esikaupunkialueen kaduilla otetuista valokuvista. Kuvissa on tavallisia ihmisiä, mutta toisaalta niissä on runsaasti runollisuutta ja huumoria.[7] Doisneau olikin humanistinen valokuvaaja, jonka kuvien pääosassa oli ihminen keskellä arkea. Kuvista näkyy voimakas elämisen halu ja tunnusomainen lämmin, mutta hieman surumielinen huumori. Häntä onkin verrattu muun muassa Charles Chapliniin ja Jacques Tatiin, joiden komiikassa oli melankolisia sävyjä. Doisneau kutsui itseään ”kuvien kalastelijaksi”, joka kulki ilman päämäärää kaupungin kaduilla ja odotti valokuvattavia hetkiä.[5]

  1. a b c d e f g h Robert Doisneau artnet. Artnet Worldwide Corporation. Viitattu 9.5.2013. (englanniksi)
  2. Classic Kiss shot sold at auction 25. huhtikuuta 2005. BBC News. Viitattu 23. helmikuuta 2006. (englanniksi)
  3. Driscoll, Molly: Robert Doisneau: The story behind his famous 'Kiss' 14.4.2012. The Christian Science Monitor. Viitattu 9.5.2013. (englanniksi)
  4. Etusivu (Arkistoitu – Internet Archive), VB-valokuvakeskus. Viitattu 8.6.2017.
  5. a b Robert Doisneau - Pariisin kuvaaja 15.3.2007. Taidemuseo Tennispalatsi. Arkistoitu 3.6.2007. Viitattu 15.6.2007. (Internet Archivessa)
  6. Robert Doisneau – Minun Pariisini, Turun Sanomien Menovinkit. Viitattu 8.6.2017.
  7. Embracing the moment Taschen. Arkistoitu 27.6.2013. Viitattu 9.5.2013. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]