Tämä artikkeli kertoo poliitikosta. Yritysjohtajasta katso Yrjö A. Murto .
Yrjö Aleksanteri Murto (24. elokuuta 1899 Revonlahti – 17. joulukuuta 1963 Helsinki ) oli suomalainen poliitikko, joka toimi Suomen Kansan Demokraattisen Liiton kansanedustajana (1948–1963) sekä ministerinä Paasikiven III (1945–1946) ja Pekkalan hallituksessa (1946–1948).
Yrjö Murto aloitti poliittisen toimintansa 1920-luvulla ammattiyhdistysliikkeessä. Hän toimi 1920-luvun lopussa Suomen Puutyöläisten Liiton luennoitsijana ja 1930-luvun alussa puheenjohtajana.[ 1] Murto oli lyhyen aikaa myös Suomen Ammattijärjestön johdossa kesällä 1930.[ 2] Suomen kommunistiseen puolueeseen kuulunut Murto siirtyi Neuvostoliittoon vuonna 1930. Siellä hän opiskeli kolme vuotta Karjalan kommunistisessa maatalouskorkeakoulussa . Kesällä 1935 Murto sai komennuksen maanalaiseen puoluetyöhön Suomeen, mutta hän jäi kiinni lähes heti ja joutui istumaan vankilassa Moskovan välirauhaan (1944) asti.[ 3]
Vapauduttuaan Yrjö Murto nousi vaikutusvaltaisiin asemiin SKP:ssä ja SKDL:ssä. Hän toimi muun muassa molempien puolueiden varapuheenjohtajana. Kulkulaitosministerinä Murto ajoi Hella Wuolijoen pääjohtajaksi Yleisradioon . Myös ura ammattiyhdistysliikkeessä jatkui, sillä Murto valittiin Kansainvälisen rakennus-, rakennusaine- ja puuteollisuustyöväen liiton pääsihteeriksi. Murto kuului myös Helsingin kaupunginvaltuustoon , ja hänet valittiin kolmesti presidentin valitsijamieheksi.[ 1]
Murto oli naimisissa kahdesti: vuosina 1924−1947 Aina Elisabet Huovisen kanssa ja 1947−1957 Kerttu Kauniskankaan kanssa.
↑ a b Kansanedustajat 1907–2000 (www.eduskunta.fi) linkki
↑ Jorma Virtanen: Suomen ammattijärjestö poliittisen työväenliikkeen eri suuntausten toimintakenttänä 1928–1930 , s. 31. Sarja F: 1. Turun yliopiston poliittisen historian laitos, 1983. ISBN 951-642-307-8 / ISSN 0359-0593.
↑ Joni Krekola: Stalinismin lyhyt kurssi (SKS 2006), s. 397.
Kansandemokraattien kansanedustajat