aineettomuus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
aineettomuus (40)
- se, että on aineeton
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈɑi̯neːt̪ˌt̪omuːs/
- tavutus: ai‧neet‧to‧muus
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | aineettomuus | aineettomuudet |
genetiivi | aineettomuuden | aineettomuuksien |
partitiivi | aineettomuutta | aineettomuuksia |
akkusatiivi | aineettomuus; aineettomuuden |
aineettomuudet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | aineettomuudessa | aineettomuuksissa |
elatiivi | aineettomuudesta | aineettomuuksista |
illatiivi | aineettomuuteen | aineettomuuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | aineettomuudella | aineettomuuksilla |
ablatiivi | aineettomuudelta | aineettomuuksilta |
allatiivi | aineettomuudelle | aineettomuuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | aineettomuutena | aineettomuuksina |
translatiivi | aineettomuudeksi | aineettomuuksiksi |
abessiivi | aineettomuudetta | aineettomuuksitta |
instruktiivi | – | aineettomuuksin |
komitatiivi | – | aineettomuuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | aineettomuude- | |
vahva vartalo | aineettomuute- | |
konsonantti- vartalo |
aineettomuut- |
Etymologia[muokkaa]
Käännökset[muokkaa]
1. se, että on aineeton
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- aineettomuus Kielitoimiston sanakirjassa