keilaus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]keilaus (39)
- keilaaminen, keilailun harjoittaminen
- (puhekieltä) keilailu
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: [ˈke̝ilɑ̝us]
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | keilaus | keilaukset |
genetiivi | keilauksen | keilausten keilauksien |
partitiivi | keilausta | keilauksia |
akkusatiivi | keilaus; keilauksen |
keilaukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | keilauksessa | keilauksissa |
elatiivi | keilauksesta | keilauksista |
illatiivi | keilaukseen | keilauksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | keilauksella | keilauksilla |
ablatiivi | keilaukselta | keilauksilta |
allatiivi | keilaukselle | keilauksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | keilauksena | keilauksina |
translatiivi | keilaukseksi | keilauksiksi |
abessiivi | keilauksetta | keilauksitta |
instruktiivi | – | keilauksin |
komitatiivi | – | keilauksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | keilaukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
keilaus- |
Etymologia
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- keilaus Kielitoimiston sanakirjassa