ordino
 |
Ido
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]ordino (yksikön akkusatiivi ordinon; monikko ordini, monikon akkusatiivi ordinin)
Italia
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]ordino
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä ordinare
Latina
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]ōrdinō (I) (akt. prees. inf. ōrdināre,ind. perf. y. 1. p. ōrdināvī, part. perf. ōrdinātus) (taivutus[luo])
- järjestää, laittaa/pistää/asettaa/panna järjestykseen