Cheek

”Thus far, with rough and all-unable pen, / Our bending author hath pursued the story”

~William Shakespeare itsestään Henrik V:n epilogissa

”Tiedätkö on / keveempää raidaa / yksin edellä aikaa / Tehdä juttuja jota toisist / ei oo tekemään lainkaan”

~Cheek itsestään Kuka muu muka -albumin nimikappaleessa

”Je suis un grand artiste et je le sais.”

~Paul Gauguin

Cheek osoittamassa itseään.

Jare Henrik Tiihonen eli Cheek (s. 22. joulukuuta 1981) on räppäävä tradenomi. Hän on 2010-luvun Suomen johtava taiteilija. Visionääri, nero ja playboy on julkisesti verrannut itseään John F. Kennedyyn ja James Bondiin. Lahdessa uransa aloittanut Cheek on rakentanut uransa suomalaisen kulttuurin keskiöön tinkimättömän materialistisella hiphopilla, joka on saanut vaikutteita mm. F. E. Sillanpään biologismista, T. S. Eliotin sekä Ezra Poundin rytmillisyydestä, Sigurd Undsetin syvällisen paatoksellisesta ihmistuntemuksesta ja Evelyn Waugh’n puoli-ironisesta aristokraattisesta fetisismistä. Cheekin sanoitukset muistuttavat Thomas Mannin tuntemusta oman kirjallisen aseman keskeisyydestä osana länsimaista kaanonia, mutta ilman saksalaisen nöyryyttä tämän tietoisuuden edessä. Cheekin filosofisena oppi-isänä voidaan nostaa esiin Samuli Edelmann. Maailman johtavassa tietosanakirjassa, englanninkielisessä Wikipediassa, on Cheekistä kahden virkkeen mittainen artikkeli. Se on kaksi virkettä pidempi kuin Encyclopaedia Britannican vastaava.

Elämä ja ura

Cheekin albumitaidetta.

Tiihonen sai taiteilijanimensä tunnustetun kulttuurikaupunki Lahden taiteilijakaupunginosa Montmartren boheemikuppiloissa, missä hänellä oli tapana päristää pulleita poskiaan (engl. cheeks) ns. pieruäännähdyksen tuottamiseksi, kun baarin runonurkassa esiintyi joku hänestä lahjaton (”Puolet räppäreist ei tajuu rimmaamisest mitään / Ennen mikkiin päästämist pitäis kirjalliset pitää”) ja menneisyyteen jämähtänyt sanataiteilija uudelleenlämmittämässä ginsbergiläistä beat-epiikkaa. Apokryfiset pahat kielet tosin väittävät taiteilijanimen viittaavan nk. persposkiin (engl. buttcheeks).

Lahdessa Cheek liittyi 5th Element -nimiseen rap-kollektiiviin, jota on verrattu tulenkantajiin sillä erotuksella, että tulenkantajien piiristä nousi useampi kuin yksi tunnustettu taiteilija. Cheekin vahva sanomisen tarve johti kahden omakustannelevyn julkaisemiseen vuosina 2001 ja 2002. Ensilevy Human & Beast käsittelee nimensä mukaisesti ihmisen dualismia biologisena ja henkisenä olentona. Otsikko yhdistyy myös levylle päätyneeseen kunnianosoitukseen Robert Louis Stevensonille (”Jekyll & Hyde”) käynnistäen Cheekin tuotannon vahvan intertekstuaalisen virtausverkoston, jonka avulla taiteilija asemoi itsensä länsimaisen kulttuurin jatkumoon.

Ensilevyjen jälkeen Cheek on siirtynyt räppäämään pelkästään suomen kielellä, todennäköisesti siksi, että englannin kieli ei ole hänelle riittävän iso. Kielivalintaan vaikuttava tekijä saattoi olla myös se, että Cheek kuulosti englanniksi räpätessään krapulaiselta Ahti Karjalaiselta tämän yrittäessä imitoida Bill Cosbya. Lisäksi Cheek ei kykene tuottamaan esim. englannin kielessä varsin yleisinä esiintyviä foneemeja /b/, /d/, /ʒ/, /ð/ ja /θ/.

Mainstream-tätien Edelmann-virsilevytyksiä ihaileva, Vesa-Matti Loirin ähinätulkinnoista kostuva ja viikkolehdestä Katri Helenan 75-vuotistaiteilijajuhlahaastatteluja ahmiva yleisö otti Cheekin tietoisuuteensa Nelonen-kanavan Vain elämää -ohjelmassa, jossa hän ”lauloi” ja saneli omilla ”öörn, jee” -improvisaatioillaan maustettuja versioita sellaisista iki-inhoista Suomi-iskelmän hautajaismarsseista kuin vaikkapa ”Puhelinlangat laulaa”.

Tyyli

Cheekin omintakeinen laulu/artikulointityyli on selvästi tunnistettava, ja sitä on verrattu muun muassa pytyllä otsa punaisena äkistävän miehen saneluääneen. Useimmat kappaleensa taiteilija aloittaa gnuantiloopin röyhtäystä muistuttavalla syvävokaalisella örähdyksellä, joita hän tapaa muutenkin sirotella lyriikkojensa sekaan.

Estetiikassaan Cheek torjuu postmodernin relativismin ja asettaa yleisölle oman normatiivisen esteettisen mittapuun, jota voidaan mitata monetaarisesti: "Jos et mun tyylii tajuu, se meinaa että sulla ei oo tyylitajuu".

Yhdysvaltalaiseen hiphop-kulttuuriin kuuluu usein kovien kokemusten ja jopa menneen kovan luokan rikollisuran kertausta, jossa poliisiaseista saadut ampumahaavat ovat uskottavuutta boostaavia kunniamerkkejä. Cheek on tehnyt tästä omat suomalaistetut versionsa kertomalla kovasta kohtalostaan ”yksiössä Hämeenkadulla” sekä tunnustamalla laiminlyöneensä kesäduunit ja saaneensa ylinopeussakon.

Tuotannon keskeisiä teemoja

Kappaleiden lyriikoita analysoimassa.
Ego on II ÄS OO.

Kuolema, maine ja rajallisuus

”Exegi monumentum aere perennius”

~Quintus Horatius Flaccus

Mitä tänne jää -kappaleessa Cheek käsittelee kuoleman, ihmisen rajallisuuden, väliaikaisuuden ja fatalismin teemoja. Hän ei ilmaise kuolevaisuuttaan ajatellessaan surevansa sitä, että hänen osansa ihmisenä on menettää kaikki, mitä hänellä on koskaan ollut. Päinvastoin, lähes bodhisattvamaisessa introspektiossa Cheek suree jälkeensä jättämäänsä maailmaa, jonka on täytynyt luopua hänestä ja jäädä skalpeeraamattomien pitkätukkarokkarien hirmuvallan alle.

Ajatus täytettävästä elämäntyöstä, taiteellisesta velvollisuudentunnosta onkin Cheekille vahvasti yhteydessä stereotyyppisen rock-estetiikan haastamiseen sen omin keinoin: hän näkee itsensä nahkatakkisten, rock-henkisten koulukiusaajien sankarillisena kukistajana ja näin ollen myös oikeuden välikappaleena. Täten estetiikkatietoinen Cheek sijoittaa elämäntyönsä myös moraaliseen kehykseen yhdistäen nämä aspektit hieman vastoin sitä tapaa, jolla Mann ne kontrastoi: Mann kirjoittaa: "Elämä ei ole esteettisen täydellisyyden ideaalin saavuttamisen väline; päinvastoin, elämäntyö on elämän eettinen symboli". Cheekille ne ovat yksi ja sama.

Intertekstuaalisuus ja uskonto

Cheekin teoksissa on vahva intertekstuaalinen ulottuvuus: hän viittaa toistuvasti sekä klassikkokirjallisuuteen, kuten Väinö Linnan Tuntemattomaan sotilaaseen ("Rohkeutt' ku Rokan silmis") että populaarikulttuuriseen julkisuusjatkumoon, joka tuottaa baudrillardilaista todellisuusnarratiivia ("Vedän shotin päähän: Kurt Cobain"), usein saman kappaleen sisällä genrerajojen, järjen tai hyvän maun rajoituksista riippumatta.

Anna mun säilyttää se voima mun sisällä, / se sama voima ku Isällä.

Timantit on ikuisia -kappaleen teksti rakentuu pitkälti viittauksista Flemingin romaaneihin sekä niistä tehtyihin Broccoli—Saltzman-elokuvaproduktioihin. Tässä intertekstuaaliset viittaukset toimivat ironisena vastineena kappaleen vakuutteluille kertojan halusta "pysyä aitona"; aitous on ilmiselvästi hyvin ristiriitainen arvo kaksoiselämää peiteindentiteetillä elävän, laskelmoidusti tyylittelevän vakoojan toimille. Kuitenkin samalla Bond-kuvasto yhdistyy saumattomasti länsimaisen kulttuurin ehkä suurimpaan perusteokseen, suureen kulttuurikertomukseen. Kappaleen alussa taiteilija rukoilee hautausmailla kristillisen veistotaiteen ympäröimänä lausuen: "Jee. Hjöh. Anna mun olla se mies mikskä mä halusin tulla, / Anna mun antaa se mitä Sä halusit multa" ja "Anna mun säilyttää se voima mun sisällä, / se sama voima ku Isällä". Cheek vertautuu tässä hyvin selkeästi Jeesukseen, joka pyytää Isältään voimaa kestää koettelemukset ja täyttää vapahdustehtävänsä maan päällä. Cheek vakuuttaa, että "[t]ää ei tuu poistuu täältä koskaan; / Timantit on ikuisia". Samoin Jeesus lupaa, että hänen kauttaan saa iankaikkisen elämän, joka ei koskaan ole päättyvä; kristillisissä teksteissä ei ole tavatonta verrata Jeesusta ja hänen armoaan jalokiviin. James Bond -tematiikka on myös perusteltua, sillä Bond on noussut kuolleista vähintään yhtä monta kertaa kuin on maailmankin pelastanut.

Messiaaniset ja raamatulliset viittaukset muodostavat merkittävän osan myös Cheekin Kyyneleet-kappaletta. Kappale itsessään käyttää pohjana Sami Saaren Onnen kyyneleet -90-lukulaisnostalgiateosta ja yhdistyy nimensä puolesta myös katolisen sielunmessun Lachrymosa-osaan. Musiikkivideon alussa Cheek tavataan kirkosta rukoilemasta. Hän aloittaa rukouksen rituaalisilla sanoilla "Aha, jee, hähä" ja kiittää sitten Jumalaa kehumalla itseään ja menestystään. Alttarilla komeilevaan ristiin katsahdettuaan taiteilija toteaa, että "jotain tuttua" siinä on ja toteaa mitä ilmeisimmin Jeesuksen olevan ”klassikko”. Puristaen Raamattua käsissään taiteilija kertaa Bentleynsä speksejä. Teos näyttää kääntyvän satiiriksi menestyksen teologiasta, mutta sitten Cheek kääntää asetelman osoittamalla Herran huoneessa kiitollisuutensa itselleen ja omalle toiminnalleen: "Oon kiitollinen, Jaresta tein ison nimen". Poistuessaan kirkosta Cheek käyttää sanaa helvetti kevyesti täyte-eksklamaationa, näin symbolisesti vierittäen Jumalan tuomiovallan pois yltään ja asettaen itsensä uuteen teologis-taiteelliseen maailmanjärjestykseen rinnakkaiseksi jumalolennoksi: "Meidän jengi hallitsee koko helvetin skenee / Ja mä valvon sit' yläpuolelt niinku enkelit tekee". Toisaalta ilmaus helvetin skene yhdistää juutalais-kristillisen käsitteistön klassilliseen kreikkalaiseen teatteriin, jolloin kadotus näyttäytyy jonkinlaisena dionyysisenä riittinä, jota hallitseva jengi saattaa olla Tämän maailman ruhtinaan sotajoukko. Cheek kieltämättä tuntuu sijoittavan itsensä sielunvihollisen rooliin julistamalla "[v]uodesta toiseen oon tän paskan kuningas, / mut täst valtaistuimest oon maksanu hinnan".

Kristillinen ikonografia on jälleen vahvasti läsnä, kun Sami Saari soittaa flyygeliä kirkossa, missä näkyvillä on useita ristejä ja jossa poltetaan Kristus-monogrammilla varustettua rituaalikynttilää. Lopulta kappaleen kulkema huikea luomisjärjestyksellinen kaari saavuttaa miltonilaiset mitat, kun Jumalan kilpailijaksi itsensä nostanut Jare-niminen minäkertoja lausuu yksiselitteisesti: "Tää on mun tehtävä tääl". Jumala ja Saatana ovat kosmisia liittolaisia, joista molemmat on tuomittu rooleihinsa, joista ovat toisilleen velkaa asemansa. Tässä valossa kappaleen alkuosan outo yksinrukoilu autiossa kirkossa asettuu ironiseen kontekstiin: Saatana ehkä parhaiten kaikista ymmärtää Jumalaa ja itseään, ja hän lausuu sen ilmi salaovelan ilkikurisesti kuin Goethen Mefistofeles konsanaan. Paha saa roolistaan palkaksi kaiken kuviteltavissa olevan maallisen, ajallisen ja aineellisen menestyksen, (huipentumana Guccin lenkkarit) jota hänen on roolinsa vuoksi haluttava jatkuvasti lisää. Menestys, täyttymys ja kadotus kohtaavat jo tässä elämässä, ja Saatana tekee uhrauksen kosmisen oikeudenmukaisuuden puolesta hyväksymällä sen. Gravitaatiokeskeisessä sanoituksessa "onnen kyyneleet" putoavat korostetun voimakkaasti kuin Lucifer taivaasta. Kuin varmemmaksi vakuudeksi Saari vaihtaa kitaraan ja vilauttaa Soul-tatuointiaan osoittaakseen, että hän on tässä teoksessa se esiintyjä, jolla on sielu.

Suomalaisista kirjailijoista lähinnä Erik Wahlström on 2000-luvulla tuottanut yhtä huikeita maailmankaikkeudellisia visioita kristillisen aineiston pohjalta. Cheekin taiteilija on joskus Jeesus, joskus Saatana, ja aina hänellä menee paremmin kuin esikuvillaan.

Metatekstuaalisuus ja biografiset elementit

Cheekille läheisimpiä narratiivisia aiheita on kuvata hänen omaa nousuaan "Hämeenkadun yksiön" ja tuskallisen "vitun homoks" huutelun kurjasta koettelemusten alhosta valtakunnan mahtavimmaksi mieheksi. Taiteilijapersoona Cheek ja yksilö Jare Henrik Tiihonen sekoittuvat toisinaan näissä kertomuksissa, ja joskus näennäisen omaelämäkerrallinen kerronta valahtaa äkkiä Münchhausen-luokan absurdiin liioitteluun. Kyse on Salvador Dalín tai Andy Warholin tyylisestä identiteettiperformanssista, jossa taiteilijuuden roolin rajoja tarkoituksellisesti hämärretään tarkoituksena estetiikkafilosofian suuntauksesta ja psykopatologiasta riippuen julkisuuden ja persoonan käsitteiden ironinen problematisaatio, leveily ja/tai seksuaalinen päteminen.

Seksuaalisuus

”Alapääs kuuluuki tuntuu pien polte”

~Cheek seksuaaliterveyden poliklinikalla

Cheek Jossu-musiikkivideolla

Cheekille on tärkeätä korostaa, että hän on seksuaalisesti kiinnostunut naisista. Tämä seikka tulee mainittua tai ainakin implikoitua jokaisessa hänen kappaleessaan sekä verbaalisesti että usein myös visuaalisesti musiikkivideolla, jolloin kuvasto on poimittu ylituotetusta pornografiasta. Tiettävästi Cheekin seurassa vähäpukeisina esiintyville naisille maksetaan tästä.

Kappaleen Pyrkiny vähentää audiovisuaalinen kertomus on melko surullisen oloiseen yökerhoympäristöön sijoitettu versio Swazimaan kuninkaan kumppaninvalinnasta, joka degeneroituu huoratappeluksi. Kuka muu muka -kokonaistaideteoksessa (josta lisää tuonnempana) Cheek luokittelee naiset toimenkuvallisesti tällaisiin ryhmiin: ”nuorii dokaajakinkkui, muotiblogaajamirkkui”. Monitahoinen naiskuva täydentyy Timantit on ikuisia -tilityksessä viattomammilla ja romanttisemmilla lapsuusmuistoilla: "Jo junnuna ku oltiin Lahessa kännää, / joka ilta riivas Octopussy: kaheksan ämmää".

Ihmissuhde- ja seksuaalielämän traumoja purkaa retrospektiivinen Jossu-kappale, joka perustuu suomalaisen kulttuurikaanonin huomattavimpiin tuotoksiin, Taikapeilin vuoden 1994 hittiin Jos sulla on toinen, joka on saanut aiemminkin huomiota muilta taiteilijoilta. Kertoja kuvaa nuoruuden kesäänsä ollessaan 15-vuotias ("just saanu naimaluvan"), suhdettaan Johanna-nimiseen tyttöön eli Jossuun ja sitä identiteettiä muokkaavaa valaistumiskokemusta, joka tästä seurasi.

Kun on ensin tehty selväksi, että mies voi hyvin vaihtaa naista kuin sukkia, paljastuu, että Jossu on "biatch", koskapa tapailee muitakin miehiä kuin "Jare"-kertojaa. Onneton pojankoltiainen saa seksuaaliselle odysseialleen musertavan lopetuksen, kun ensiyhdynnän jälkeen hänen jalkaansa takertuu jonkun toisen miehen käyttämä ehkäisyväline. Lisäksi eräs Jossun muista sulhoista saapuu paikalle, raivostuu ja ajaa paniikkiin joutuvan "Jaren" alushoususillaan metsään. Hieman hämmentävästi ”Jare” alkaa pakoon juostessaan nauraa vapautuneesti.

Jäätelökioskilla enteellisesti liehunut sateenkaarilippu saa selkeän merkityksen, kun kertomusta kehystää kohtaus, jossa varttuneempi kertoja istuu nojatuolissa tupakoimassa samettiaamutakissa ja rusetissa, mikä on oikeutettu kombinaatio vain, jos sattuu olemaan Noël Coward tai tasan yhtä heteroseksuaali. Viesti on selvä: kertomuksen ”Jare” on luopunut rajoittavasta heteronormatiivisesta seksuaalisen kaksinaismoraalin kulttuurista ja löytänyt katharttisen katastrofin kautta todellisen identiteettinsä ("Kun ei oo elämäst kerinny puoliikaan kokee, / voi ihan luval olla vaan nuori ja sokee"). Lopuksi hän vielä naurahtaa päätään puistellen niitä aikoja, jolloin naiset käänsivät hänen päänsä. "Jossu tuli ja muutti mun maailmankuvan."

Politiikka ja yhteiskunta

2000-vuosikymmenen lopun ja 2010-vuosikymmenen alkupuoliskon yhteiskunnallisesti kiehuva ilmapiiri vaati ja odotti taiteentekijöiltä yhteiskuntakritiikkiä ja tendenssimäistä asennoitumista. Tässä ympäristössä Cheek on asettunut puolustamaan taiteilijan yksilöllistä oikeutta objektiivisuuteen, sivustakatsojan asemaan sekä estottomaan narsismiin.

Kuka muu muka? Luukuta!

Kuka muu muka -kappaletta voi pitää Cheekin metataiteilijuuden Gesamtkunstwerk-huipentumana, taiteilijan ambitioiden sublimaationa ja synteesinä hänen koko siihenastisesta tuotannostaan. Jo tutuksi käynyt ironinen itsevarmuuden ja omanarvontunnon patologinen ylikorostaminen saavuttaa siinä laaja-alaisimman ilmaisunsa taiteilijan paikasta yhteiskunnassa, historiassa ja maailmankaikkeudessa. Huikeinta, mitä sanoituksessa keksitään, on että "lehdet vertaa Dingoon". Kappaleen musiikkivideon on ohjannut Leni Riefenstahl.

Cheek ei ole ollut urallaan poliittisesti aktiivinen, joskin on maininnut kannattavansa "oikeistolaisia arvoja", joilla ei elkeistä päätellen ole yhteyttä ns. perhearvoihin. Poliittisten kantojensa vuoksi Cheek kutsui tasavallan presidentti Sauli Niinistön itsenäisyysbileisiinsä.

"Haluutte mut eduskuntaan, / mut pyöritän Suomea jo muutenkin: peruspullaa." Tämä on tulkittavissa viittaukseksi Cheekin haluun ottaa paikkansa maan henkisenä mutta myös poliittisena johtajana parlamentaaristen hallintoinstituutioiden ulkopuolella erilaisten stadioneilla pidettävien massatapahtumien ja kulttimaisia piirteitä saavan henkilökohtaisen luottamuksen kautta. Poikkeusyksilö ("Ne on trendejä, mitä mä luon, / ja mitkään säännöt ei pysty pitämään mua") ei voi alistua junnaavaan päivänpolitiikkaan ryhmäkureineen, vaan hän ottaa paikkansa alfa-auktoriteetillaan luonnollisia sosiaalisia kanavia pitkin. Onkin odotettavissa, että Cheekin saaga tulee jatkumaan yhä nousujohteisempana ja monitaiteisempana, ja ehkä joskus 2020-luvun jälkimmäisellä puoliskolla joku ilmestyy Hikipediaan lukemaan tätä artikkelia ja muistaa, että niin, tällainen Tsiikkikin oli silloin joskus, ihan tulee vanhat ajat mieleen.

Kritiikki

Jos mä oisin sä, kyl mäkin olisin mun kaa.

”Hirveetä paskaa.”

~Paavo Arhinmäki selvänä

»Tanssittava kappale. Lahden leija on taas onnistunut tekemään yhden menevän hiphopbiisin. Varsinaista uutta siinä ei ole, mutta se toimii. Sanoituksissa on välillä tietynlaista rimmaavaa oivaltavuutta: "Te-te-teki musta pyromaanin / nyt painan reikä päässä ku psykopaatit". Siis aivan mahtaavaa hei! Video on vielä parempi. Siinä on tytöillä isot tissit ja muodikkaita metroseksuaaleja näpyttelemässä tietokoneita: jokaiselle jotain.»
(Hikipedian musiikkikriitikko singlestä "Liekeissä")

Cheekin uran tulevat käännekohdat

• avioituminen
• toimittajain puheiden mukaan kansainvälisen läpimurron kynnyksellä käyminen
• ero
• uskoon tuleminen
• jonkinlaisen addiktion tilittäminen Seura-lehdessä
• vierailu Matin ja Tepon keikalla

Katso myös

• Chekkoslovakia
• Tapani Kansa
• Suomirap
• Hikinews: Liikuttunut Cheek nousi Olympiastadionilta Olympokselle

Ulkoiset linkit

• Cheek Soundboard
• Juho Keskitalo: Cheekin ura päättyi vuosikymmenen spektaakkeliin Lahden Mäkimontulla – “Tänään valot sammuu, mutta tarinat ja musiikki jää elämään”. YleX, 25. elokuuta 2018. (Archive.is) ”Vaikka tänään kohdattiinkin yhden aikakauden loppu, on pysyvä jälki jätetty historiaan jo aikaa sitten – eikä Cheekin legenda tinkimättömänä taistelijana tule kuolemaan koskaan.”