Hammaspillu
Hammaspillu on pieni, kostea ja karvainen taruolento, joka on sukua ewokeille ja ääntelee samalla tavalla. Se asustelee pimeässä metsässä ja liikkuu useimmiten öisin. Hammaspillut saattavat pälyillä ihmisiä puun takaa tai niitä saattaa istua rykelmässä kiven alla. Kerrotaan varomattomien vaeltajien joutuneen hammaspillun uhreiksi, kun he ovat nukahtaneet metsään kiven tai kannon juureen, jossa hammaspillulla on ollut pesä. Tällöin hammaspillu voi puraista mieheltä peniksen poikki tai se voi asettua vaihdokkaaksi naisen emättimeen.
Toisinaan hammaspillut voivat tulla ikkunasta sisään taloon ja asettua sinne pysyvästi. Avoimelle ikkunalle asetetun metallisen dildon uskotaan voivan estää hammaspillua tulemasta taloon. Kun hammaspillu puraisee metallidildoa, se menettää hampaansa ja kuolee. Kuolevan hammaspillun äänen kerrotaan tekevän maidon happamaksi. Moderneissa urbaanilegendoissa hammaspillu on muuttunut tappajakondomiksi.
Sapelihammaspillu
Lascauxin luolasta Ranskassa on löydetty tähän asti tieteelle täysin tuntemattoman eläimen kuvia. Äskettäin Pääsiäissaarella tehdyt kallolöydöt ovat vahvistaneet sapelihammaspillun (Macrosciurius horribilis) olemassaolon. Oravien heimoon kuuluva sapelihammaspillu saattoi painaa yli 100 kiloa. Sapelihammaspillu lienee kuollut sukupuuttoon viime jääkauden lopulla n. 10 000 vuotta sitten.
On kuitenkin mahdollista että joillakin arktisilla saarilla elää vielä sapelihammaspillujen jälkeläisiä, joskin huomattavasti pienentyneenä. Inuiittien ja tsuktsien parissa kerrotaan tarinoita hammaspillua muistuttavasta olennosta. Kenties tsuktsien välityksellä tarina näistä olennoista levisi vähitellen lännemmäksi suomalais-ugrilaisten heimojen keskuuteen. John Franklinin retkikunnan tuhoutuminen luoteisväylällä saattoi johtua hammaspillujen hyökkäyksestä. Retkikunnan päiväkirjan sivuilla kerrotaan pienten karvaisten eläinten hyökkäyksistä, mutta näitä mainintoja on pidetty tähän asti sairaiden ja uupuneiden tutkimusmatkailijoiden hourailuna.