Laura Nissin

Smelling and other sensations that are often considered solely physiological phenomena are in fact deeply influenced by culture and history, and without understanding the ancient sensory landscape, our knowledge of the past inevitably remains limited. This paper explores the olfactory nuisances in one Pompeian city block (IX,3) and its immediate neighbors. I examine the area's stenches by tracing and mapping the sources of smells, focusing on those that in previous scholarship have been considered to render ancient towns foul smelling. The analysis contests the views of malodorous Roman urban space presented in previous studies and suggests that the smellscape of urban Pompeii was not a constant reek but milder and manageable. However, the analysis also reveals that social hierarchies and power relations played a part in Pompeian odor control, and the olfactory landscape was not the same for all inhabitants.

Asiakirja on tehty osana opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamaa Tiedeinstituuttien avoin tutkimusdata -hanketta. Hankkeen toteuttajina toimivat Suomen ulkomaisten tiedeinstituuttien taustayhteisöt. Hanketta hallinnoi Institututum Romanum Finlandiae sr. Asiakirja kuvaa hankkeen tutkijoiden ehdotuksen tiedeinstituuteille siitä, miten näiden olisi mahdollista järjestää ja kehittää omaa toimintaansa suhteessa digitaalisten tutkimusaineistojen käsittelyyn, säilytykseen ja julkaisuun. Asiakirja on laadittu suositukseksi ja ehdotukseksi. Siinä esitetyt näkemykset perustuvat hankkeen tutkijoiden selvitystyöhön. Asiakirjaa on käsitelty hankkeen ohjausryhmässä, joka on antanut sisältöön liittyviä kommentteja, ehdotuksia ja suosituksia. Asiakirjaan on kerätty palautetta erityisesti hankkeessa mukana olevilta instituuteilta (henkilöstö, säätiöiden hallitukset) kesällä ja syksyllä 2020. Palautteiden perusteella päivitetty versio laaditaan loppuvuonna 2020 ja julkaistaan versiona 1.1. Asiaki...

As a permanent structure for reclining, Greeks and Romans used furniture that combined the functions of couch and bed. These bed‐couches (kline, lectus) served as the place for dining, sleeping, convalescence, love‐making, and literary activities. The standard form of Greek and Roman bed consists of a rectangular frame, four legs, possible head and foot boards, and a grid for supporting the mattress. Bed legs were either animal‐shaped, turned on a lathe, rectangular, or decorated with incisions. Wood was the most common construction material, but metal fittings and ornamental elements of more precious materials such as bronze, silver, bone, and ivory were also used. Bedclothes were most commonly made of linen and wool.

Abstract
Roman sleep - Sleeping areas and sleeping arrangements in the Roman house

The main themes of this study are the sleeping areas and the sleeping arrangements in the ancient Roman house (domus). Sleeping is fundamentally important to the well-being of humans. In order to solve the sleep related problems, it is crucial to understand how sleeping is arranged in different societies past and present.

According to the premises for sociological sleep studies, especially outlined by Simon Williams, “how we sleep, when we sleep, where we sleep, what meanings we attribute to sleep, who we sleep with, are all important socially, culturally and historically variable matters”. In this work, I have pursued a new, cross-disciplinary approach to the social aspects of Roman sleeping culture by applying these premises and asking the research questions, how, when, where and with whom Romans slept, and which factors determined these arrangements, drawing on the evidence from Latin literature and Roman archaeology.
Written sources consist of Latin texts which mention sleeping and resting. Texts were chosen by using reference books and electronic databases and studied with source critical text analysis. Archaeological material was collected from private dwellings of Herculaneum, where evidence of beds has survived. The data concerning the material culture and architectonic elements of Herculaneum was gathered mainly from the excavation reports. In addition, I documented the houses during two short fieldwork periods. The data was studied by using the methods of building archaeology and artifact studies. The analysis of data was influenced by the theories on the use of domestic space and on the theories of privacy.
The main factors influencing the sleeping arrangements in Roman society included the social status, climate, urban culture, need for control, moralistic outlook as well as ritualistic behaviour. Roman households had routine-based nightly activities and very likely also permanent sleeping spaces. However, the locations of sleeping areas could have changed according to season. The wealthiest Romans appreciated the peaceful bedchambers and cubiculum was this separate, even private bedroom of the (elite) domus.
The settings for sleeping among upper class Romans were more solitary than social and group sleeping among the members of the elite nuclear family in the houses was not typical. Slaves on duty slept outside the owner’s bedroom rather than inside and, in general, slaves had few possibilities to influence their sleeping arrangements. Children were taken into consideration in all areas of life including sleeping arrangements.
Night-time and darkness influenced the Roman space use as well; even the Roman night was dark and full of terrors and sleeping had many negative connotations. However, in spite of the negative outlook on sleeping and night, even the positive aspects of resting were admitted, sleep deprivation was understood to be harmful and problems of sleeping were actively remedied.

Tiivistelmä

Kolmasosa ihmiselämästä kuluu nukkuen. Unitutkimuksesta onkin viime aikoina tullut erittäin suosittu tieteenala, etenkin luonnontieteiden saralla. Nukkumista ja nukkumisjärjestelyjä kulttuurihistoriallisena ilmiönä on aivan lähiaikoina lähestytty myös sosiologisesta näkökulmasta, jonka mukaan aiemmin lähinnä fysiologisena toimintona pidettyyn nukkumiseen vaikuttavat varsin useat kulttuuriset, sosiaaliset sekä historialliset tekijät. 
Väitöskirjani käsittelee nukkumisjärjestelyjä sekä makuuhuonetiloja antiikin roomalaisessa talossa. Tutkimuskysymyksinä ovat miten, missä, milloin ja kenen kanssa roomalaiset nukkuivat, mitkä tekijät vaikuttivat näiden järjestelyjen taustalla ja mitä ne kertovat roomalaisesta yhteiskunnasta.
Tutkimuksessani olen käyttänyt kahta erityyppistä aineistoa. Latinankieliset tekstit, jotka mainitsevat nukkumisen ja lepäämisen muodostavat suurimman osan lähteistäni. Tekstikohtien keräämisessä olen käyttänyt pääasiassa elektronisia tekstitietokantoja sekä hakuteoksia. Kirjalliset lähteet analysoin lähdekriittistä tekstianalyysiä hyödyntäen. Arkeologinen materiaali puolestaan koostuu Campanian maakunnassa sijaitsevan Herculaneumin kaupungin yksityistalojen makuuhuonetiloista. Analyysin teoreettisena viitekehyksenä olen hyödyntänyt erityisesti tilatutkimuksen teorioita sekä teorioita yksityisyyden käsitteestä.
Roomalaisten nukkumisjärjestelyihin vaikuttivat keskeisesti nukkujan sosiaalinen status ja asema kotitaloudessa, kaupunkikulttuuri, yöllisen tilan kontrollin tarve, moralistiset käsitykset sopivasta unen määrästä, riitit ja rituaalit sekä ilmasto. Makuuhuonetta saatettiin vaihtaa vuodenajan mukaan, mutta muutoin makuuhuoneet olivat pääsääntöisesti pysyvästi samassa käytössä, toisin kuin aiemmassa tutkimuksessa on esitetty. Tutkimukseni osoittaa myös että varhaisemmassa tutkimuksessa esiintyvä käsitys yksityisyyden vähyydestä roomalaisissa makuutiloissa ei pidä paikkaansa, vaan etenkin varakkaat roomalaiset arvostivat rauhaa ja nukkumisjärjestelyjensä yksityisyyttä ja suosivat yksityisiä ja erillisiä makuuhuoneita (cubiculum). Keskipäivän lepo sekä yksi yhtenäinen, yöllinen unijakso olivat tunnusomaisia roomalaiselle nukkumiskulttuurille.
Roomalaisissa taloissa makuuhuoneen jakaminen oli rajattu pääasiassa pariskunnille, mutta käytännöissä saattoi olla myös hieman joustovaraa. Yhteisöllistä nukkumista (useita aikuisia samassa tilassa) ei kuitenkaan tunneta roomalaistaloista ydinperheen keskuudessa. Palvelustehtäviään hoitavat orjat nukkuivat isäntäväen makuuhuoneen ulkopuolella pikemminkin kuin sisällä. Orjilla oli selkeästi vähemmän mahdollisuuksia vaikuttaa omiin nukkumisjärjestelyihin, joskin vaikutusmahdollisuudet olivat yhteydessä orjan asemaan ja tehtävään talossa. Lapset otettiin hyvin huomioon nukkumista suunniteltaessa.
Myös pimeys ja yöaika muokkasivat roomalaista tilankäyttöä, roomalainenkin yö oli pimeä ja täynnä kauhuja. Niin pimeyteen kuin nukkumiseenkin suhtauduttiin hyvin nurjasti. Tästä huolimatta myös levon positiiviset puolet tunnistettiin ja tunnustettiin, univajeen ymmärrettiin olevan haitallista ja uniongelmia pyrittiin korjaamaan aktiivisesti.

Conference presentation held 15.1.2019 at

Island Dynamics Conference, Longyearbyen, Svalbard, 13-17 January 2019

The fear of dark is a universal phenomenon: darkness veils secrets and negative connotations for the night are abundantly available. Also ancient Romans had an adverse attitude towards dark. Testimonies of nocturnal rituals, religion, secrets, decadence, creatures of night are aplenty. This paper seeks to explore how night was perceived by Romans and to inspect the intimidating night-time phenomena and threats (concrete pains and dangers of the night as well as evil spirits, phantoms and night visions) which harrowed ancient Romans and how they protected themselves against these threats.

Roman night allowed deviant behavior to overrun the city and supernatural powers to work. Darkness permitted dark deeds and night was thought to give license to illicit actions, and even magic. Terror is reflected in the emotional language use in Latin literature seeking to emphasize the special nature of night time, which needed to be regulated. The special nature of night was even reflected in the (archaic) Roman law. The fear of dark was used as means to establish strict control over people and especially unsupervised nocturnal meetings were banned, on order to keep the standards of patriarchal society unshaken.