Vahva kakkonen
Ote kirjasta Kukkanuottasilla (Teos, 2018)
Puutarha ei ole parempaa kuin seksi, mutta on kyllä vahva kakkonen. Puutarhuri osaa suhtautua seksiin luontevasti ja avarasti, sillä mitä muuta puutarha on kuin seksiä ja swingiä? Hortoilua lisääntymisen ympärillä, sen toivossa ja varassa? Luonto tähtää lisääntymiseen ja elämän jatkumiseen. Kukat ja mehiläiset! Heteet ja emit! Koko kattaus ja 360 asteen mahdollisuus antaa ja saada. Osallistua!
Jotkut kuitenkin asettavat puutarhan hoitamisen etusijalle. Miksi ihmeessä?
No esiaviollista puutarhanhoitoa voi harrastaa ilman, että puritaanisinkaan tapaus siitä hermostuu.
Kukaan ei motkota, jos nukahdat puutarhasession jälkeen. Sanomista ei tule siitäkään, kun alat kesken session kuunnella uutisia.
Ennen puutarhapuuhia ei ole pakko mennä suihkuun eikä pukeutua viettellevästi tai oikeastaan millään tavalla. Ei tarvitse vilkaista peiliin. Riittää, kun on hanskat ja työkalut — ja kyllä onnistuu, jopa huonona tukkapäivänä.
Se aika kuukaudesta ei merkitse puutarhassa mitään. Vain säällä on jonkinlainen vaikutus, eikä kesän koittaessa juuri silläkään.
Alan lehtiä, kirjallisuutta ja elokuvia ei tarvitse piilotella. Voi lukea syventävää kirjallisuutta ja tankata kuvaliitteitä ilman, että käärii ne dekkarin kansipapereihin.
Työkaveri tai kumppani ei tuohdu, kun puutarha on mielessä koko ajan.
Puutarhakaskuja hölöttäessäsi kukaan ei syytä ahdistelusta eikä ahdistu. Voit puhua kukkasista ja mehiläisistä - ja tarkoittaa mitä sanot.
Ne, joiden kanssa olet harrastanut puutarhajuttuja, eivät aiheuta noloja tilanteita myöhemmin, vaikka kohtaisit heidät apteekissa. Melkoinen etu! Mustasukkaisuutta ei tunneta.
Olet sitten aloittelija tai kokeneempi tekijä, puutarhassa vallitsee sallivuus ja demokratia. Kukaan ei kiusaannu jos kysyy jotakin, mitä ei vielä tiedä.
Jos tekee puutarhatöitä yksin, harvemmin pelotellaan sokeutumi- sella.
Ei ole pakko harrastaa puutarhanhoitoa saman tyypin kanssa vuodesta toiseen. Voi myös olla useita puutarhakamuja yhtä aikaa.
Puutarhapuuhissa ei tarvitse pelätä tarttuvia tauteja. Kasvien mukana niitä voi toki levitä, mutta ne eivät pomppaa tarhureihin.
Voi pitää sukat jalassa ja hatun päässä ilman, että se herättää kum- mastusta.
Kaikki asennot ovat yhtä hyviä. Mahdollisten vammojen tai tapa- turmien hoidattamisessa ei tarvitse aristella eikä änkyttää lääkärissä intiimiasioita.
Ei ole syytä mennä hämäräperäisiin puoteihin pitääkseen innostusta yllä.
Jos sinusta tulee presidentti tai pääministeri, arkaluonteisten nau- hojen tai valokuvien päätymistä julkisuuteen ei tarvitse hermoilla.
Kitkemiskuva tai otos sinusta ja suuresta pihvitomaatista ei kiinnostaa ketään, koskaan.
Puutarha-aktiviteetteihin ei tarvitse hakea rohkaisua väkijuomista tai päihteistä. ”Oh nou, tulipa istutetuksi pioni keskelle parkkipaikkaa. Mutta, olin kännissä, heh.” Niin ei vain tapahdu.
Puutarhasta voi nauttia täydellisesti aivan ventovieraiden kanssa ilman huonoa omaatuntoa.
Kirjasta kirjoitettua
"Tulin hyvälle tuulelle pakinoita lukiessa. Olen esikasvatusvaiheessa oleva puutarhatyyppi ja viihdyin Mari Mörön puutarhatarinoiden matkassa, koska en kokenut olevani oppikirjan äärellä vaan tutustumassa yhden viherpersoonallisuuden ajattelu- ja kokemusmaailmaan puutarhanhoidosta."
(Kosminen K./blogi) Lue lisää:
* * *
"Kirjan kuvat ovat mahtavia ja yhtä lukuunottamatta kirjailijan itsensä ottamia. Kuvat, mehevä kieli, kiinnostavat ja paljon tietoa sulavassa muodossa sisältävät tekstit, joista osa on krouveja ja vauhdikkaita, osa hyvinkin herkkiä. Kaikki tämä muodostaa paketin, johon muidenkin kuin kukkasuutareiden kannattaa tarttua.
Mörön rentoa tekstiä on ilo lukea, ja kirjoittaja sepittelee omia sanojaan kuten kukkasuutari ja kukkanuottasilla. Kirja sopii puutarha-aiheesta kiinnostuneelle siksikin, että kaiken pihatouhun lomassa voi lukea luvun kerrallaan, silloin tällöin. Muille varoitus: saatatte hurhataa vaikka neliön kokoisen parvekkeen puutarhavarusteluun, kun luette Mörön juttuja ja innostutte kirjailijan ottamista kirjan kukkakuvista."
(Tuijata/blogi) Lue lisää
* * *
"Mari Mörö kuvailee puutarhahoitoon hurahtaneen arkea aidon lämpöisesti, terävällä huumorilla, itseironiseen tyyliin."
(Kotipuutarha)
* * *
"Puutarhakirjallisuuden helmiin kuuluu mielestäni Mari Mörön kirjoitukset puutarhasta. Mörön kirjat eroavat perinteisistä opasmaisista puutarhakirjoista siinä, että ne ovat soljuvaa kerrontaa intohimoisen puutarhaihmisen elämästä ja kokemuksista. Tekstit ovat lisäksi täynnä hersyvää huumoria ja ne saavat lukijan hihittelemään tuon tuosta."
Inkalilja Love, lue lisää
"Sain tästä kirjasta myös monia uusia ja mielenkiintoisia tietoja. Toki tiedän, että hienoja puutarhoja on ympäri maailmaa, mutta omat rahkeet eivät ole riittäneet edes Suomen tai Euroopan nähtävyyksien kahlaamiseen. Nyt löytyi uusia houkutuksia Vancouverin alueelta, joihin pääsyn mahdollistaakseni joudun jatkamaan lottoamista entistä intensiivisemmin. No, kaipa se onni kolahtaa yhdelläkin rivillä, jos on kolahtaakseen.
Mari Mörö siirtää lauseiksi ja tarinoiksi kaikki ne ihanat puutarha-asiat, joita me muut pohdimme mielessämme ja kenties jaamme keskenämme. Kirjaa lukiessa voi käydä niin, ettei sitä yhden tai kahdenkaan pakinan jälkeen malta laittaa yöpöydälle ryhtyäkseen nukkumaan. Pakko lukea eteenpäin. Niin kävi minulle, mutta ainahan voi nukkua seuraavana yönä. Tai sitä seuraavana.
Ja muistakaa katsoa myös kuvat. Bonusta tarinoiden lisäksi."
Rikkaruohoelämää-blogi, lue lisää
* * *
"Kirjan kuvat ovat mahtavia ja yhtä lukuunottamatta kirjailijan itsensä ottamia. Kuvat, mehevä kieli, kiinnostavat ja paljon tietoa sulavassa muodossa sisältävät tekstit, joista osa on krouveja ja vauhdikkaita, osa hyvinkin herkkiä. Kaikki tämä muodostaa paketin, johon muidenkin kuin kukkasuutareiden kannattaa tarttua." Lue lisää
* * *
"Alta kuultaa kolumnimainen ilmaisu, mutta Mörön sosiaalisesti tarkkanäköiset ja sadunomaisesti liioittelevat proosapalat ovat absurdin hupaisia. Täysin kurantti on esimerkiksi hyönteisten syömistä käsittelevä ”Sirkkaamosta hepokattilaan”, joka sisältää vinkkejä kotoiseen sirkkafarmiin ja oman pihan kotiloiden hyödyntämiseen. Kirjan aiheisto on rikas, ja sitä on lähestymistapakin: ”Kävelin yöllä puutarhassa, nuuskin heliotrooppeja, ihailin tivolikukkaa ja henki kulki. Sitten kastelin tomaatit ja muut kasvihuoneen asukit, mutustelin pienilehtistä basilikaa, suljin kasvihuoneen oven, kävin uimassa, ihailin siirtolohkareita, maistoin kallioimarretta, herätin miehen ja rakastelimme, kävelin taas puutarhaan ja laadin testamentin.” Lukija ei pääse usein luistamaan sellaiseen mukavuuteen, joka syntyy tekstin arvattavuudesta, vaan proosan näkökulma vaihtuu nopeasti ja hilpeästi."
Nuori Voima, lue lisää
