Tämä on toinen kerta kun muutan Saksaan. Jotkut asiat ottavat päähän, vaikka osasinkin varautua.
Esimerkiksi matkapuhelinliittymän saaminen on hankalaa – ja siitä eroon pääseminen vielä hankalampaa.
Koska käytän työssäni puhelinta usein ja paljon, prepaid-liittymä ei ollut vaihtoehto. Piti siis solmia sopimus operaattorin kanssa.
Saadakseen matkapuhelinliittymän Saksassa, pitää ensin olla saksalainen pankkitili. Jotta saisi pankkitilin, pitää olla rekisteröitynyt väestörekisteriin. Se ei käy noin vain.
Kun muutin Saksaan edellisen kerran, minun piti jonottaa viisi viikkoa, jotta rekisteröityminen onnistuisi.
Tällä kertaa osasin varautua Berliinin kaupungin pitkiin jonoihin varaamalla ajan monta viikkoa etukäteen. Silti liittymän hankkimisen vaikeus pääsi yllättämään.
Työpestini Berliinissä kestää vajaan vuoden. Sen vuoksi halusinkin määräaikaisen liittymän, sillä saksalaisesta kännykkäsopimuksesta on hyvin vaikea päästä eroon.
Kun muutin Suomesta, pystyin sanomaan Elisan liittymän irti saman päivän aikana. Saksassa sama ei onnistu.
Kun muutin pois Saksasta kaksi vuotta sitten, sanoin liittymäni irti kolme kuukautta etukäteen. Se ei yksin riittänyt, vaan jouduin esittämään todistuksen poismuutostani. Eikä sekään vielä riittänyt, vaan minun piti esittää myös virkatodistus Helsingistä.
Luulin, että asia oli sillä hoidettu.
Pari kuukautta muuton jälkeen tuli lasku. Minun piti maksaa 1 200 euroa siitä, että puhelinliittymä oli irtisanottu ennen sopimusajan umpeutumista.
Saksaan palattuani päätin, etten ainakaan käytä tätä samaa suurta operaattoria enää. Päätin valita toisen operaattorin.
Siellä vastattiin, että kaikki liittymäsopimukset ovat kaksivuotisia. Jos haluan katkaista sopimuksen ennen sitä, joudun maksamaan erotuksen. Tässä tapauksessa hinnaksi olisi tullut 750 euroa.
– Voit tietysti ottaa saksalaisen liittymän mukaan Suomeen kun palaat sinne, ystävällinen myyjä yritti.
Olin otettu siitä, että tämä toisen operaattorin myyjä suhtautui minuun melkein kuin asiakkaaseen. Toisin kuin ensimmäinen operaattori, jonka myyjä käyttäytyi muutama vuosi sitten kuin DDR:n rajapoliisi konsanaan – hän vaati nähdä passini.
Koska hän ei löytänyt passista oleskelulupaa, ei hän olisi halunnut myöntää minulle matkapuhelinliittymää. Jouduin kertomaan myyjälle, että Suomi on EU-maa eikä minulla tarvitse sen vuoksi olla oleskelulupaa.
Kysyin myyjältä, josko hän oli kuullut EU:n vapaasta liikkuvuudesta. Myyjä myönsi kuulleensa siitä.
Vaikka toisen operaattorin myyjä sentään tiesi, ettei minun tarvitse näyttää oleskelulupaa liittymän saadakseni, päätin kuitenkin kokeilla kolmatta operaattoria.
Siellä myyjä oli yllättävän ystävällinen. Tälläkin yrityksellä oli ainoastaan kahden vuoden puhelinliittymiä, mutta heidän rangaistusmaksunsa ennenaikaisesta irtisanomisesta vastasi ”vain” kolmen kuukauden matkapuhelinmaksuja.
Tietysti edellyttäen, että näyttäisin kaikki todistukset muutostani toiseen maahan.
Järjestelmä pääsi siis yllättämään minut, varautumisestani huolimatta. Saksa on matkapuhelin- ja nettiasioissa teknisesti jälkeenjäänyt ja sopimusasioissa eri planeetalta kuin Suomi.
Ihme, ettei EU-komissio ole puuttunut tähän, sillä tämä on jonkinasteinen rajaeste EU:n sisämarkkinoilla.
Voisin tietysti käyttää suomalaista liittymää Saksassakin. Se on aika halpaa nykyisin – EU:n ansiosta. Valitettavasti kukaan saksalainen ei vastaisi ulkomaalaisesta numerosta tuleviin soittopyyntöihin.
Siksi saan tyytyä siihen, että rangaistus liittymäsopimuksen irtisanomisesta on vain kolmen kuukauden kännykkälaskun suuruinen.