Päästöjen rajoittaminen verotuksella tai muilla keinoilla noussee esille pian alkavissa hallitusneuvotteluissa.
Sitran tuore raportti pohjusti asiaa keskiviikkona ja ehdotti monenlaisia kiristyksiä suomalaisyritysten päästö-, ympäristö- ja luonnonvaraveroihin.
Mutta johtaisivatko nousevat kustannukset hiilivuotoon eli siihen, että yritykset siirtäisivät tuotantonsa sinne, missä päästöistä ei rangaista?
Silloin päästöt vaihtaisivat paikkaa, mutta eivät vähenisi. Sen sijaan Suomi menettäisi työpaikat. Tästä, niin sanotusta hiilivuodosta puhutaan paljon, mutta lopulta sen osoittaminen on vaikeaa.
Sitran tilaisuudessa emeritusprofessori Sixten Korkman tyrmäsi ajatuksen yritys- ja työpaikkapaosta, jos päästöjen hintaan nostetaan veroilla.
– Tutkimusten mukaan ei ole niin, että yritystoiminta siirtyisi muihin maihin jonkin suhteellisen vaatimattoman ympäristöveron takia, Korkman vahvisti Ylen haastattelussa.
– Näillä tahoilla on suuret lobbarit nopeasti liikkeellä
Turhaa tukea teollisuudelle?
Suomi tukee paljon energiaa käyttävää teollisuutta muun muassa 200 miljoonan euron veronpalautuksilla. Valtion taloudellisen tutkimuslaitoksen (VATT) muutaman vuoden takaisen selvityksen mukaan tälle tuelle ei saada vastinetta.
VATT:n tutkimuksen mukaan energiaveronpalautus ei ole parantanut energiaintensiivisen teollisuuden kilpailukykyä.
Tekeillä on myös uusi selvitys, joka valmistuu tämän kuun lopussa. Valtioneuvoston kanslia tilasi selvityksen VATT:lta ja Elinkeinoelämän tutkimuslaitokselta.
Etlan tutkimusjohtaja ja professori Mika Maliranta ei vielä paljasta tutkimuksen sisältöä, mutta hänen mukaansa ekonomistien yleinen näkemys tukee Korkmanin kantaa.
Palkka ennen energiaa
Maliranta korostaa, että yrityksen sijaintipäätös on “satojen asioiden summa”.
Tuotantopanosten hinta on vain yksi päätöksiin vaikuttava kokonaisuus, ja tästä energian hinta vain yksi osa. Esimerkiksi henkilöstökulut ovat suurempi kokonaisuus.
– Energiapanoksen osuus kokonaiskannattavuudesta on hyvin pieni. Se vaihtelee, mutta on useimmilla toimialoilla suhteellisen pieni, Maliranta luonnehtii.
– Kannattavuuden vuosittainen vaihtelu on niin suurta, että energian hinta ei siinä näy.
Etujärjestöt tiukkana
Korkman muistutti jutun alussa elinkeinoelämän nopeista lobbareista.
Tänä keväänä vientiteollisuuden suurimmat etujärjestöt eli Kemianteollisuus, Metsäteollisuus, Teknologiateollisuus kertoivat omasta yritysjohtajakyselystään.
Kyselyssä todetaan, että “energian ei tule olla Suomessa verrokkimaita kalliimpaa” ja että “jos teollisuuden välilliset kustannukset kasvavat, investoinnit siirtyvät kilpaileviin maihin”.
Elinkeinoelämän keskusliiton ilmasto- ja energiakysymyksistä vastaava johtava asiantuntija Kati Ruohomäki myöntää, että hiilivuodosta EU:n ulkopuolelle on vaikea löytää selvää todistusaineistoa ainakaan vielä.
Ei voida olla laboratoriossa
Mutta hänen mielestään kyse ei ole vain siitä, että eurooppalainen yritys sulkee ovensa ja siirtyy jonnekin EU:n ulkopuolelle. Riskinä on myös se, että hiilikustannusten takia EU:n ulkopuolinen yhtiö vie markkinaosuuksia eurooppalaisilta.
– Tämä riski vaikuttaa jo siihen, mihin sijoittajat laittavat rahansa ja mihin investoidaan, Ruohomäki sanoo.
– Ei voida mennä siihen, että annetaan sen tapahtua ja todetaan, että nyt on sitten hiilivuotoa. Ei voida olla koelaboratoriossa.
Suomessa kahdeksan eduskuntapuoluetta sopi joulukuussa Suomen ilmastotoimien merkittävästä kiristämisestä alkavalla hallituskaudella.
Tehdäänkö ympäristöveroilla Suomesta ja Euroopasta koelaboratorio? Aiheesta voi keskustella tänään torstaina klo 22 saakka.