MOSKOVA Sauna yhdistää venäläisiä ja suomalaisia. Olemme kummatkin löylykansaa, vaikka idässä saunaa kutsutaankin banjaksi.
Koronasta huolimatta venäläisten yleisissä saunoissa meno on jatkunut lähes normaaliin tapaan.
Kun saunon Venäjällä, olen saanut kuulla lukemattomia kertoja paikallisten mielikuvista suomalaisesta saunasta. Täällä luullaan, että Suomessa sauna on tulikuuma ja kuiva, eikä meillä kylvetä vastan kanssa.
Kyse on tietysti väärinkäsityksistä, mutta saunassa ei silti ole lainkaan samanlaista molemmilla puolilla rajaa.
Päällimmäinen huomio on, että venäläinen löylyhuone lämpiää usein suljetulla, kaasulla toimivalla kiukaalla. Se muistuttaa ulkoapäin suomalaista leivinuunia.
Suurin ero on itse saunatavoissa.
Venäläinen ei esimerkiksi koskaan sauno hatutta. Ilman huovutettua saunahattua paljastuu banjassa heti suomalaiseksi. Itse olen tykästynyt hattuun, koska se suojaa tehokkaasti päätä kuumuudelta.
Huopahattua kummallisempi on saunarituaali, johon olen törmännyt useissa Moskovan ja Pietarin yleisissä banjoissa. Sitä kutsutaan “löylyn tekemiseksi”.
Kyse on siitä, että banjamestari avustajineen kuumentaa tyhjän banjan tappiin saakka heittämällä kerta toisensa jälkeen löylyä kiukaaseen ja kierrättämällä kuumaa ilmaa esimerkiksi lakanaa pyörittämällä.
Lisäksi katonrajaan asetellaan vaikkapa minttua, piparjuurta tai jopa valkosipulia. Näin banja täyttyy voimakkaalla aromilla.
Kun kaikki on valmista, ihmiset kutsutaan lauteille ja rituaali voi alkaa.
Saunojat pakkautuvat yhtä aikaa kuumaan löylyhuoneeseen.
Toiset kiipeävät kärvistelemään ylös saakka, toiset jäävät suosiolla alemmaksi. Itse pysyttelen yleensä jossakin keskivaiheilla.
Yleisten banjojen laudetila on usein laakea ja istumisen ohella voi myös makoilla.
Sitten banjamestari saapuu paikalle ja alkaa siivilöidä kuumaa ilmaa kohti punaisina hikoilevia saunojia. Banja täyttyy ähinästä, mutta muuten polttava kuumuus tulee kestää vaitonaisena.
Venäjälläkin on tapana pitää hiljaisuutta lauteilla – ainakin kun banjamestari on paikalla.
Lopuksi saunojat palkitsevat löylyt raikuvilla aplodeilla ja pötkivät vilvottelemaan kylmäaltaaseen. Sama rituaali toistuu taas tunnin päästä.
Sitä ennen löylyhuoneeseen voi palata kylpemään vastalla.
Vastoja on venäläiseen tapaan yleensä yhtä aikaa käytössä kaksi eli kummallekin kädelle omansa.
Niillä kylpijät hakkaavat vuorotellen toisiaan. Koivun lisäksi vasta voidaan vääntää tammesta, lehmuksesta tai vaikka katajasta.
Välillä istumme alas ja juomme olutta tai teetä. Useissa yleisissä banjoissa voi myös tilata ruokaa pöytään saunatauolla.
Kotiin lähdettäessä toivotellaan kanssasaunojille lempeitä löylyjä: S ljogkim parom!
Venäläisten sauna on voittanut ainakin tämän juron suomalaisen puolelleen. Banja kuvaa itänaapurin yhteisöllisyyttä – ja se on mielestäni parasta, mitä täältä löytyy.