Kolme vuotta sitten kiinalainen maanviljelijä toi Hebein yliopiston museoon pääkallon, jota hänen perheensä oli pitänyt piilossa kolmen sukupolven ajan. Kallo oli löytynyt Harbinjoen rautatiesillan rakennustyömaalta lähes 90 vuotta sitten.
Tutkijat katselivat lahjoitusta hämmentyneinä. Kallon ominaisuuksissa oli niin sekaisin uutta ja vanhaa ihmislajia, ettei sen omistajalla näyttänyt olevan paikkaa ihmisten sukupuussa.
Kallo on paljon isompi kuin yhdelläkään tunnetulla ihmislajilla, myös meillä nykyihmisillä. Aivoille päässä oli yhtä paljon tilaa kuin meillä. Silmäkuopat sen sijaan ovat kulmikkaat – miltei neliskulmaiset – ja kulmaharjanteet paksut. Hampaat leveässä suussa ovat hyvin suuret.
Tutkijat uskovat nyt ratkaisseensa arvoituksen. The Innovation -lehdessä julkaistujen kolmen kiinalais-australialais-brittiläisen tutkimuksen mukaan kyseessä on aiemmin tuntematon laji, joka oli nykyihmiselle jopa läheisempi sukulainen kuin neandertalilaiset.
Laji nimettiin löytöpaikkansa mukaan Homo longiksi, "lohikäärmeihmiseksi". Löydöllä on ikää ainakin 146 000 vuotta.
Siihen tutkijat päätyivät radioaktiivisen uraanin isotooppien hajoamissarjojen perusteella. Koska isotooppien puoliintumisajat tunnetaan, niistä voidaan päätellä erittäin vanhojenkin löytöjen ikä.
Kallon ja muiden Harbinjoen varresta löydettyjen pleistoseenikauden keskivaiheilla eläneiden nisäkkäiden fossiilien röntgenfluoresenssitutkimukset – alkuainepitoisuuksien mittaukset – tuottivat erittäin samanlaisia tuloksia.
Ihmislajien vertailussa oli mukana 95 kalloa ja leukaluuta neljältä Homo-suvun lajilta, varhaisimmasta Homo erectuksesta – pystyihmisestä – nykyihmisiin. Välissä elivät heidelbergin- ja neandertalinihminen. 600 morfologisen ominaisuuden perusteella piirrettiin kaavio lajien fylogeneettisistä suhteista.
Kaikkiaan tuloksista on pääteltävissä, että Homo longi oli Homo sapiensin sisarlinja, joka eli samaan aikaan Aasiassa; fylogeneettisesti laji oli lähempänä nykyihmistä kuin neandertalilainen, sanoo Kiinan tiedeakatemian paleoantropologi Xijun Ni.
- Fylogenetiikka = lajien evoluutiobiologisen polveutumishistorian tutkimus
- Morfologia = eliöiden anatomian säännönmukaisuuksien tutkimus
On aivan varmaa, ettei tiedeyhteisö niele uutta hypoteesia sellaisenaan. Se tönäisee nykyihmisen rinnalta lajin, jonka paikka on vakiintunut tutkimus tutkimukselta, kun perimästämme on löytynyt yhä enemmän neandertalilaisten vaikutusta.
Toisaalta tutkijat ovat hyvin tietoisia siitä, että ihmisen suvun evoluutio on polveillut tavoilla, joita ei vielä tunneta. Tämän vuosituhannen alussa sukupuussamme oli neljä lajia. Sittemmin määrä on kasvanut yhdeksään, ennen tätä uusinta mahdollista tulokasta.
Juuri pleistoseenikauden keskivaiheet ovat ihmisten evoluutiossa erittäin monimutkaista aikaa. Siitä, mitä Kiinassa tapahtui 100 000–500 000 vuotta sitten, on vasta kertymässä todistusaineistoa kaivauksien lisääntyessä.
– Kallo on todella kiinnostava. Sillä on kerrottavaa evoluutiosta Aasiassa. Se on kuitenkin vain yksi kallo ja sen löytämisestä on ehtinyt kulua aikaa, joten epävarmuutta on paljon ja tietoa puuttuu, kommentoi Max Planck -instituutin professori Michael Petraglia kollegojen tuloksia Smithsonian-instituutin verkkolehdessä.
Tutkimuksiin osallistunut Lontoon luonnonhistoriallisen museon antropologi Chris Stinger on ainakin toistaiseksi sillä kannalla, että löytö tulisi niputtaa yhteen toisen kiinalaislöydön kanssa.
Myös tuo Shaanxin maakunnasta Dalista löytynyt 250 000 vuoden takainen kallo on sekoitus vanhoja ja modernimpia piirteitä. Lajille voisi antaa nimeksi Homo daliensis, Stinger ehdottaa. Niin tai näin, longi tai daliensis, laji oli hänenkin mielestään nykyihmisen lähin sukulainen.
Tutkijat päättelevät, että Harbinin "lohikäärmeihmisen" kallo kuului vähintään 50-vuotiaalle miehelle, joka eli pienessä ja jokseenkin eristyneessä keräilijä-metsästäjäyhteisössä metsittyneellä tulvatasangolla.
Pleistoseenikauden Kiinassa osa ihmisistä eli etelän lämpimissä sademetsissä, mutta Homo longin pohjoisella kotiseudulla ilmasto oli kylmä, joten suureksi ja vankaksi kehittynyt ruumis saattoi olla ympäristön sanelema välttämättömyys.
Se käy yksiin populaatioden evoluution teorian kanssa: Pienet eristyksissä eläneet ihmisryhmät kasvoivat aika ajoin, sekoittuivat toisiin ja hajosivat uudelleen pienryhmiksi. Samalla ne sopeutuivat yhä uudenlaisiin ympäristöihin.
Neandertalilaisten alkukodista uusi hypoteesi
Kuvaa keskisen pleistoseenikauden ihmislajien evoluutiosta monimutkaistavat entisestään myös Israelista löydetyt luunkappaleet.
Science-lehdessä julkaistussa israelilais-yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa tultiin siihen tulokseen, etteivät nykyisessä Keski-Israelissa Nesher Ramlassa eläneet ihmiset olleetkaan Euroopasta tulleita neandertalilaisia, kuten alkujaan oletettiin.
Vakiintuneen teorian mukaan jäätiköiden eteneminen ajoi Euroopan neandertalilaisia muuttamaan porukka porukalta kohti etelää. Jotkut päätyivät nykyisen Israelin alueelle noin 70 000 vuotta sitten. Miksipä eivät myös Nesher Ramlaan?
Niin arveltiin, kunnes löydön ikä selvisi. Se on 120 000–140 000 vuotta.
Vanhimmat fossiilit, joissa on neandertalilaispiirteitä, on löydetty Länsi-Euroopasta. Sitä pidetään neandertalilaisten alkukotina. Tel Avivin yliopiston antropologian emeritusprofessori Israel Hershkovitz haastaa valtateorian Nesher Ramlan löytöjen perusteella.
Entäpä jos neandertalilaisia asuikin Lähi-idässä jo jopa 400 000 vuotta sitten ja heitä vaelsi useaan otteeseen sekä länteen Eurooppaan että itään Aasiaan? Länsi-Euroopan neandertalilaiset olivatkin Lähi-idän neandertalilaispopulaation rippeet, Hershkovitz päättelee.
Päätelmät perustuvat kahteen luunkappaleeseen. Kalkkikivikaivannon uumenista hevosten, kuusipeurojen, alkuhärkien ja muiden eläinten kivettyneiden luiden seasta löytyi palanen päälakea ja leukaa.
Yhdysvaltalaisen Binghamtonin yliopiston antropologian prefessori Rolf Quam ei arvele löytöjen tarinaa yhtä rajuksi mullistukseksi valtateoriaan kuin Hershkovitz.
Toisen lajin jäsenien kulkeutuminen Lähi-idästä Eurooppaan on voinut tuoda oman lisänsä neandertalilaisten geenipooliin, Quam muotoilee.
Tutkijat eivät ole nimenneet löytöään uudeksi ihmislajiksi. Heidän mukaansa luut kuuluvat useilta Lähi-idän kaivauksilta tehtyjen vaikeasti määriteltävien löytöjen joukkoon, alueella 120 000–420 000 vuotta sitten eläneelle populaatiolle.
Afrikan, Euroopan ja Aasian risteyksessä lienee ollut paljon ihmisten ja geenien liikettä suuntaan jos toiseenkin, tutkijat päättelevät. Se saattaa heidän mukaansa selittää Nesher Ramlan asukkaan ristiriitaiset anatomiset piirteet.
Leuassa on enemmän neandertalilaispiirteitä kuin päälaessa. Se sopii hyvin aiempiin päätelmiin: sekä neandertalilaisilla että nykyihmisillä evoluutio muutti ensin kasvoja ja vasta myöhemmin päälaenluuta.
Science-lehdessä julkaistussa oheistutkimuksessa pohdiskellaan Nesher Ramlan populaation elämäntapaa.
– Löytö on uskomaton. Emme olleet ikinä kuvitelleetkaan, että täällä vaelteli Homo sapiensin rinnalla vielä siihen aikaan jokin vanha laji, sanoo Jerusalemin heprealaisen yliopiston antropologi Yossi Zaidner Haaretz-lehdessä.
Luulöytöjen runsauden perusteella paikalla oli ollut metsästäjien leiri ja riistan teurastuspaikka. Kivityökalut todistavat niin edistyneestä teknologiasta, että aseiden arveltiin aluksi jääneen Afrikan nykyihmisiltä, joista osa ulotti retkensä riistan perässä hyvinkin kauas.
Sellaisesta on arkeologisia todisteita muulta Lähi-idästä 120 000 vuoden takaa. Eurooppaan nykyihmisten tiet ylsivät vasta 80 000 vuotta myöhemmin.
Zaidner tuli siihen tulokseen, että Nesher Ramlan asukkaat kiinnostuivat alueelle tulleiden nykyihmisten metsästysporukan aseista ja alkoivat tehdä samanlaisia. Se todistaa rinnakkaiselosta, Zaidner sanoo.
– Teoriassa joku olisi voinut löytää maasta oudon aseen ja saada kokeilemalla aikaan samanlaisen. Mutta piikivestä isketyt aseet ovat kaikilta valmistusvaiheiltaan sellaisia, että jonkun oli pakko opettaa niiden tekemistä.
Looginen päätelmä on, että vaikka Nesher Ramlan väki vaikuttaa morfologisesti vallan muulta kuin nykyihmiset, kulttuurisesti lajien täytyi olla varsin samanlaisia ja myös kognitiivisesti samalla tasolla, Zaidner toteaa.
Lue myös:
Tutkimus: "Maailman ensimmäinen sota" olikin joukko ilmastonmuutoksesta seuranneita yhteenottoja