– Talibanin johtaja! Milad Dehghan huudahtaa spontaanisti nähdessään itsestään otetun tuimailmeisen valokuvan ja päästää samalla remakat naurut.
Suositun LEVELI-podcastin juontaja ja Slim Mill -taiteilijanimellä rap-muusikon uraa luonut Dehghan nousi otsikoihin muutama viikko sitten, kun hänet erotettiin perussuomalaisista. Puolue ei kommentoinut erottamisen syitä, mutta LEVELIssä perussuomalaisten uutta johtoa oli jo tuolloin käsitelty hyvin raisusti ja kriittisesti.
Dehghan valittiin kuntavaaleissa Vantaan kaupunginvaltuustoon, mutta erottamisen myötä hän sai lähtöpassit myös perussuomalaisten valtuustoryhmästä.
Iranilaistaustainen Dehghan, 29, löysi perussuomalaisista poliittisen kodin jo liki vuosikymmen sitten, jolloin hän liittyi puolueen nuorisojärjestöön. Timo Soinin kielteinen suhtautuminen Kreikan tukipaketteihin ja Euroopan unioniin kolahtivat.
– Perussuomalaiset oli ainoa puolue, joka omasta mielestäni edusti ja edisti vapautta. Viimevuotisten kunnallisvaalien alla kysyimme myös LEVELIn yleisöltä, minkä puolueen ehdokkaaksi lähtisimme. Vastaus oli että perussuomalaisten. Tämä oli ikään kuin vahvistus linjallemme.
Ei ole ihan jokapäiväistä, että maahanmuuttajataustainen räppäri lähtee perussuomalaisten kyytiin. Dehghanin mukaan tämä onkin toisinaan poikinut hämmennystä.
– Esimerkiksi räppärikollegani Mahku ihmetteli aluksi asiaa, mutta ymmärtää minua nyt jo paremmin. Tietysti tästä asiasta revitään usein myös huumoria, ihan etnisen taustanikin takia.
Kulttuuri-, viihde- ja taidealoilla perussuomalaisten julkiset kannattajat ovat harvassa. Vastavirtaan uivan Dehghanin mukaan kyse on leimautumisen pelosta. Viime vuonna perussuomalaiset joutuivat tulilinjalle, kun Gettomasan ja Brädin kaltaiset tunnetut kotimaiset räppärit eivät halunneet puolueen kuntavaalimainoksia tuoreelle SuomiRäp -radiokanavalle.
– On suorastaan vaarallista, jos osoittautuu kulttuurialalla perussuomalaiseksi. Sellainen voi vaikuttaa työhösi ja sosiaalisiin kontakteihisi.
Korona-aikana Dehghan on seurannut huuli pyöreänä kulttuuripiirien suhtautumista hallituksen rajoituksiin ja toimenpiteisiin.
– Näen tekopyhyyttä siinä, miten kulttuuriala on ikään kuin suojellut hallituspuolueita. Hallitus kusi pitkään kulttuuriporukoiden niskaan, mutta mitään radikaalia vastaiskua ei tullut. Tai näin yhden mielenosoituksen, eikä sekään mielestäni auttanut yhtään mitään. Hyvä taide on rohkeaa, mutta rohkeutta ei ole taiteilijoissa viime aikoina näkynyt, mitä olen suuresti ihmetellyt.
Useat taiteilijat ovat kritisoineet julkisesti hallitusta kulttuurialan kaltoinkohtelusta koronan aikana, mutta Dehghanin makuun kritiikki on selvästi ollut liian pliisua ja sovinnaista. Kulttuuriväen sijaan Dehghan haluaakin kiitellä rohkeudesta – mutta ei muusta – Elokapina-liikettä.
– Arvostan heidän rohkeuttaan pistää hanttiin viranomaisille, mutta en kannata heidän edustamiaan aatteita.
Parodiaräppiä ja bilebiisejä huumeista
Milad Dehghanin alias Slim Millin räp-ura lähti liikkeelle varsin vauhdikkaasti viitisen vuotta sitten, ja esimerkiksi Lähi-idän kulttuureihin liitettyjä stereotypioita kursailemattomasti esittelevää KEBAB-videota on katsottu Youtubessa lähemmäs neljä miljoonaa kertaa. Kuvia kumartelematon parodiaräp osui oikeaan saumaan.
– Tahdoin kylläkin räpätä, mutta en ollut siinä kovinkaan taitava. Parodian kohdalla saa paljon asioita anteeksi, koska sinua ei oteta muutenkaan kovinkaan vakavasti.
Toinen syy parodiaräppäämiseen oli sananvapauden rajojen testaaminen.
– Halusin ujuttaa taiteeseen asioita, jotka normaalisti herättäisivät kuohuntaa. Kun konteksti oli tämä, huumeisiin ja naisten alistamiseen liittyvät seksistiset ja toinen toistaan härömmät sanoitukset hyväksyttiin täysin, mikä on mielenkiintoista. Jotkut törkeimmistä biiseistä olivat hittejä nimenomaan naisten keskuudessa – moni asia siis toimi päinvastoin kuin ensin oletin.
Dehghanin mukaan tuon ajan bilebiiseissä á la Petri Nygård myös läträttiin lähinnä alkoholilla.
– Tuollainen kyllästytti. Pohdin, että jos alkoholia voi tuolla tavalla ihan vapaasti glorifioida, niin miksei sitten huumeitakin. Halusin tehdä huumebilebiisejä, ja koska siihen aikaan ei juuri räpätty LSD:stä, tein sitten XDLSD-laulun.
"Suomesta on tullut uusi Pohjois-Korea"
Milad Dehghanin vakioaiheisiin kuuluu sanan- ja ilmaisunvapauden korostaminen: Suomessa on hänen mielestään aivan liikaa sääntöjä.
Poliittinen korrektius ei Dehghanin arvomaailmaan kuulu.
– Omassa lapsuudessani monissa asioissa oltiin paljon löysempiä, nyt asioita tiukennetaan tekemällä lakisäädöstä vihapuheesta. Toivottavasti tällainen lakipykälä ei koskaan toteudu. Sananvapautta rajoittavat myös kiihottaminen kansanryhmää vastaan -käsite ja tiettyjen termien sensurointi. Olen jo käynyt päiväkodin, enkä halua viettää loppuelämääni missään yhteiskunnan päiväkodissa.
Suomessa sananvapauteen kuuluu myös vastuu sanomisistaan. Esimerkiksi kunnianloukkaus ja kiihottaminen kansanryhmää vastaan ovat rikoksia. Deghanin käsitys sananvapaudesta on selvästi toinen.
– Mielestäni Suomi on menossa samaan suuntaan kuin Pohjois-Korea: järjestystä on ihan liikaa ja pientä kaaosta pitäisi olla enemmän. Me pidämme Pohjois-Koreaa vastenmielisenä paikkana, mutta eroaako Suomi tietyissä asioissa loppujen lopuksi kovinkaan paljon Pohjois-Koreasta?
Tuoreen lehdistönvapausindeksin mukaan Suomi on toisena ja Pohjois-Korea toiseksi viimeisenä, mutta Dehghan haluaa rinnastaa nämä kaksi valtiota toisiinsa.
Esimerkki kuvaa Dehghanin tapaa puhua: hän esittää raflaavia, värikkäitä, valtavirrasta poikkeavia väittämiä, joiden totuuspohjasta voi toisinaan olla vähintäänkin montaa mieltä. Haastattelun aikana selviää, että hän toimii näin aivan tietoisesti.
"Jokainen päivä tulisi mieltää aprillipäiväksi"
Tietynlaista sananvapautta toteutetaan myös Youtubessa ilmestyvässä LEVELI-podcastissa, jossa Dehghan ja toinen juontaja Nico Giansanti perkaavat ja pilkkaavat perinteisen median uutisantia ja poliitikkoja.
– Sananvapauteen kuuluu myös se, että pilkkaa ja ottaa pilkan vastaan. Meistä tulee heikko yhteiskunta, jos emme kestä minkäänlaista kritiikkiä tai pienintäkään painetta. Jos me LEVELIssä teemme kuvamanipulaatioita, joissa henkilöille pistetään virtuaalinen pellenenä, niin kyllähän sellaisen pitäisi kestää.
Tosin pilkka on usein pellenenää rajumpaa. Dehghan ja Giansanti esimerkiksi pistivät vihreiden puheenjohtajan, sisäministeri Maria Ohisalon virtuaaliseen vankilaan. Ohisalon taannoinen liikuttuminen omasta puheesta oli juontajakaksikolle liikaa, ja ministeri laitettiin kyynelehtimään kaltereiden taakse.
Dehghanin mielestä LEVELIssä esiintyvää julmaakin rienaamista voi perustella Yhdysvaltojen entisen presidentin Donald Trumpin kohtelulla.
– Donald Trumpia sai pilkata, haukkua ja dissata valtavirtamedian ohjelmissa ihan miten paljon vaan neljän vuoden ajan, mikä oli todella fine: siinä ei kuulemma ollut minkäänlaista ongelmaa, koska kyseessä oli julkisuuden henkilö. Ajattelimme että hetkonen, jos tämä kerran on hyväksyttävää, niin mennään sitten samalla linjalla, ja toivottavasti tämä sitten on hyväksyttävää ihan kaikkien kohdalla.
Viime aikoina LEVELIn jaksoissa on ollut usein esillä koronarokotekriittinen asenne. Entäpä jos ohjelman takia joku jättää rokotteen ottamatta ja sairastuu vakavasti, mikä on silloin juontajan vastuu?
Tällaisia asioita Milad Dehghanilta kysytään varsin usein, eikä hän suostu ottamaan vastuuta muiden ihmisten valinnoista, vaikka itse niitä suosittelisi.
– Jos sanon jollekin että hyppää alas kalliolta ja se hyppää, se ei ole minun vikani. En halua, että asioista viestitetään vain yhtä ainoaa puolta, ja kannustan ihmisiä tutkimaan eri tietolähteitä. Haluan, että joka ikinen päivä mielletään aprillipäiväksi – että mihinkään ei voi luottaa tai uskoa. Joku voi toki sanoa, että uhrejakin voi tulla, mutta toisaalta kukaan meistä ei elä ikuisesti.
"Tee itse omaa tutkimusta" on kuitenkin varsin yleinen rokotekriitikoiden argumentti, vaikka rokotteen tutkiminen itse on todennäköisesti maallikolle ylivoimainen tehtävä. Lisäksi tavalliset ihmiset eivät yleensä tee itse tutkimusta monista muistakaan asioista, jotka heidän arkeensa vaikuttavat.
Informaatiosota on likaista peliä
Sillä, mitä Dehghan sanoo ja ajattelee, on merkitystä, koska hänellä on iso yleisö. Parhaimmillaan LEVELIn jaksoilla on ollut lähes 60 000 katsojaa, seuraajiakin kanavalla on 50 000. Hän uskoo, että suosion syynä ovat podcastin näkemykset, jotka ovat täysin päinvastaisia kuin perinteisellä medialla.
LEVELIssä nostetaan toisinaan esille myös salaliittoteorioita, ja Myyrmäen shamaaniksikin kutsuttu Milad Dehghan kiinnostui aihepiiristä jo ala-asteikäisenä.
– 9/11 ja WTC-tornien romahtaminen herättivät monenlaisia ajatuksia ja ryhdyin pohtimaan, oliko kyseessä terrori-isku vai jotakin muuta. Tämän jälkeen löysin vapaamuurarit, joista siirryin esoteriaan ja okkulttisiin juttuihin.
Eräs tunnettu nykyajan salaliittoteoria väittää, että maa onkin litteä, ei siis pallonmuotoinen. Dehghanin mukaan salaliittoteorioilla – myös tällaisilla – halutaan herättää kysymyksiä ja virkistää ajattelumalleja.
– Sanotaan, että matkustan aikakoneella keskiajalle, jolloin maan uskottiin olevan litteä. Tapaan siellä paikallisen ihmisen, jolle kerron, että maa onkin pyöreä ja että vesi pysyy pallon pinnalla gravitaatiovoiman avulla. Ja että maapallo lisäksi pyörii akselinsa ympäri ja että se sinkoilee eteenpäin avaruudessa. Keskiajan ihminen sanoisi minulle taatusti, että teoriasi on ihan pähkähullu ja mene hoitoon. On siis kiinni perspektiivistä, kuinka nämä asiat ajatellaan. Käsitys pyöreästä maasta tuntuu absurdilta sellaiselle ihmiselle, joka on koulutettu ja kasvatettu litteään maahan.
Syystä tai toisesta litteään maahan uskovia ihmisiä ei tarvitse etsiä keskiajalta: heidän joukkonsa on kasvava, ja mukana on myös julkisuuden henkilöitä.
Milad Dehghan provosoi mielellään, ja tähän löytyy syyksi muun muassa se, että hän tiedostaa hyötyvänsä siitä itse:
– Nopein tapa saada julkisuutta ja kuuluisuutta on provosointi. Räp-urani alussa haukuin koko ajan Mikael Gabrielia sekä Arttu Lindemania, ja se toimi loistavasti. Psykologisesti tämä menee siten, että haukuttavan kohteen pitää olla sinua isompi. Jos vaikka dissaisin pääministeri Sanna Marinia, ihmiset kokisivat minun olevan hänen kanssaan samalla tasolla. Informaatiosota on aina likaista peliä, eikä sitä voiteta rakkaudella.
Lue myös: