Suhtautuvatko media ja tutkijat eri tavalla perussuomalaisiin kuin muihin puolueisiin?
Ylen haastattelemat päätoimittajat ja politiikan tutkijat eivät allekirjoita Turun yliopiston Eduskuntatutkimuksen keskuksen johtajan Markku Jokisipilän väitteitä perussuomalaisten, median ja yliopistomaailman välisen suhteen vinoumista.
Torstaina julkaistussa kirjassaan Perussuomalaiset Halla-ahon ja Purran linjalla Jokisipilä esittää, että kun kyse on perussuomalaisista, media pystyy vain vaivoin pysymään poissa puoluepolitiikan kentältä.
Akateemista maailmaa Jokisipilä arvostelee siitä, että tutkijat ovat ilmaisseet entistä voimakkaammin vastenmielisyyttä perussuomalaisia kohtaan Jussi Halla-ahon puheenjohtajavalinnan jälkeen.
Yle haastatteli kolmea päätoimittajaa ja kahta tutkijaa Jokisipilän esittämistä väitteistä.
Vastaavista päätoimittajista kysymyksiin vastasivat Ylen Jouko Jokinen, Helsingin Sanomien Kaius Niemi ja Iltalehden Perttu Kauppinen. Tutkijoista väitteisiin ottivat kantaa Tampereen yliopiston tutkija Johanna Vuorelma ja Helsingin yliopiston Emilia Palonen.
Väite 1: Medialle tekee perussuomalaisten tapauksessa tiukkaa pysytellä poissa puoluepolitiikan kentältä ja olla neuvomatta yleisöään siitä, kenelle luottamuksensa äänestyskopissa kannattaa antaa.
Helsingin Sanomien päätoimittaja Kaius Niemi ei allekirjoita väitettä, että medialla on vaikeuksia pysyä puoluepolitiikan kentältä pois, kun kyse on perussuomalaisista.
Hän sanoo, että kaikilla puolueilla on vaikeuksia käsitellä omiin puolueisiin kohdistuvia kriittisiä juttuja.
– Väite on suorastaan provokatiivinen. Media suhtautuu kriittisesti kaikkiin puolueisiin ja tämän takia väittäisin, että kun minkä tahansa puolueen edustajan kanssa keskustelee, vallan vahtikoiran kritiikki tuntuu aina osuvan omalle kohdalle. Tässäkin tapauksessa kriittisyys mediaa kohtaan, median kuvaaminen poliittiseksi osapuoleksi ja uhriutuva käytös voi palvella puolueiden ja poliitikkojen omia etuja, Niemi sanoo.
Iltalehden päätoimittaja Perttu Kauppinen puolestaan ei muista yhtään pääkirjoitusta tai kolumnia, jossa olisi kehotettu äänestämään tai olla äänestämättä jotakin tiettyä puoluetta.
– Perussuomalaisista ja heidän politiikastaan on kyllä varmasti kirjoitettu hyvin paljon kriittisiä näkökulmakirjoituksia, mutta yleensä ne liittyvät yksittäisten perussuomalaisten käyttäytymiseen, puhetapaan tai vaikkapa maahanmuuttolinjauksiin, Kauppinen sanoo.
Myös Ylen vastaava päätoimittaja Jouko Jokinen pitää väitettä kovana.
– Tuntuu aika hurjalta väitteeltä, kun perussuomalaiset on ollut iso puolue nyt kymmenen vuotta. Puolueen normalisointi on tapahtunut kymmenen viime vuoden aikana, ja perussuomalaisiin suhtaudutaan kuten muihinkin neljästä, viidestä suuresta puolueesta,.
Väite 2: Media ja tutkijat suhtautuvat eri tavalla perussuomalaisiin kuin muihin puolueisiin. Esimerkiksi syytökset puolueen rasismista Jussi Halla-ahon saamien tuomioiden johdosta ovat saaneet mediassa kohtuutonta huomiota.
Jussi Halla-ahon kohtelu ei eroa mediassa muista puheenjohtajista, sanoo Ylen Jouko Jokinen. Jos jonkin toisen puolueen puheenjohtajalla olisi tuomio uskonrauhan rikkomisesta, se nousisi samalla tavalla esille, hän sanoo.
– Jos mietimme esimerkiksi kokoomuksen Jan Vapaavuorta, hänen nuoruuteensa sijoittuvat tuomiot käsiteltiin moneen kertaan, kun hän pyrki aikanaan kokoomuksen johtoon. Tahtoo olla niin, että poliittisten vaikuttajien tuomiot eivät koskaan häviä rekisteristä pois. Onko sitten Halla-ahon tuomiota käsitelty liikaa käsitelty mediassa, siihen on vaikea ottaa kantaa, Jokinen sanoo.
Medialla oli alkuvaiheessa vaikeuksia suhtautua perussuomalaisiin oikein, Iltalehden vastaava päätoimittaja Perttu Kauppinen myöntää.
– Isoksi osaksi se on johtunut siitä, että perussuomalaisissa on ollut niin täysin poikkeuksellisia toimijoita aina Tony Halmeesta lähtien. Jytkyn jälkeen eduskuntaan nousi koko joukko uusia kansanedustajia, joiden käytös ja puheet ovat olleet täysin muuta kuin mihin on totuttu.
Kauppinen sanoo, että Iltalehdelle kaikki kansanedustajien saamat tuomiot sakoista lähtien ovat merkittäviä.
–Pyrimme uutisoimaan ne kaikki. Olemme julkaisseet myös kaikkien kansanedustajaehdokkaiden saamat tuomiot, Kauppinen jatkaa.
Median tehtävänä on tarkastella puolueiden toimintaa pintaa syvemmältä, Helsingin Sanomien Kaius Niemi muistuttaa.
– Tässäkin tapauksessa taustalla on isompi kysymys, ja perussuomalaisten kohdalla tällaisena tuoreena puolueena on se, ovatko puolueen toimijat sitoutuneet avoimeen demokratiaan, ihmisoikeuksiin sekä ihmisten väliseen tasa-arvoon. Tämän takia media tarkastelee perussuomalaisten puolueen jäsenten saamia tuomioita. Samalla media tarkastelee myös muiden puolueiden henkilöiden saamia tuomioita.
Niemi sanoo, että kansainvälisten populistipuolueiden toiminta nostaa uusia kysymyksiä esille.
– Maailmalta on huolestuttavia esimerkkejä populistipuolueista kuten Unkarin Fidesz, joka on käytännössä romuttanut maan oikeusvaltiopohjan. Silloin on ihan relevantti journalistinen kysymys suomalaiselta medialta ottaa selvää, onko suomalaisissa puolueissa samanlaisia pohjavirtoja, Niemi toteaa.
Väite 3: Vaikka asiasta ei tutkijoiden keskuudessa kyselyjä ole tehtykään, pitänee suuri osa suomalaistutkijoista perussuomalaisia äärioikeistolaisena liikkeenä.
Tampereen yliopiston politiikan tutkijan Johanna Vuorelman on vaikea ymmärtää Jokisipilän väitettä. Hänen mukaansa vain harvat tutkijat tutkivat perussuomalaisia äärioikeiston käsitteen kautta.
– Jos katsotaan tutkimuskirjallisuutta, perussuomalaisia on käsitelty nimenomaan populismin kautta ja viime aikoina oikeistopopulismin käsitteen kautta. Mutta että puoluetta pidettäisiin äärioikeistolaisena yleisesti, sitä minun on vaikea tunnistaa. Populismin kehys on ollut täysin perusteltu kehys, Vuorelma sanoo.
Helsingin yliopiston tutkija Emilia Palonen puolestaan pitää väitettä arvailuna.
– Tämä kertoo osaltaan siitä, että kirjalla ei ole kovin tieteellistä pohjaa.
Väite 4: Perussuomalaiset on eduskuntapuolueistamme ainoa, jonka politiikan oikeutuksen, toiminnan hyväksyttävyyden ja osin laillisuudenkin, osa poliittisten kilpailijoiden, median ja tutkimuksen edustajista systemaattisesti pyrkii kyseenalaistamaan.
Helsingin Sanomien Kaius Niemi pitää väitettä erikoisena ja arvioi, että Jokisipilä ei ole sisäistänyt itsenäisen ja kriittisen median tehtävää.
– Väitteissä tuntuu korostuvan politisoitunut uhriasetelma, joka korostaa median roolia osapuolena. Perussuomalaisia on käsitelty todella paljon, hyvin monelta eri kantilta ja perussuomalaisille on annettu ääni, joten tuntuu, että tämä on värittynyt näkemys kokonaisuudesta, Niemi arvioi.
Iltalehden Kauppinen puolestaan ajattelee, että kulttuuriväessä ja tutkijoissa on paljon ihmisiä, jotka pitävät perussuomalaisia vastenmielisinä.
– Monien medioiden journalistienkin joukossa on niitä, joiden oma voimakas mielipide näkyy esimerkiksi näkökulmakirjoituksissa tai twitter-kirjoittelussa. Näitä vannoutuneita vihamiehiä perussuomalaisilla on varmasti enemmän kuin muilla puolueilla, toki perussuomalaiset mielellään myös ruokkivat tätä vihollisasetelmaa. Kaikkea kriittistä analyysiä ei pidä kuitenkaan leimata tunneperäiseksi, Kauppinen sanoo.
Perussuomalaisten tapa toimia pakottaa tutkijat Jokisipilän esittämien teemojen pariin, Johanna Vuorelma arvioi.
– Millä tavalla pitää suhtautua siihen, että avoimesti politisoidaan mediaa, yliopistoja ja poliittisia instituutioita? Missä menee raja, mikä on demokratiassa hyväksyttävää? Asiaa joudutaan jatkuvasti miettimään, koska puolueen tavat suhtautua oikeusvaltion vakiintuneisiin instituutioihin ovat niin erilaisia kuin vakiintuneilla puolueilla. Esimerkiksi viime puoluekokouksessa puheenjohtakisan kolmanneksi tuli ehdokas, joka pyrki horjuttamaan suomalaista vaali-instituutiota levittämällä väitteitä vaalivilpistä.
Väite 5: Halla-ahon tultua valituksi puolueen puheenjohtajaksi kesällä 2017 akateemisen yhteisön puolueeseen kohdistuvat avoimesti ilmaistut antagonismi ja antipatia voimistuivat edelleen.
Tutkija Emilia Palonen pitää mahdollisena, että antipatia eli vastenmielisyys voimistui akateemisessa maailmassa Halla-ahon valinnan jälkeen.
– Yliopistolla ja varmasti muualla Suomessa nousee antipatioita, jos puheenjohtajaksi valitaan rasistisista kirjoituksista tunnetuksi tullut. Täytyy myös sanoa, että Timo Soini keräsi hyvin paljon antipatioita. Soinin valinta ulkoministeriksi herätti hyvin paljon kysymyksiä niiden ihmisten parissa, joiden työ liittyy ulkoministeriöön, Palonen sanoo.
– Ja varmasti Juha Sipiläkin on herättänyt yliopistopiireissä antipatioita koulutusleikkauksien takia. Mitä yliopistoihmisten oli erityisesti pitänyt tuntea tällaisessa tilanteessa? Tässä pyritään leimaamaan yliopistoyhteisöä yhteisönä, joka on väärän ideologian vallassa, Palonen jatkaa.
Väite 6: Väitteitä perussuomalaisten äärioikeistolaisuudesta, fasistisuudesta ja natsistisuudesta on vaikea pitää muuna kuin sensaatiohakuisena, yliampuvana ja motiiveiltaan poliittisena loanheittona.
Tutkija Johanna Vuorelman mukaan Jokisipilä lipsahtaa viimeisellä väitteellään politiikan puolelle, koska retoriikka on samanlaista kuin perussuomalaisten ajattelu.
– Ajatus siitä, että perussuomalaiset on suomalaisessa yhteiskunnassa stigmatisoitu ryhmä, jota pyritään työntämään syrjään, on ollut pitkään puolueen retorinen keino. Siksi on hieman hämmentävää, että Jokisipilä omaksuu tämän tietokirjassa. En pysty suhtautumaan tähän analyyttisenä ja tietoa lisäävänä tapana hahmottaa perussuomalaisten roolia.
Palonen on samoilla linjoilla Vuorelman kanssa.
– Tässä viestitään, että perussuomalaisista ei voi sanoa mitään kriittistä edes perustuen vahvoihin aineistoihin, ja kiistetään, että äärioikeistosta tai rasismista voisi olla heissä tunnistettavissa. Tutkimustahan tehdään usein niin, että tutkija ottaa käyttöönsä määritelmän, jota hän sitten peilaa aineistoon. Tämä ei ole mitään leimaamista tai politiikkaa. Markku Jokisipilä toistaa perussuomalaisten diskurssia kyseenalaistamatta sitä lainkaan.
Herättikö juttu ajatuksia? Voit keskustella aiheesta perjantaihin 1.10.2021 kello 23 asti.
Lue lisää:
Onko perussuomalaiset muuttunut äärioikeistolaiseksi – neljä asiantuntijaa vastaa