– Tuntuu, että on helpompaa kertoa työssä uupumisesta kuin siitä, että on lapsihaaveita ja niiden vaikutus uraan jännittää, sanoo 29-vuotias Laura Wathén.
Wathén on valtiotieteiden kandidaatti, jolla on aina ollut monta rautaa tulessa.
Hänellä on vakityö markkinoinnin konsulttina ja sivutyö Darravapaa-yhteisön perustajana, yrittäjänä ja podcastaajana. Mielessä on myös maisteriopintojen suorittaminen loppuun. Opiskeluaikana Wathén oli aktiivinen järjestötoiminnassa ja toimi ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtajana.
Wathén on aina tiennyt haluavansa uran, mutta viime vuosina hän on alkanut haaveilla kumppaninsa kanssa myös lapsesta.
Pelko urakehityksen tyssäämisestä varjostaa kuitenkin haaveita – siitä huolimatta, että Wathénin nykyisellä työpaikalla ilmapiiri on avoimen lapsimyönteinen.
– Olen tekevä, innostuva ja uraorientoitunut ihminen. Eniten mietityttää urakehityksen pysähtyminen. Miten mahdolliset tulevat työnantajat suhtautuvat minuun? Mitä jos en saa palkankorotusta tai seuraavaa ylennystä? Mitä jos syrjintä osuu juuri minuun?
Lapsitoiveiden tiellä on myös tunne vanhemmuuden ahtaasta mallista ja aktiivisen elämän unohtumisesta. Siksi lopullinen päätös lapsen yrittämisestä tuntuu Wathénista “tolkuttoman vaikealta”.
– Lapsiasiat esitetään julkisuudessa usein jonkinlaisena pysähtyneisyyden tilana, jonka jälkeen kaikki muu elämä jää pois. Ajattelen itsekin niin, vaikka en haluaisi ajatella. Sitä pelkoa on vaikea rationalisoida.
Lasten ja uran yhdistäminen pelottaa
Joka viides nuori nainen on huolissaan tulevaisuuden uranäkymistään, ja se vaikuttaa myös päätöksiin lapsista, kertoo Jyväskylän yliopiston tuore tutkimus.
Luottamus työuraan ja uskallus perhehaaveiden toteuttamiseen ovat tutkimuksen perusteella vahvasti yhteydessä sosioekonomiseen asemaan, sanoo tutkimusta johtanut väitöskirjatutkija Outi Alakärppä.
Mitä vakaampi taloudellinen tilanne, sitä helpompaa on luottaa siihen, että elämä kantaa.
Kaikkein luottavaisimmin tulevaisuuteen suhtautuivat naiset, joilla oli työsuhde, hyvä taloudellinen tilanne, korkeampi koulutus ja asuinpaikka pääkaupunkiseudulla. He olisivat myös muita todennäköisemmin uskaltaneet jättää työtilaisuuksia väliin perhesyistä.
Huolestuneimpia puolestaan yhdistivät huono työllisyystilanne tai työttömyys, tutkinnon puuttuminen ja asuminen harvaan asutuilla alueilla. Tässä ryhmässä perhehaaveita oltiin valmiita lykkäämään työhön liittyvistä syistä.
Suomessa vahva “äidinhoivan ihanne”
Voimakkainta ristiriitaa lasten ja uran yhteensovittamisen välillä kokevat tutkijan mukaan kuitenkin juuri Wathénin kaltaiset koulutetut, johtotehtäviin pyrkivät naiset, vakaammasta taloudellisesta tilanteestaan huolimatta.
– Aikaisemman tutkimustiedon perusteella uraorientoituneet naiset näkevät työn ja perheen yhteensovittamisen vaikeampana kuin he, joilla on matalammat odotukset uran suhteen. Erityisesti intensiivistä äitiyttä suosivat voivat kokea voimakastakin ristiriitaa kahden heille tärkeän ja vaativan elämänalueen yhteensovittamisessa, Alakärppä sanoo.
Intensiivisellä äitiydellä Alakärppä tarkoittaa kulttuuria, jossa suurempi vastuu lapsen hoivasta kasautuu äidille.
Intensiiviseen äitiyteen kiinnittyvät voivat ajatella, että “hyvä äiti” on lapsen kanssa kotona pitkään, kun taas vastakohta on tehdä lapsi “uran ohessa” ja palata töihin nopeastikin.
– Vaikka meillä on vahva jaetun vanhemmuuden ihanne, siinä rinnalla on hyvin voimakas äidinhoivan ihanne, mikä näkyy esimerkiksi perhevapaiden käytössä. Jaetut perhevapaat käyttää 90-prosenttisesti nainen, Alakärppä sanoo.
Laura Wathén kuuluu niihin, joiden tukiverkostot ovat laajat ja asema työmarkkinoilla hyvä.
Se ei kuitenkaan vie vanhemmaksi tulemiseen liittyviä pelkoja pois, vaikka julkisuudessa on yhä enemmän esimerkkejä monimuotoisista perheistä ja lapsiarjen yhdistämisestä vaikkapa ministeritehtäviin.
Wathén tunnistaa hyvin tutkijan ajatuksen intensiivisen äitiyden ihanteesta.
– Minua ärsyttää, miten keskustelu kulminoituu heterosuhteen naiseen. Entä miesten olemattoman pienet perhevapaat? En voi mitään sille, että minut nähdään työelämässä lisääntymisikäisenä naisena. Mutta sen ei pitäisi olla riski työnantajalle.
"Naisen urakehitys voi pysähtyä neuvolaan"
Urakehitykseen liittyvät pelot eivät tilastojenkaan valossa ole täysin tuulesta temmattuja.
Perheellistyminen vaikuttaa enemmän naisten kuin miesten työuriin.
Sen lisäksi, että naiset käyttävät valtaosan jaettavista perhevapaista, suurimmassa osassa perheitä lasta hoidetaan niiden jälkeen kotona – ja kotihoidon tuella lasta hoitaa lähes poikkeuksetta äiti.
Eläketurvakeskuksen mukaan naisten palkkakehitys on nousu-uralla 30-vuotiaaksi asti. Sen jälkeen sukupuolten välille repeää palkkaero, jota naiset eivät enää saa kurottua umpeen, vaikka kehitys jatkuukin keskimäärin 35-vuotiaana.
Samaan aikaan miesten palkkakehitys jatkuu tasaisena aina 40 ikävuoteen asti.
Raskaus- ja perhevapaasyrjintä on myös yleisin syy ottaa yhteyttä tasa-arvovaltuutettuun. Myös työhönotto- ja palkkasyrjintä korostuvat yhteydenotoissa.
Syrjintäkokemuksia on kerännyt uraorientoituneiden naisten verkosto Mothers in Business (MIB) kyselyssään.
Koettu syrjintä voi olla monimuotoista, eikä sitä aina ole helppo todistaa:
Määräaikaista työsuhdetta ei jatkettu raskaudesta kertomisen jälkeen.
Sovittu ylennys peruttiin.
Rekryprosessissa pätevä hakija jätetään palkkaamatta, kun raskaus tulee ilmi.
Perhevapaalta palanneen työmotivaatiota tai osaamista väheksytään.
– On tietysti aina henkilöstä kiinni, minkä kokee epäasialliseksi kohteluksi, mutta näitä kokemuksia on edelleen luvattoman paljon. Naisten urakehitys voi pysähtyä neuvolaan, toteaa Mothers in Business -verkoston toiminnanjohtaja Annica Moore.
MIB on urasuuntautuneiden äitien yhdistys, joka pyrkii edistämään perheystävällistä työelämää. Yhdistyksen viime vuonna jäsenistölleen teettämässä kyselyssä neljännes kertoi kokeneensa perhesyihin liittyvää epäasiallista kohtelua tai syrjintää.
Samaan hengenvetoon Moore kuitenkin toteaa, että lapsista ja urasta puhuminen joko-tai-tyyppisenä valintana on osin vanhanaikainen ajatus.
Pelko siitä, että lapsen saaminen tuhoaisi uran, ei nykypäivänä perustu täysin todellisuuteen, hän sanoo.
– Meillä on niitä kamalia esimerkkejä, mutta se ei ole normi. Perhevapaat voivat olla myös uran luova hetki, aika miettiä sitä, millaisessa ympäristössä ja työtehtävissä seuraavat vuodet tai vuosikymmenet haluaa viettää.
Ura vai lapset – täytyykö valita?
26-vuotiaalle kahden lapsen äidille ja yrittäjälle Jonna Lemmetille perhevapaat olivat juuri tällainen miettimisen paikka – mutta ennen kuin ura oli edes päässyt alkamaan.
– Olen aina halunnut olla nuori äiti, mutta samalla kuvittelin itselleni myös nousujohteisen uran. En halunnut lykätä lapsihaaveitani, joten lykkäsin urahaaveitani.
Lemmetti sai ensimmäisen lapsensa 22-vuotiaana kesken yliopisto-opintojen. Kuopus syntyi keväällä 2020, kun hän oli juuri valmistunut kasvatustieteen maisteriksi elinikäisen oppimisen ja kasvatuksen tutkinto-ohjelmasta.
Lemmetti jäi suoraan valmistumisen jälkeen vanhempainvapaalle. Ennen valmistumistaan hän ei ollut tehnyt oman alansa töitä opintoihin kuuluvaa harjoittelua lukuun ottamatta.
Kun opiskelukaverit siirtyivät opinnoista työelämään ja lähtivät luomaan uraa, Lemmetti oli kotona kahden pienen lapsen kanssa ja mietti, mitä seuraavaksi.
– Silloin oli hajanainen ja epävarmakin olo tulevaisuudesta, etenkin kun tutkintoni ei valmistanut suoraan mihinkään ammattiin. Tunsin, ettei minulla ollut oikein hallinnan tunnetta tulevaisuudesta, ja se tuntui kuormittavalta.
Lasten saamisen jälkeen Lemmetti oli osin luopunut hänelle aiemmin tärkeästä ajatuksesta, että voisi saada sekä mielekkään uran että perheen.
Ajatus omasta urasta alkoi kuitenkin hiipiä takaisin, kun hän huomasi kaipaavansa arkeensa muutakin.
Pikakelaus tähän hetkeen: Lemmetti pyörittää pikkulapsiarjen ohella osaamisen kehittämiseen keskittyvää koulutus- ja konsultointiyritystä. Toiminta on vasta käynnistymässä, mutta hän kokee jo saaneensa paljon.
Työn ja lasten yhdistäminen tuntuu vähemmän kuormittavalta kuin pelkkä lapsiperhearki.
– Olen parempi äiti lapsilleni, kun saan myös tehdä töitä. Nautin siitä, että saan viettää paljon aikaa lasteni kanssa, mutta samalla nautin myös siitä, että saan tehdä omaa juttuani. Toinen antaa energiaa toiseen.
Mistä tasa-arvoisempaa työelämää?
Joustavampi työelämä, määräaikaisten työntekijöiden aseman parantaminen, ymmärryksen lisääminen erilaisista perhemuodoista ja -tilanteista, lainsäädännöllinen ohjaus.
Ainakin näillä keinoilla uran ja lasten yhdistämiseen liittyvää huolta voisi hälventää, listaavat tutkija Outi Alakärppä ja MIB:n Annica Moore.
Kumpikin nostaa merkittävänä parannuksena esiin elokuussa voimaan tulevan perhevapaauudistuksen, joka mahdollistaa vanhempainvapaiden jakamisen nykyistä tasaisemmin.
– Olennaista on tietenkin, miten uudistus otetaan organisaatioissa vastaan ja lähtevätkö myös isät hyödyntämään perhevapaan mahdollisuutta. Mutta suhtaudun siihen toiveikkaasti, Outi Alakärppä sanoo.
Iso merkitys on myös kokonaisvaltaisella työhyvinvointiin panostamisella. Se auttaa jokaista perhetilanteesta riippumatta, sanoo Annica Moore.
– Työelämän vaatimukset ovat niin rankat, että pelkällä työllä voi helposti ylittää omat voimavaransa. Kun siihen pitäisi sitten yhdistää pikkulapsiarki harrastuksineen ja sairastelukierteineen, niin huolen ymmärtää hyvin.
Kahden lapsen äiti Jonna Lemmetti haluaisi, että työn ja lasten yhdistämisen onnistumisista puhuttaisiin enemmän. Vaikka arki on usein täynnä tekemistä, hän kuvaa viime vuosien olleen elämänsä parhaita.
– Olen saanut kasvaa niin paljon sekä äitinä että asiantuntijana ja ymmärtänyt, ettei uran ja perheen välillä tarvitse valita.
Korjaus 21.2. klo 10.40: Jutun kuvatekstissä luki aiemmin virheellisesti, että Viljo Lemmetti on 3-vuotias. Hän on 2-vuotias.
Lue myös:
Heikki Hiilamon kolumni: Myytti kotihoidon tuesta ja syntyvyydestä