Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
KEFLAVIK Islanti näyttää ankean puolensa syyskuussa. Kukonlaulun aikaan alkanut tauoton sade pistää aikataulun uusiksi Keflavikin tukikohdassa.
– Tällä kelillä ei kannata lentää. Oikukas sää on suurin haaste työssämme täällä, pelkällä koodilla "DEL" esiintyvä Tanskan hävittäjälaivueen komentaja kertoo.
Tanskan ilmavoimien F16-hävittäjät palvelevat Islannissa kuusi viikkoa. Sen jälkeen heidät korvaa laivue jostain toisesta Nato-maasta.
Nato-jäsenyyden myötä suomalaisetkin lentäjät joutuvat vuorollaan valvomaan ja tarvittaessa puolustamaan saarivaltion ilmatilaa.
He saavat käskynsä Islannin lounaiskärjessä sijaitsevasta Keflavikista. Siellä on maan suurin siviililentokenttä ja sen vieressä sotilastukikohta ulkopuolisilta suljetulla alueella.
Tukikohta kuului Natolle vuoteen 2006 saakka, jolloin se siirrettiin hallinnollisesti islantilaisille. Tukikohdan toiminta on kuitenkin edelleen kokonaan sotilasliiton vastuulla, sillä vajaan 380 000 asukkaan Islannilla ei ole omia puolustusvoimia.
Ilma- ja maa-alueen kokonaisuus tärkeintä
Tanskalaisten lähtö valvontalennolle onnistuu alkuiltapäivästä. Ei ole kuitenkaan varmaa, pystyykö Keflavikista noussut F-16 myös palaamaan sinne.
Sääolojen nopeiden ja dramaattisten muutosten takia saattaa käydä niin, että se joutuukin laskeutumaan saarivaltion pohjoisosassa sijaitsevaan Akureyriin.
Toisaalta juuri tällainen arvaamattomuus tekee DELin mukaan Islannista hyvän harjoitusalueen hävittäjälentäjille. Hän toivottaa tulevat suomalaiset Nato-kollegansa tervetulleiksi mukaan.
– Pääsimme jo tänä kesänä harjoittelemaan jonkin verran yhdessä. Suomalaiset asuvat lähellä, joten odotamme innolla yhteisiä harjoituksia, DEL sanoo.
Keflavikin komentokeskuksella on islantilainen johtaja, mutta sen henkilöstö tulee Naton 30 jäsenmaasta.
Operaatiotason komentaja, norjalainen everstiluutnantti Geir Ove Øby kuvaa Suomen ja Ruotsin tulevaa merkitystä Naton ilmavalvonnalle ”erittäin suureksi.”
Käytännössä Nato saa Pohjoismaiden hallinnan myötä ilmaherruuden Pohjois-Euroopassa.
– Ilmatila on tärkeä, ja vielä tärkeämpää on kokonaisuus. Ilmahallinnan lisäksi liitouman maajoukot pääsevät liikkumaan Suomen ja Ruotsin kautta Norjan pohjoisosiin. Siitä on Norjan vaikeakulkuisuuden takia paljon hyötyä, Øby sanoo.
Jättimäistä tiedustelua
Tukikohdassa on useita erikokokoisia pysäköintihalleja. Yhdessä suurimmista on parkissa Yhdysvaltain merivoimien P-8-kone.
Boeing 737-matkustajakoneesta versioitu jättimäinen tiedustelu- ja kuljetuskone tunnetaan etenkin sukellusveneiden jäljittäjänä.
– Suurin syy P8:n kehittämiselle oli se, että sillä päästään etsimään valtamerien sukellusveneitä laajalta alueelta, ja tarvittaessa haastamaan niitä. Tässä työssä P-8 on tehokkaampi ja nopeampi kuin mikään muu kone maailmassa, yhdysvaltalaisten ryhmän komentaja Kevin Harrington sanoo.
P-8:n tiedustelulennot ulottuvat 1 200 merimailin päähään, ilmatankkauksen ansiosta pidemmällekin. Miehistön jäsenet kertovat, että pisin päivämatka Keflavikista on kestänyt 11 tuntia.
1 200 merimailia tarkoittaa sitä, että P-8 pystyy valvomaan Keflavikista käsin meri- ja maa-alueita lännessä Kanadan Newfoundlandiin, etelässä Iberian niemimaalle, kaakossa Ruotsin kiertäen Baltian maihin ja koillisessa Norjaan saakka.
Jatkossa se voi lentää Pohjoismaiden ja Itämeren yli suoraan Suomen itärajalle.
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta 28.9. kello 23:een saakka.
Lisää aiheesta: