Åbo Akademin tutkijat yllättyivät, kun viime vuonna Ahvenanmaalla tehdyssä koekalastuksessa ei löytynyt yhtään silakkaa.
Yliopiston mukaan särkikalojen osuus kalakannasta on yleisesti kasvanut hieman vuodesta 2011, erityisesti särjen ja salakan.
– Särkikalojen, kuten särjen ja salakan, lisääntyminen on tyypillinen seuraus rehevöitymisestä, joten se ei ole yllätys. Silakan puuttuminen sen sijaan on. Jää nähtäväksi, onko kyseessä pysyvä ilmiö, toteaa Åbo Akademin Husön biologisen aseman amanuenssi Tony Cederberg yliopiston tiedotteessa.
Cederbergin mukaan koekalastuksen perusteella on vaikea määrittää syitä siihen, miksi silakka puuttuu näistä vesistä. On kuitenkin muitakin merkkejä siitä, että Itämeren silakka ei voi hyvin.
– Silakan puuttuminen saaliista tässä tutkimuksessa tulee ottaa huomioon kalakantaseurannassa Ahvenanmaalla tulevina vuosina, sanoo Cederberg.
Koekalastuksia tullaan jatkamaan.
Sukukypsien kuhien määrä puolittunut
Tutkimuksessa selvisi myös, että sukukypsien kuhien osuus Ahvenanmaan luoteisessa sisäsaaristossa on vähentynyt.
Tuloksia verrattiiin vuonna 2011 tehtyyn vastaavaan tutkimukseen.
Silakan puuttuminen näkyi tutkijoiden mukaan myös kuhien ravinnossa.
– Sukukypsien kuhien osuus on puolittunut vuodesta 2011. Sukukypsiä kuhia tarvitaan riittävästi, jotta kanta voi hyvin, sanoo tutkimuksen toteuttanut meribiologi Jonas Österlund Åbo Akademin tiedotteessa.
Österlundin mukaan kaikki saaliiksi saadut suuret eli yli 40 sentin pituiset kuhat olivat kuitenkin suurempia kuin suurin vuonna 2011 pyydetty kuha.
– Suurin kuha oli tuolloin 47 senttiä pitkä, kun vuonna 2022 kaksi suurinta kuhaa olivat yli 73 senttiä pitkiä. Aiempiin koekalastuksiin verrattuna suurten kuhien osuudessa ei kuitenkaan ole havaittavissa suuria muutoksia. Kuhan kasvu oli myös Suomen muita rannikkoalueita vastaavalla tasolla, sanoo Österlund.