Orava puussa ja merikotka taivaalla, tikan koputusta ja fasaanin kirkunaa. Ne olivat Kööpenhaminan yliopiston molekyyliekologian ja -evoluution tutkijoiden eläinhavainnot syksyisessä metsikössä heidän kiinnittäessään puihin tutkimuslaitteita ja käydessään välillä vaihtamassa suodattimia.
Heidän näkemättään ja kuulemattaan ympäristössä liikkui noiden kolmen päivän aikana kymmeniä eläinlajeja, kertoo Molecular Ecology Resources -lehdessä julkaistu tutkimus.
Kun eläimeltä putoaa karva tai linnulta höyhen, mukana ympäristöön päätyy myös mikroskooppinen ympäristö- eli eDNA-jälki. Ilmassa leijuvat ihosolutkin riittävät viestimään lajista.
Laitteet keräsivät näytteitä noin jalkapallokentän kokoisen alueen ilmasta. Kun suodattimien eDNA analysoitiin, eläinlajien määräksi todettiin 64. Tutkijat arvelevat, että useammilla laitteilla olisi päästy jopa sitäkin suurempaan lukuun.
Koiran, lehmän, sian, kanan ja lampaan lisäksi metsässä olivat käväisseet yllättäen myös papukaija ja riikinkukko. Lajeista noin 50 oli villejä, peuroista majaviin, sammakoista kaloihin. Lintulajeja oli eniten, niiden joukossa muun muassa harmaahaikara, pähkinähakki ja viitatiainen.
Etenkin riikinkukko oli niin hämmentävä havainto, että tutkijat pelkäsivät analysoineensa näytteet väärin. Tiedustelut kuitenkin vahvistivat tuloksen: alueen asukkaat olivat nähneet riikinkukkoja metsäkävelyllä.
Tutkijaryhmä oli aiemmin osoittanut menetelmän toimivuuden eläintarhassa. Metsä oli kuitenkin paljon isompi haaste.
Ryhmän yllätykseksi eDNA:ta kertyi lähes neljännekseltä 210 selkärankaislajista, joita tutkimusalueella ja sen ympäristössä on koskaan todettu.
– Aivan mieletöntä! Vaikka teimme paljon töitä metodimme hiomiseksi, emme uskaltaneet toivoa näin loistavaa tulosta ensi yrittämällä luonnossa, sanoo apulaisprofessori Kristine Bohrmann.
Menetelmä vaatii vielä kehittelyä, mutta tulokset herättävät toiveita siitä, että luonnon monimuotoisuutta voidaan kartoittaa häiritsemättä ja edes näkemättä sen asukkeja, hän lisää.
Luonnon monimuotoisuuden kriisissä tarvitaan lisää työkaluja muutosten ymmärtämiseksi ja korjaamiseksi, toteaa artikkelin toinen pääkirjoittaja, tutkijatohtori Christina Lynggaard. Keinot ovat tarpeen myös zoonoosien eli eläimistä ihmisiin leviävien tautien riskin ennustamiseksi.
Lisää eDNA:sta: