Inkakaupunki Machu Picchu on yksi YK:n tiede- ja kulttuurijärjestön Unescon tunnetuimmista arkeologisista maailmanperintökohteista. Siellä käy yli miljoona turistia vuodessa. Mutta keitä kaupungissa liikkui silloin, kun se kuhisi inkojen elämää?
Inkavaltakunnan sydämeen Andien itärinteelle, nykyisen Perun alueelle 1400-luvun alkupuoliskolla rakennettu Machu Picchu oli keisarin palatsikaupunki. Hovi vietti sen trooppisessa ilmastossa vuoden kuivimmat kuukaudet eli toukokuusta lokakuuhun juhlien, metsästäen ja uskontoaan harjoittaen.
Espanjalaisvalloittajat eivät koskaan löytäneet Machu Picchua eivätkä edes tienneet siitä, mutta heiltä jäi arkeologisten löytöjen tukemaa tietoa inkojen uskonnosta.
Se pätenee myös Machu Picchun eliitin seremonioihin.
Paljon vähemmän tiedetään palvelijoiden elämästä. He jäivät huolehtimaan Machu Picchusta myös silloin, kun hovi palasi pääkaupunkiin. Tutkijat olettavat, että heidät valittiin nuorina perheidensä parista lopuksi iäkseen keisarin, ylimystön tai papiston palvelukseen.
Jos heistä olisikin kerrottu jotakin inkojen solmukirjoituksissa, jotka jäivät espanjalaisilta tuhoamatta, sitä ei ole kyetty lukemaan.
Ryhtyessään avaamaan machupicchulaisten perimää DNA-analyyseillä tutkijat arvelivat vähäisten historiallisten tietojen ja vainajien luissa säilyneiden isotooppien perusteella, että tutkimus tuottaisi näyttöä palvelusväen alkuperän monimuotoisuudesta.
Haudoista löytyneiden savi- ja metalliesineiden erot antoivat niin ikään syytä uumoilla populaation laajaa etnistä alkuperää. Esineitä oli myös korjailtu; niillä tuntui siis olleen omistajilleen jokin erityinen merkitys. Ehkä ne olivat muistoja kaukaisista kotiseuduista, minkä takia niistä ei haluttu luopua.
Varmaa se ei kuitenkin ollut. Saattoivathan ne olla myös kauppatavaraa, joka oli päätynyt Machu Picchuun.
Science Advances -lehdessä juuri julkaistun tutkimuksen DNA-analyysit eivät vain vastanneet kysymykseen vaan myös yllättivät tutkijat tulosten erittäin suurella heterogeenisyydellä.
– Analyysit osoittavat, että ihmisiä tuotiin koko valtakunnan alueelta – niin pohjois- kuin etelärannikolta, Andien ylängöiltä ja Amazoniasta, nykyisen Perun lisäksi Kolumbiasta ja Ecuadorista, sanoo kansainvälistä tutkimusta johtaneen yhdysvaltalaisen Yalen yliopiston antropologian professori Richard Burger.
Ajalleen ainutlaatuisen laaja geneettinen monimuotoisuus haastaa jopa hypoteesit siitä, millä tavoin inkavaltakunta alkoi kasvaa valtavaan kahden miljoonan neliökilometrin kokoonsa, tutkimuksen tekijät sanovat.
– Yksi yllätys oli, miten monet machupicchulaisista olivat kotoisin Amazoniasta. Kolmanneksella oli huomattava määrä sikäläistä perimää, kertoo tutkimusartikkelin pääkirjoittaja, Yalen yliopiston arkeologi Lucy Salazar.
Eliittiin kuuluneet inkat haudattiin pääkaupunkiin Cuscoon, 75 kilometrin päähän Machu Picchusta. Palvelijat päätyivät mataliin kuoppiin, luoliin ja kallionkielekkeiden alle Machu Picchun palatsin muurien ulkopuolelle.
Neljä kalmistoa olivat yhteisiä vainajien synnyinseuduista ja kulttuureista riippumatta. Jakolinjoja ei näytä olleen myöskään siinä, kenen kanssa saatiin jälkeläisiä, sillä DNA-analyyseissa monilta löytyi valtakunnan vastalaidoille ulottuvia geneettisiä juuria.
Vuosisatojen säät ovat koetelleet machupicchulaisten jäänteitä pahoin. Muinais-DNA:ta on säilynyt vähän mutta sentään riittävästi, jotta uusimmilla menetelmillä kyettiin avaamaan 34 ihmisen hampaissa säilynyt perimä.
Analyysien perusteella ihmiset päätyivät Machu Picchuun yksin, eivät perheensä kanssa. Tutkittujen joukossa oli vain yksi ensimmäisen asteen sukulaispari, todennäköisimmin äiti ja tytär.
Vertailun vuoksi tutkittiin myös 34:n Cuscosta löytyneen vainajan perimä. Geneettinen kirjo oli selvästi pienempi kuin Machu Picchussa. Lisäksi tehtiin vertailuja Andien nykyväestön perimään. Sieltä on aiemmissa tutkimuksissa löytynyt kahdentuhannen vuoden mittaisia katkeamattomia sukulinjoja.
Roberta Davidson, geneettisen antropologian tutkija australialaisesta Adelaiden yliopistosta, maalaa The Conversation -lehdessä Machu Picchuun päätyneiden elämästä kuvaa, joka on paljon parempi kuin aikansa muiden inkatyöläisten.
– Vaikka emme tiedä, missä määrin ja millä tavoin heidät pakotettiin muuttamaan, heidän luidensa analyysit osoittavat, ettei heidän elämänlaatunsa ollut hassumpaa. Monet elivät vanhoiksi, eikä luissa näy merkkejä aliravitsemuksesta, taudeista, raskaasta raadannasta tai sodankäynnistä.
Kuuntele Areenasta Etelä-Amerikkaa etsimässä -sarjan osa inkavaltiosta ennen espanjalaisvaltaa:
