Muovisten kalastusvälineiden keräys on tulossa pakolliseksi Suomessa.
Kalastusala valmistautuu uuteen sääntelyyn, joka vaatii järjestämään muovia sisältävien kalastuspyydysten keräyksen.
– Tällä hetkellä kalaverkot ovat sekajätettä, eikä lainsäädännössä ole minkäänlaista velvoitetta käsitellä niitä. Jokainen huolehtii ne jonnekin, toteaa Oulun yliopiston tutkijatohtori Jenni Ylä-Mella.
Lumijokista kalastajaa, Seppo Pietilää, erilliskeräyksen tarve pohdituttaa.
Hän omistaa noin tuhat verkkoa, ja yhdellä verkolla kalastaa kahdesta kolmeen vuotta. Pietilän mukaan muovisista kalaverkoista jäljelle jäävän jätteen määrä on pieni.
– Kun verkko menee rikki, siitä otetaan ylänen ja alanen irti ja ne kudotaan uuteen liinaan eli verkkoon. Jos ajatellaan, että yksi liina painaa noin 200 grammaa, niin arvioisin, että minulla keräykseen menisi vuosittain 2–3 kiloa.
Vesistöjen muoviongelmalla myös terveyshaittoja
Kalastusvälineet ja kertakäyttöiset muovit ovat suurimpia merten muoviroskan lähteitä Euroopassa.
Esimerkiksi rikkinäisiä kalastusverkkoja päätyy usein haamuverkoiksi vesistöihin, joissa ne saattavat pyöriä jopa satoja vuosia.
Yksinään ajelehtivat verkot ovat haitaksi kaloille ja merinisäkkäille. Samalla niistä irtoaa mikromuoveja. Muovissa on paljon lisäaineita ja kemikaaleja, jotka voivat aiheuttaa esimerkiksi hormonimuutoksia tai hengitysvaikeuksia. Ne vaikuttavat eläimiin, ihmisiin ja luontoon.
– Kalat syövät mikromuoveja ja meikäläiset syövät kalaa. Verkkojen päätyminen vesistöihin tulisi estää parantamalla keräysjärjestelmää, toteaa Oulun yliopiston projektipäällikkö Niko Hänninen.
Näin aiotaan tehdä.
Muovisten kalastusvälineiden keräykseen on siirryttävä vuoden 2024 loppuun mennessä. Mikä tuohon mennessä on muuttunut, Oulun yliopiston tutkijatohtori Jenni Ylä-Mella?
– Silloin on saatavilla tieto siitä, mistä lähimmän keräyspisteen löytää ja minne kalastusvälineet voi palauttaa.
Kerätystä jätteestä pyritään saamaan uusia muovituotteita
Myös Lumijoen kunnaninsinööri Ari Korkala epäilee erilliskeräyksen tarpeellisuutta. Lumijoella kaupallisia kalastajia on kymmenkunta.
– Jos olisi 200 litran öljytynnyrin kokoinen keräyspiste, luulen, että sen täyttäminen kalastusvälineillä kestäisi vuosia. Volyymit, mitä vuosittain käytöstä poistuu, ovat tosi pienet. Tuntuisi erikoiselta, että sitä varten rakennettaisiin oma keräys, Korkala pohtii.
Muovisten kalastusvälineiden lopullista keräystapaa ei ole vielä päätetty.
Ylä-Mellan mukaan keräys voidaan toteuttaa kiinteillä keräyspisteillä tai kaupoista löytyvällä keräyksellä. Vaihtoehtoisesti myös rekka voisi tulla vuosittain satamiin keräämään muovia sisältävät kalastusvälineet.
Ideaalitilanne olisi se, että kerätty jäte voitaisiin jalostaa uusiksi muovituotteksi.
– Onneksi kalastusvälineet päätyvät tällä hetkellä edes sinne sinne polttoon, eivätkä jää luontoon. Mutta kun ajatellaan kiertotaloutta ja materiaalien uudelleenkäyttöä, olisihan se hyvä, että saataisiin siitä muutakin kuin lämpöä irti, kertoo projektipäällikkö Niko Hänninen Oulun yliopistolta.
Käyttöiän loppua lähestyvien kalastusvälineiden kierrätystä tuetaan EU-rahoitteisessa CIRCNETS-hankkeessa. Asiantuntijat Suomesta, Islannista, Ruotsista, Irlannista ja Norjasta tutkivat parhaillaan materiaalien uudelleen hyödyntämistä.
Ylä-Mella nostaa esimerkiksi suomalaisen Orthexin, joka valmistaa jo nyt kalaverkoista sankoja. Voitaisiinko kalastusverkoista valmistettuja ämpäreitä nähdä tulevaisuudessa enenevissä määrin?
– Kyllä, Ylä-Mella naurahtaa.