Euroopan parlamentti äänestää torstaina kannastaan kriittisten raaka-aineiden asetukseen.
Tulevan säädöksen tavoitteena on vauhdittaa strategisten mineraalien kaivostoimintaa, jalostusta ja kierrätystä Euroopassa ja lisätä omavaraisuutta raaka-aineiden hankinnassa.
Euroopan komission kriittisten raaka-aineiden esityksen taustalla on Euroopan raaka-aineriippuvuus. EU on listannut 30 tärkeää maametallia, joista 15 on listattu strategisesti kriittisiksi. Näistä metalleista merkittävä osa tulee nyt Kiinasta.
Pandemia ja Venäjän Ukrainaan kohdistama hyökkäyssota ovat osoittaneet Euroopan haavoittuvuuden toimitusketjujen häiriötilanteissa.
EU-komissio ehdottaa muun muassa kaivosten luvituksen nopeuttamista niin, että strategisia mineraaleja koskevilla kaivosprojekteilla lupaprosessi saisi kestää vain kaksi vuotta ja kierrätyslaitoksilla yhden vuoden.
EU:n uusi säädös asettaa kovat tavoitteet kriittisten raaka-aineiden omalle tuotannolle. Vuonna 2030 EU:n tarvitsemista strategisista raaka-aineista jo 10 prosenttia pitäisi louhia Euroopan omissa kaivoksissa. Nyt määrä on 2-3 prosenttia
Komission esityksen mukaan vähintään 40 prosenttia pitäisi myös jalostaa EU-alueella ja kierrätysmateriaalin osuus nostaa 15 prosenttiin.
Luvituksen ”pikakaista” saa kritiikkiä
Komission ehdotusta on pidetty yleensä ottaen hyvänä, koska omavaraisuuden tarvetta tuskin kukaan kiistää. Ehdotus on etenkin kuluvalla viikolla saanut osakseen myös kritiikkiä.
Muun muassa kokoomuksen europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen kertoo suhtautuvansa ehdotukseen kielteisesti ja aikoo äänestää sitä vastaan. Hänen mielestään muun muassa luvituksen ”pikakaista” on erittäin kyseenalainen.
– Komission esitys lähtee siitä, että strategisille hankkeille olisi eräänlainen pikakaista. Se tarkoittaa, että niissä olisi kevennetty ympäristövaikutusten arviointi ja kevennetyt kuulemiset. Hiukan epäselvää on myös se, kuinka paljon esimerkiksi valitusoikeutta voidaan rajoittaa, Pietikäinen sanoo.
Pietikäisen mukaan kaivosten luvituksen määräaikojen asettaminen kahteen vuoteen tuo riskin, että viranomaiset eivät pysty arvioimaan perusteellisesti luvan myöntämisen edellytyksiä esimerkiksi ympäristövaikutusten näkökulmasta.
Pietikäinen on huolissaan erityisesti Pohjois-Suomen ja Lapin tulevaisuudesta, koska isot kaivoshankkeet sijaitsevat juuri pohjoisessa.
– Pohjoisessa on erityisen arvokkaita Natura-luontokohteita, siellä on myös matkailua, josta ei ole tässä tehty minkäänlaista intressivertailua. Puhumattakaan saamelaisten oikeuksista ja vaikuttamisen mahdollisuuksista, kaikki nämä kävellään ehdotuksessa yli.
”Suomella yhä sataprosenttinen veto-oikeus”
Entinen teollisuusministeri, keskustan europarlamentaarikko Mauri Pekkarinen on uhista täysin toista mieltä. Hän toteaa, että esityksessä ja sen perusteluissa on mainittu alkuperäiskansojen oikeuksien varmistaminen yli 20 kertaa.
Esitystä kannattavan Pekkarisen mukaan ympäristövaikutusten arviointi ja kuulemiset voidaan ja pitääkin tehdä tulevaisuudessa yhtä huolella kuin nyt.
Yhtälö olisi hänen näkemyksensä mahdollinen, koska monet kaivoshankkeeseen liittyvät selvitykset ja kaavavalmistelut tehtäisiin jo ennen kuin komissio päättää hankkeen mahdollisesta strategisesta luonteesta.
– Jos komissio päättää, että hankkeella on nopean kaistan status, niin Suomella on yhä sataprosenttinen veto-oikeus olla päästämättä asiaa eteenpäin, jos Suomi niin päättää.
Pekkarisen silmissä 10 prosentin omavaraisuustavoite on varsin pieni siihen nähden, että raaka-aineriippuvuus on hänestä ”paljon, paljon vakavampi riippuvuus kuin oli energiariippuvuus Venäjästä”.
– Aivan ylivoimainen valtaosa (strategisista raaka-aineista) on tarkoitus hankkia luotettujen maiden kanssa tehtävillä hankintasopimuksilla ja kierrätyksen lisäämisellä. Uuden kaivostoiminnan kautta hankittavan raaka-aineen osuus on vain muutama hassu prosentti.