Yksi prosentti inuiittia, kymmenen prosenttia skotlantilaista ja loput suomalaista. Esimerkiksi tällainen tulos saattaa tulla, kun suomalainen teettää itsestään DNA-kartoituksen.
DNA-kartoitusten suosio on kasvanut reippaasti viime vuosina. Perimäänsä on ovat kartoittaneet kymmenettuhannet suomalaiset.
Oman perimän näkeminen on jännittävää ja usein hauskaakin. Mutta voiko testeihin uskoa ja mitä niiden tulokset tarkoittavat? Kuinka kaukaa tulee esimerkiksi tulos, jonka mukaan perimässä on 25 prosenttia italialaista?
Geneetikko Sanni Peltola sanoo, että kaupalliset DNA-yritykset tuottavat ihan kelpoa dataa. Lopputuloksessa on kuitenkin huojuntaa, koska yritykset eivät personoi analyysia, vaan tekevät ne samalla väestömallilla kaikille asiakkaille.
– Yksi tyypillinen huojunta on se, että monella suomalaisella näyttäisi olevan perimässään inuiittia. Kyse on kuitenkin lähes aina siperialaisesta perimästä. Jos se puuttuu yrityksen tausta-aineistosta, tuloksiin päätyy lähin verrokki eli inuiitti.
Siperialainen perimä voi näkyä tuloksissa myös Pohjois-Amerikan tai Amazonian alkuperäiskansana.
Peltola ei ylipäätään kiinnittäisi huomiota etnisyyksiin, joita näkyy perimässä alle 2–3 prosenttia. Nuo lukemat kumpuavat menetelmän epävarmuudesta.
Mistä etnisyyslukema kertoo?
Isot prosenttiluvut ovat Peltolan mukaan luotettavia. Jos perimässä näkyy vaikka 20–30 prosenttia iberialaista, joku testauttajan isovanhemmista voi aivan hyvin olla Espanjan suunnalta.
Toisaalta on mahdollista, että tuo 20–30 prosenttia on tullut useasta eri lähteestä. Peltola ottaa esimerkiksi länsisuomalaiset.
Länsisuomalainen voi saada usein tulokseksi, että hän on 80-prosenttisesti suomalainen ja 20-prosenttisesti skandinaavi. Todennäköisin tulkinta ei kuitenkaan ole, että yksi hänen neljästä isovanhemmastaan on skandinaavi.
– Tulos kertoo lähinnä siitä, että länsirannikolla on Ruotsin ja Suomen välillä ollut liikennettä vuosituhansia, jolloin geenit ovat sekoittuneet. Se kertoo enemmän koko Länsi-Suomen väestöstä kuin yksittäisestä länsisuomalaisesta.
Sukulainen voi olla ilman yhteistä DNA:takin
Jotkut ovat harrastaneet sukututkimusta pitkään ennen kuin ovat innostuneet tekemään DNA-testin. Silloin saattaa tulla yllätyksenä se, ettei DNA:ssa näykään niitä esi-isiä ja -äitejä, jotka sukututkimus kirkonkirjoineen on tuonut esiin.
Sanni Peltola sanoo, että perimme DNA:ta viiden sukupolven takaa. Kun mennään kuusi sukupolvea taaksepäin, DNA:ta ei enää tule kaikilta esivanhemmilta.
– Nuokin monen sukupolven takaiset esivanhemmat ovat geneologisia sukulaisiasi, vaikkei sinulla enää ole yhtään yhteistä DNA:ta heidän kanssaan. Se on varmaa, koska heidän biologinen lisääntymisensä johti siihen, että sinä olet olemassa nyt.
Peltolan arvion mukaan DNA-testeillä on suurin arvo silloin, kun niiden tulokset yhdistetään perinteiseen sukututkimukseen.
Peltola katselee suomalaisen testitulosta, jossa 17 prosenttia DNA:sta on englantilaista ja 5 prosenttia irlantilaista, skotlantilaista sekä walesilaista. Koska kaikki ovat samalta suunnalta, Peltola ynnää luvut 22 prosentiksi ja sanoo, että kyseessä voisi olla yksi testin teettäjän isovanhemmista.
– Tuota olisi mielenkiintoista lähteä perinteisellä sukututkimuksella selvittämään. Lisäksi testin teettäjä voisi saamiensa sukulaisarvioiden avulla katsoa, löytyisikö palvelusta lähisukulaisia Britanniasta. Heiltä voisi sitten kysyä, että kukahan voisi olla se meidän yhteinen esivanhempamme, Peltola pohtii.
Tuumaustauko ennen testin teettämistä
Moni teettää DNA-kartoituksen huvikseen. Sanni Peltola kehottaa miettimään ennen kuin tilaa testin.
– Mitä jos esiin tulee jotain odottamatonta? Voi käydä ilmi esimerkiksi, ettei sinut kasvattanut vanhempi olekaan sinun biologinen vanhempi, tai voi löytyä yllättäviä sisarpuolia. Kannattaa siis käydä läpi päässään entä jos -skenaario ennen testin teettämistä.
Peltolan mukaan on hyvä muistaa myös, että DNA-testiä teettäessä tulee vääjäämättä ilmi myös sukulaisiin liittyviä asioita. He eivät välttämättä halua tietää niitä.
Peltola lisää, että geenit eivät määrittele kenenkään identiteettiä. Jos DNA:sta löytyy etnisen vähemmistön geenejä, ihminen ei muutu kyseisen vähemmistön edustajaksi.
– Etninen identiteetti – erityisesti vähemmistöidentiteetti – rakentuu yhteydestä yhteisöön. Totta kai jokaisella on oikeus lähteä sitä yhteyttä hakemaan, jos saa geenitestillä tietää vaikka isovanhemman olleen saamelainen, mutta ei sitä voi itse tuosta noin vain päättää.
Monet epäilevät DNA-testifirmojen tietoturvaa. Huoli ei ole täysin tuulesta temmattu: tällä viikolla uutistoimisto Reuters kertoi 23andMe-palveluun tehdystä tietomurrosta.
Oletko tehnyt tai aiotko tehdä DNA-kartoituksen itsestäsi? Jos olet tehnyt, minkälaisen tuloksen sait? Jos et aio tehdä, mikset? Aiheesta voi keskustella 29.10. klo 23:een asti.