.
Hip hip hurraa! Myöhästyneet onnittelut elokuussa vuoden täyttäneelle uudelle perhevapaajärjestelmälle!
Mielestäni kyseessä on aikamme paras sosiaalipoliittinen uudistus. Minulla tosin on oma Mansikki ojassa, sillä sain esikoislapseni keväällä ja nautin tämän mielettömän joustavan systeemin hedelmistä.
Koko pienen perheemme iloksi vapaista saa nauttia myös lapseni isä. Hänelle on jyvitetty uudessa järjestelmässä 97 vanhempainvapaapäivää. Niitä ei lapsen äiti voi häneltä ryövätä.
Voimme myös jakaa yhteensä 126 päivää keskenämme parhaaksi näkemällämme tavalla.
Pohjoismaisista isistä suomalaiset isät käyttävät vähiten vanhempainvapaitaan.
Käytännössä äidillä on edelleen mahdollisuus pitää saman verran vanhempainvapaita kuin ennenkin. Isä taas voi olla lapsen kanssa kotona kuukausi tolkulla, kun ennen isyysvapaa oli vain hikiset yhdeksän viikkoa.
Uusi malli kannustaa molempia vanhempia viettämään aikaa alle kaksivuotiaan lapsensa kanssa. Joistakin se tuntuu kuitenkin mahdottomalta.
Vanhassa järjestelmässä viidennes isistä ei käyttänyt vanhempainvapaita.
Valtaosa on nytkin valmiita luovuttamaan kaikki luovutettavissa olevat vapaat äidille. Pohjoismaisista isistä suomalaiset isät käyttävät vähiten vanhempainvapaitaan.
Voi isät, mikä teitä lapsenne hoitamisessa oikein pelottaa?
Mainitaan nyt ensiksi itsestäänselvyys: On erilaisia perheitä ja tilanteita. Jos perheelle sopii, että isä ei käytä vapaitaan, se on perheen asia.
Mutta hämmentävän tiukassa on oletus, että äidin kuuluu hoitaa lasta kotona ja isän ei tarvitse hoitaa lasta lainkaan.
Klassikkosyy on, että isän palkkapussi on tosi, tosi iso ja työ tosi, tosi tärkeä.
Moni unohtaa, että isompi palkka tarkoittaa myös suurempia vanhempainrahoja. Aina ei ole automaattisesti niin, että vain vähemmän tienaavan kannattaa jäädä kotiin.
Töihin vetoava tekee arvovalinnan. Hän päättää käyttää aikansa mieluummin oravanpyörään kuin perheenjäseniinsä.
Mutta mitä jos isä on täydellisen korvaamaton työssään, esimerkiksi yrittäjä?
Suomen yrittäjistä reilu kolmannes on muuten naisia. Jotenkin kummasti he onnistuvat vapaiden pitämisessä.
Töihin vetoava tekee arvovalinnan. Hän päättää käyttää aikansa mieluummin oravanpyörään kuin perheenjäseniinsä.
Onpahan sitten kuolinvuoteella kaduttavaa.
Helsingin Sanomat kysyi alkuvuodesta isiltä, miksi he eivät pidä vanhempainvapaita. Selvisi, että on typerämpiäkin syitä kuin raha.
Nainen on luontainen hoivaaja, sanoi yksi. Lapset ovat tylsiä ja töissä on mukavampaa, kertoi toinen.
Savu nousi korvista lukiessa.
Melko tuoreena äitinä voin sanoa, että kaiken joutuu nainenkin opettelemaan. Enkä pidä miehiä niin epäempaattisina ja kädettöminä otuksina, etteivät he osaisi hoivata.
Ja mitä vauvan rintaruokintaan tulee, tississä roikkuminen vähenee huomattavasti ensimmäisen elinvuoden aikana.
Lapsen viihdyttäminen ei myöskään aina hiero aikuisen älynystyröitä. Kun leikkii väsyneenä Kukkuu-leikkiä kolmatta kertaa päivän aikana, miettii äitikin, onko enää kelpo työntekijä, kun vapaa joskus päättyy.
Mutta lapsen käkätys kertoo, että ainakin on kelpo vanhempi ihmistaimelle. Ehkä hän istuu siellä kuolinvuoteen vieressä, kun vanhemman elämä joskus päättyy.
Jotta isät voivat pitää perhevapaita, äitien täytyy rentoutua. Joskus lapsen äiti ei nimittäin haluaisi, että isä jää hoitamaan lasta.
Jos on luonut päiviin toimivat rutiinit, höllääminen voi olla hankalaa. Tällöin isistä saattaa tulla vain apulaisia, jotka vahtivat lasta vain äidin suihkun ajan.
Toisen vanhemman kiintiö takaa isälle oikeuden jäädä lapsen kanssa kotiin selviytymään päivittäisistä askareista omalla tavallaan, ilman äitien päsmäröintiä.
Yhden vanhemman sijasta lapsi saa kaksi vanhempaa, joilla ei mene sormi suuhun hoitohommissa.
Tasaisemmin jaetuista vanhempainvapaista hyötyy koko perhe.
Isä ja lapsi luovat hyvän ja luontevan suhteen. Vanhempien parisuhde voi paremmin, kun molemmat ymmärtävät lapsiarkea karuimmillaan ja kauneimmillaan.
Kun pienten lasten äidit kaipaavat takaisin työelämään, heille hoetaan usein yhtä kulunutta sanontaa. Tahdon, että sama hokema saavuttaa myös isät.
Pitäkää vapaanne, sillä lapset ovat vain vähän aikaa pieniä.
Laura Hallamaa
Kirjoittaja on vapaa toimittaja, joka on niin tuore äiti, että ihastelee lastaan yhä päivittäin. Toivottavasti se ei koskaan lopu.