Tämän piti olla ensin kommentti siitä, kuinka Huuhkajat pesi kasvonsa viime lauantain hirveästä Slovenia-tappiosta. Kuinka Robert Taylor tuli ennakkoluulottomasti takaisin maajoukkueen pelipaitaan ja esitti vapaapotkumaalillaan maagisuutta, mikä häneen on tarttunut Lionel Messiltä.
Eipä tullut.
Sen sijaan saatiin Suomen miesten jalkapallomaajoukkueen nöyryyttäviin sulamisiin lokakuussa jo toinen luku toisessa perättäisessä ottelussa. Kazakstan tuli rinnalle ja ohi Olympistadionilla, tuhoten kaikki Suomen unelmat suorasta paikasta EM-kisoihin.
Erääseen viestisovelluksessa olevaan kaveriryhmääni livahti heti Kazakstanin johtomaalin jälkeen viesti.
”Mihin vuoteen tässä on palattu? Miksi meille käy taas näin?”
Kun loppuvihellys kaikui, koko täysi Olympiastadion buuasi pettymyksestä. Osa vihelsi Suomen pelaajillekin, kun pelaajat kiittivät ottelun jälkeen kannattajia.
Toisessa päädyssä Kazakstanin kannattajaosasto juhli. Heidän toivonsa elää vielä.
Täysi itseluottamuksen sulaminen
Suomi oli pelin avausjakson ja toisen puoliajan alun hyvä. Se loi maalipaikkoja ja Taylorin upea vapaapotkuosuma antoi tarvittavan johdon.
Toisella jaksolla Suomi ei kuitenkaan alkanut saamaan aikaiseksi maalipaikoistaan. Sen ote peliin lipesi ja jännitys alkoi näkyä.
Huuhkajien itseluottamus suli. Kazakstan tuli peliin mukaan ja onnistui tasoittamaan pelin. Eikä kauaakaan, niin se teki johtomaalin. Erikoistilanteista tuli Huuhkajat kaatanut kanto, vaikka se on ollut hyvä puolustamaan juuri vastustajan erikoistilanteita.
Suomen vanhojen aikojen varjot nousivat tässä maaotteluikkunassa esiin. Ne kaikki, jotka piti olla ”Riveluution” myötä karkotettu kauas.
Kaiut vanhasta ”Via Dolorosasta” soivat nyt kovempaa kuin vuosiin.
Peli näyttää huonolta. Suomi epäonnistui pelillisesti tärkeissä peleissä ja teki sen näyttävästi. Huuhkajien peli ei ole kehittynyt halutulla tavalla, vaan se on jäänyt junnaavaan tilaan.
Totuus on myös se, että Suomi oli ottanut ennen tätä maaotteluparia EM-karsinnoista enemmän pisteitä kuin sen tilastot olisivat ennustaneet. Pelannut siis yli odotuksien.
Miten peiliin katsotaan?
Huuhkajien päävalmentajan Markku Kanervan on nyt aika katsoa joukkueensa tilaa ja miettiä, mitä lähdetään hakemaan jatkoa varten. Suomella ei ole enää mahdollisuutta edetä suoraan EM-kisoihin. Mahdollisuus EM-jatkokarsinnoista kisoihin sen sijaan on. Kaikki huomio on keskitettävä siihen.
Kanervalle on kaksi kilpailullista ottelua ja tammikuun harjoitusottelut aikaa laittaa Suomi sellaiseen iskuun, että se menisi vielä EM-kisoihin kaksi peliä voittamalla maaliskuussa.
Se on haastava tehtävä.
Ensimmäinen askel voisi olla viimein iskussa olevien nuorten ja vanhempienkin pelaajien mukaan ottaminen maajoukkueeseen. Nuorilla on tilaa kasvaa tulevissa otteluissa, missä panosta on ainoastaan pelin kehittämiseen. Nykyryhmän itseluottamukselle ennakkoluulottomuus tekisi ainakin hyvää.
Lääkkeitä kaikkeen on vaikeaa löytää. Mutta, itseluottamuksen ja puolustuspelin korjaamiseen pitäisi olla mahdollista aikaakin. Paljon riippuu Kanervasta, millä keinoilla hän haluaa ryhmänsä reitin oikaista.
Jos Kanerva ei siihen pysty ja Suomen taso jatkaa sukeltamistaan, pitää miettiä, kuka muutosta lähtee tekemään.