Geeniperimältään liikunnallisilla ihmisillä on jonkin verran muita pienempi riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin.
Asia selviää Jyväskylän yliopiston Liikuntatieteellisessä tiedekunnassa tehdyssä tutkimuksessa.
Väitöskirjatutkija Niko Tynkkysen mukaan tutkimus oli lajissaan ensimmäinen, joka tutki liikunta-aktiivisuuden geeniperimän vaikutusta kestävyskuntoon ja sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöihin.
– Tulosten avulla voidaan tutkia elintapojen ja sairauksien välisiä syntymekanismeja, hän sanoo.
Liikuntageenit voivat suojata diabetekseltä
Tutkimuksen mukaan perimältään muita liikunnallisemmilla ihmisillä on vähemmän sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä. Näin ollen heillä on myös pienempi riski saada verenpainetauti, aivoverenkierron häiriöitä ja tyypin 2 diabetes.
Suotuisa geeniperimä oli tutkimuksen mukaan yhteydessä myös korkeampaan hyvän kolesterolin pitoisuuteen, hoikempaan vyötäröön ja alempaan painoindeksiin.
– Liikunta-aktiivisuuden geeniperimä selittää hyvin pienen osan siitä, mikä ihmisen sairastumisen riski on. Sen sijaan muut geeniperimän alueet ja esimerkiksi elintavat voivat selittää sitä paremmin, Niko Tynkkynen huomauttaa.
Aktiivisuutta tukeva geeniperimä ei ollut yhteydessä kestävyyskuntoon. Geeniperimä ei myöskään tulosten perusteella kovin pitkälle selvitä sitä, miten aktiivisesti ihmiset liikkuvat.
– Jos liikunta maistuu ja ihminen on hyvässä kunnossa, on mahdollista, että henkilö on myös perimältään liikunnallinen. Vielä ei kuitenkaan ole havaittu syy-seuraus-suhdetta liikunnallisen elämäntavan ja perimän välillä. Tämän vuoksi asiaa olisi tarpeen tutkia lisää, Tynkkynen huomauttaa.
Vaikka juoksulenkit ja kuntosaliharjoittelu sujuisivat, ei liikunnallista geeniperimää voi itse arkikokemusten perusteella selvittää. Sen voi varmasti todentaa vain kalliilla geenitutkimuksella.
Norjalaiset tutkimuksen kohteena
Tutkimuksessa hyödynnettiin noin 400 000:lta eurooppalaiselta kerättyä biopankkiaineistoa.
Tietoja hyödyntämällä laskettiin riskiarviot noin 47 000:lle norjalaiselle.
Tulokset ovat yleistettävissä suomalaiseen väestöön, sillä aineisto on eurooppalainen. Suomalaisia ja norjalaisia yhdistää lisäksi pohjoismaalaisuus.