Miksi ihmeessä raahaamme kotiin kynttilöitä ja olkia vielä 2020-luvulla, kun talon sisäeristys ja sähkölamput keksittiin aikoja sitten?
Levon ja hiljaisuuden korostaminen, joutilaisuus, kynttilän lepattava liekki ja olkien turvallinen tuoksu olivat megatrendi jo 1300-luvulla, kertoo Hämeenlinnan kaupunginmuseon näyttelyamanuenssi Riina Romppainen.
– Olen joskus ajatellut, että juuri jouluna suomalaiset hakeutuvat pimeisiin, hämyisiin ja hiljaisiin paikkoihin, hän sanoo.
Verrattuna ranskalaisten riehakkaaseen tapaan juhlia joulua suomalainen hissuttelu voi tuntua lähinnä hautajaisiin valmistautumiselta.
Olemme totisesti onnistuneet perinteiden vaalimisessa, jos samoja tapoja on suosittu jo keskiajalla. Romppainen sanoo, että taustalla on kulttuuriantropologisesti tuttu ajatus: menetämme joulun, jos muutamme sitä liikaa.
– Perinteiden säilyttämisessä on pohjalla pelko niiden menettämisestä. Kulttuuri ei kuitenkaan katoa, vaikka se hiljalleen muuttuu.
Joulupöydän ”suosikit”
Monet joulupöydän suosikit olivat tunnettuja jo keskiajalla. Vanhoista suosikeista eniten otti ajan oloon osumaa lahna, joka oli ennen kinkkujen pöydänvaltausta joulupöydän kuningas.
Lahna on rasvainen ja arvostettu kala, jonka paikka oli erityisesti joulupöydässä. Muutenkin kalat olivat suomalaisessa perinteessä suuressa arvossa.
Jouluna on aina haluttu laittaa parasta pöytään, ja kinkku tuli kuvaan mukaan luksustuotteena.
– Sika ei ollut mitenkään järkevä investointi. Se ei lypsänyt, ei vetänyt kärryjä eikä siitä saanut edes villaa. Se oli siis pelkkää syötävää, ja siten otti paikan herkkupöydässä, Riina Romppainen sanoo.
Niukkuutta kestettiin, kun edes kerran vuodessa sai vetää ruokaöverit. Oli tapana syödä aattona yhdeksän kertaa. Tai sitten saatettiin murkinoida talon jokaisessa nurkassa.
Vaikka maku ällöttäisi, roikumme perinteissä. Lanttua on pakko maistaa, ja siirtyä bataattiin, jos muuten ei suju. Pääsiäisenä kehotetaan jopa hieromaan mämmiä naamaan, jos mämmijäätelö tai mämmimuffinssi ei mene alas.
Sauna on suomalainen jouluperinne
Jouluaattona saunaan piti ehtiä aikaisin, sillä vainajien hengille oli oma saunavuoro talon väen jälkeen. Ajan oloon tontut ottivat vainajien paikan saunassa. Edelleen sauna on puhdistautumisriitti ennen pyhien viettoon laskeutumista.
Vanhoina aikoina 1800-luvun loppupuolella joulupäivänä ei kukaan juuri liikkunut missään. Päivä omistettiin perheelle ja vaimon kehumiselle. ”Mieluummin kesä viinatta, kuin joulu akatta”, kuuluu vanha sanonta.
Tapaninpäivänä oli perinteisesti sokka irti. Se oli hevosten päivä, jolloin isännät ottivat ratsunsa ja karauttivat tallista talliin tyhjentäen toistensa viinavarastoja. Papumuhennokseen saattoi kuulua myös oravaa ja jänistä. Huikat tarjottiin sekä isännälle että hevoselle.
Ei siis ihme, jos laukka meni pitkäksi naapurin tupaan saakka, Romppainen kertoo.
– Oli talolle siunaus, jos vanha isäntä sai itsensä humalaan. Naisten juominen oli ”kuin lahoon kantoon viinaa laskisi”, Romppainen kuvaa.
Tavat muuttuvat. Nykyään kenenkään ei tarvitse syödä oravaa, ellei erikseen halua. Joitain tapoja voisi kyllä ottaa nykypäivään.
Riina Romppainen kertoo, että Pohjanmaalla mentiin naapuriin naamari päässä, jos talojen välillä oli vihanpitoa. Tapana oli, että sanoivatpa vieraat mitä tahansa, heihin ei saanut koskea. Naamarin suojissa saattoi pyytää anteeksi ja molemmat osapuolet saivat pitää kasvonsa. Ja näin uuteen vuoteen lähdettiin sopuisammissa tunnelmissa.
Kansakoulusta viimeisimmät hullutukset
2020-luvun joulukuvastossa suuri suku istuu rusetit kaulassa täpötäydessä joulupöydässä, jonka päässä istuu hyväntuulinen isä. Perheyhteys ja sopuisat välit olisivatkin nykyään kovin toivottavia.
Ennen oli avarakatseisempaa.
Joulua vietettiin talonväen kanssa. Mukana olivat kaikki, jotka taloon sillä hetkellä kuuluivat: kasvattilapset, huutolaiset, piiat, rengit, palkolliset, kulkurit ja irtolaiset.
Kaikille tarjottiin ruokaa. Jokainen sai joulunsa, vaikka pienemmänkin. Joulun anteliaisuus on ainakin joltakin osin periytynyt tähän päivään.
Mutta mistä lähti idea viettää joulua juuri perheen kanssa?
– Kansakoulusta. Sieltä nousi ajatus joulukuusesta, joulupukista, tontuista ja joululauluista. Siirryttiin yhtenäiskulttuurin aikaan, summaa Riina Romppainen.
