Vielä vuosi sitten Toni Paloheimo, 49, asui noin 130 neliön paritalossa Espoon Tapiolassa.
Sitten tuli ero.
Jo ennen eroa Paloheimo oli useamman vuoden ajan pohtinut tapaansa asua.
Tarvitsiko hän todella kaikkia kotinsa neliöitä?
Ajatus voimistui eron aikoihin, eikä jättänyt rauhaan.
– Ajattelin intuitiivisesti, että voisin viihtyä pienessä tilassa.
Viime keväänä Paloheimo muutti 28 neliön yksiöön Vääksyyn. Muutaman kuukauden asumisen jälkeen asunto alkoi kuitenkin tuntua liian isolta.
Loka-marraskuuksi Paloheimo muutti vuokraamaansa kahdeksan neliön asuntoautoon ja parkkeerasi sen Helsinkiin Rastilan leirintäalueelle.
Kokeilulla hän halusi nähdä, onnistuisiko asuminen näin pienessä tilassa.
– Ystäväni kysyi, mikä lopputulema oli, niin kyllä, elämäni mahtuisi jopa kahdeksaan neliöön. Lukeminen, kirjoittaminen, musiikin kuuntelu, seurustelu ja ruoan laittaminen toimivat todella hyvin siinäkin tilassa.
Asuntoautossa Paloheimo huomasi, ettei hänelle ollut ongelma käyttää yhteisten tilojen suihkua tai pestä tiskejään yhteistiloissa.
– Tämä kokemus oli kouriintuntuva. Tuntuu, että asunnot ovat vaan suurentuneet ja suurentuneet ja olemme tuoneet sisälle toimintoja, jotka ovat aikaisemmin olleet ulkopuolella.
Tällä Paloheimo viittaa siihen, että nykyään asunnoista voi löytyä jopa elokuvateatteri ja kuntosali.
Yli 850 000 ihmistä asui ahtaasti
Tilastokeskuksen mukaan reilut 206 000 suomalaista asuntokuntaa asui ahtaasti vuoden 2022 lopulla. Ahtaasti asuvia henkilöitä oli reilut 852 000.
Ahtaasti asuvien määrä on laskenut suhteellisen hitaasti. Vielä 2000-luvun alussa ahtaasti asuvien määrä väheni vuodessa noin 10 000 asuntokunnalla, viime vuosina vähennys on ollut muutamia tuhansia vuodessa.
Ahtaasti asuminen tarkoittaa sitä, että asunnossa asuu enemmän kuin yksi henkilö huonetta kohti, kun keittiötä ei lasketa.
Näin ollen yksin yksiössä asuva ei asu ahtaasti.
Tilastokeskuksen mukaan asuttujen, alle 30 neliöisten kerrostaloasuntojen määrä on lisääntynyt kymmenessä vuodessa reilulla 30 000 asunnolla.
Turun yliopiston kaupunkitutkimuksen tutkimusjohtaja Sampo Ruoppilan mukaan ennen kaikkea kasvukeskuksiin on vuosikymmenen aikana rakennettu niin pieniä vuokra-asuntoja, että se on alkanut vaikuttaa pikkuhiljaa asumisen pinta-alaan laskevasti.
Muutos on kuitenkin pieni. Ruoppila korostaa, että ihmiset haluavat edelleen asua väljästi.
– Ihanteisiin ja niiden toteuttamiseen vaikuttaa vauraus. Harva valitsee määrätietoisesti erityisen pientä asuntoa vaan valitsee pikemminkin niissä puitteissa, mitä tarvitsee, mitä on tarjolla ja mihin on varaa.
Ruoppilan mukaan osa saattaa myös valita pienemmän asunnon ekologisista syistä.
– En kuitenkaan usko, että valtavirta tekee näin.
Patja, lakanat ja kassillinen vaatteita
Asuntoautossa asumisen jälkeen Toni Paloheimo muutti Espoon Tapiolassa sijaitsevaan 25 neliön kerrostaloyksiöön.
Sijainti on hyvä, sillä hänen työnsä ja läheisensä asuvat lähellä.
Paloheimon asunnossa ovat vain olennaisimmat vaatteet ja tavarat.
Aluksi hänellä ei ollut asunnossaan muuta kuin patja, lakanat ja kassillinen vaatteita. Oli tyhjät seinät, lattia ja tila.
– Mieli rupesi täyttämään tyhjää tilaa, kun sitä ei ollut täytetty tavaralla ja oli vain se kaunis näkymä ikkunasta ulos. Minulle on aina ollut todella tärkeää se, mitä näen ikkunastani.
Paloheimo työskentelee hyväpalkkaisessa työssä johdon konsulttina. Hänen yksiönsä vuokra on 700 euroa. Taloudellisesti hänen ei tarvitsisi asua näin pienessä asunnossa. Se on ideologinen valinta.
Terapeutin avulla Paloheimo huomasi, että muutos lähtee hänestä itsestään. Paloheimo tarvitsi rohkeutta valita erilainen polku.
– Koen sen sisäänrakennetusti, että kun olen pienentänyt piiriä, se on sisältä auttanut minua aukeamaan eri tavalla kuin aikaisemmin.
Hyvällä sijainnilla merkitystä
Vuokra-asumisessa on viime vuosina yleistynyt se, että vuokralaiset haluavat asua hyvällä sijainnilla hyvien liikenneyhteyksien varrella lähellä keskustaa. Silloin ollaan valmiita tinkimään myös asunnon koosta.
Näin kertoo Suomen Vuokranantajien toiminnanjohtaja Sanna Hughes.
– Raha on kuitenkin rajallinen resurssi kaikille meille. Jollain tavalla se rajoittaa asumisen valintoja, ja silloin moni asuu mieluummin pienemmässä asunnossa lähempänä tai paremmalla sijainnilla kuin kauempana ja väljemmin.
Hughesin mukaan suomalaiset eivät kuitenkaan asu ahtaammin kuin aikaisemmin.
– Yksinasuvien määrä on noussut, ja he eivät asu ahtaasti. Suomalaiset asuvat väljemmin kuin aikaisemmin.
Tunsi häpeää paritalossa
Toni Paloheimo asui paritalossa vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa vajaat seitsemän vuotta. Sitä ennen hän asui Espoossa rivitaloissa.
Paloheimo kertoo, että vuosien aikana neliöiden määrä vain kasvoi aina, kun hän muutti uuteen asuntoon.
Hänen mielestään tiedotusvälineissä kerrotaan usein tyypillisesti isoista ja sisustetuista asunnoista.
– Elämme mediaympäristössä, mikä helposti luo ja syöttää meille ”toivottuja” asioita, mutta minusta on tärkeä miettiä, mikä on itselle merkityksellistä, eikä vain ohjautua virran perässä.
Paloheimon kohdalla on kyse myös ekologisuudesta.
Hän tunsi häpeää paritalossa elämäntavastaan ja asumisestaan.
Paloheimo laski Sitran elämäntapatestillä hiilijalanjälkensä. Eettinen vastuu kolkutteli.
– Kyllä minun oli pakko muokata elämääni niin, että se on kokonaisuuden kannalta myös kestävällä tasolla.
Paloheimo on saanut positiivista palautetta elämänmuutoksestaan.
– Tavaraa on nyt todella vähän. Minulla on kaksi lautasta, haarukkaa ja veistä. Parikymppiset tyttäreni ovat sanoneet, että ”hei isi, kyllä sinulla voisi olla näitä neljä”, mutta he ovat olleet ymmärtäväisiä.
Toni Paloheimo haluaa puhua asumisen muutoksestaan, jotta pienessä asunnossa asumista ei pidettäisi huonona asiana.
– Sen soisi ennemminkin olevan sosiaalisesti haluttavaa. Näin autettaisiin ekologista ja yksilön henkistä kestävyyttä. Pienesti asuminen rikastuttaa elämääni enemmän kuin köyhdyttää.
Juttua muokattu 17.1. klo 13.02. Muokattu ”Sitten tuli avioero” -lause muotoon ”Sitten tuli ero.”